Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu levenee

”Maailmanlaajuisen köyhyyden vähentämisessä on edistytty viitenä viime vuosikymmenenä enemmän kuin viitenä edellisenä vuosisatana”, sanoo Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman julkaisu UNDP Today. ”Kehitysmaissa lapsikuolleisuusluvut ovat puolittuneet vuoden 1960 jälkeen, vajaaravitsemus on vähentynyt kolmanneksella ja koululaisten määrä noussut neljänneksellä.” Sama lähde kuitenkin myöntää, että edistyksestä huolimatta maailmanlaajuinen köyhyys ”pysyy yleisenä”.

Mikä vielä pahempaa, epäoikeudenmukaisuudet yhteisöjen sisällä ja niiden välillä kasvavat. ”Vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna paljon useammat ihmiset maailmassa kärsivät vajaaravitsemuksesta ja nälästä”, sanoo YK:n elintarvikeohjelman johtaja Catherine Bertini. Itse asiassa noin 840 miljoonaa ihmistä kehitysmaissa elää nykyään jatkuvassa nälässä, reilusti yli miljardilla ei ole käytössään vettä, jota olisi turvallista juoda, ja lähes 1,5 miljardia yrittää tulla toimeen alle dollarilla [alle kuudella markalla] päivässä. YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Mary Robinson varoittaa, että ”olemme vaarassa tulla siihen pisteeseen, että maailma ei jakaudu kehittyneisiin ja kehitysmaihin, vaan ylikehittyneisiin ja ei koskaan kehittyviin [maihin]”.

Mitä maailman nykyiselle kuusimiljardiselle väestölle maksaisi kaventaa rikkaiden ja köyhien välistä kuilua? Vähemmän kuin saattaisi ajatella. YK laskee, että vaadittaisiin vuodessa runsaat 50 miljardia markkaa (9 markkaa henkeä kohti) lisää, jotta voitaisiin järjestää käymälöitä ja puhdasta vettä joka puolelle maailmaa, ja että tarvittaisiin vuodessa noin 72 miljardia markkaa (11 markkaa henkeä kohti) lisää, jotta kaikille maailmassa voitaisiin taata perusterveydenhuolto ja riittävä määrä ravintoa. Vaikka nämä ovat melkoisia summia, ne näyttävät kutistuvan, kun niitä verrataan siihen, kuinka paljon maailmassa kulutetaan rahaa muihin palveluihin. Esimerkiksi eräänä äskeisenä vuonna maailmassa käytettiin 2500 miljardia markkaa (yli 400 markkaa henkeä kohti) mainostamiseen ja 4500 miljardia markkaa (yli 700 markkaa henkeä kohti) sotilaallisiin menoihin. Maailman rikkaiden ja köyhien välisen kuilun kaventamisessa ei selvästikään ole kyse niinkään riittävien varojen löytämisestä kuin asioiden laittamisesta oikeaan tärkeysjärjestykseen.