Uuden maailman käännös

Määritelmä: Nykysuomeksi tehty raamatunkäännös, joka perustuu Jehovan voidelluista todistajista koostuvan komitean suoraan hepreasta, arameasta ja kreikasta nykyenglanniksi tekemään Pyhän Raamatun käännökseen. Tuon komitean jäsenet ilmaisivat ajatuksensa työstään seuraavin sanoin: ”Tämän teoksen kääntäjät, jotka pelkäävät ja rakastavat Pyhän Raamatun jumalallista Tekijää, tuntevat olevansa hänelle erikoisvastuussa siitä, että he välittävät hänen ajatuksensa ja ilmoituksensa niin tarkoin kuin mahdollista. He tuntevat olevansa myös vastuussa niitä etsiviä lukijoita kohtaan, joiden ikuinen pelastus on riippuvainen Korkeimman Jumalan henkeytetyn sanan käännöksestä.” Tämä englanninkielinen käännös julkaistiin alun perin osina vuosina 1950–1960. Muunkieliset laitokset ovat perustuneet englantilaiseen käännökseen.

 Mihin pohjatekstiin ”Uuden maailman käännös” perustuu?

Heprealaisten kirjoitusten käännöksen pohjatekstinä käytettiin Rudolf Kittelin Biblia Hebraicaa, vuosien 1951–1955 laitoksia. Uuden maailman käännöksen vuoden 1984 tarkistettu laitos (engl.) saatettiin ajan tasalle vuoden 1977 Biblia Hebraica Stuttgartensian mukaisesti. Myös Kuolleenmeren kirjakääröjä ja lukuisia muille kielille tehtyjä varhaisia käännöksiä käytettiin hyväksi. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa käytettiin pääasiassa Westcottin ja Hortin vuonna 1881 valmistamaa kreikkalaista tekstijulkaisua, mutta käännöksen valmistamisessa käytettiin hyväksi useita muitakin tekstijulkaisuja ja lukuisia muunkielisiä varhaisia käännöksiä.

Keitä olivat sen kääntäjät?

Lahjoittaessaan käännöksensä julkaisuoikeudet Uuden maailman käännöksen raamatunkäännöskomitea pyysi, että sen jäsenet jäävät tuntemattomiksi. Pennsylvanian Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura on kunnioittanut heidän pyyntöään. Kääntäjät eivät ole halunneet huomiota itselleen, vaan ovat pyrkineet tuottamaan kunniaa Pyhän Raamatun jumalalliselle Tekijälle.

Vuosien mittaan on ollut muitakin käännöskomiteoita, joilla on ollut samanlainen näkemys. Esimerkiksi New American Standard Bible sanoo viitelaitoksensa (1971) irtopäällyksessä: ”Emme ole käyttäneet kenenkään oppineen nimeä, johon voitaisiin viitata tai jota voitaisiin pitää suosituksena, koska vakaumuksemme on, että Jumalan sanaa tulisi arvioida sen omien ansioiden perusteella.”

Onko se tosiaan oppineiden työtä?

Koska kääntäjät ovat halunneet pysyä tuntemattomina, tähän kysymykseen ei voida tässä vastata viittaamalla heidän koulutukseensa. Käännöstä täytyy arvioida sen omien ansioitten perusteella.

Millainen käännös tämä on? Ensinnäkin se on täsmällinen, suurelta osin kirjaimellinen käännös alkukielistä. Se ei ole vapaa mukaelma, jossa kääntäjät jättävät pois yksityiskohtia, jotka eivät heidän mielestään ole tärkeitä, ja lisäävät ajatuksia, joista he ajattelevat olevan apua. Tutkijoiden  avuksi monissa laitoksissa on runsaasti alaviitteitä, joista ilmenee erilaisia lukutapoja, kun ilmaukset voidaan oikeutetusti kääntää useammalla kuin yhdellä tavalla, ja niissä luetellaan myös nimenomaisia muinaisia käsikirjoituksia, joihin eri käännökset perustuvat.

Joidenkin jakeiden sanamuoto saattaa poiketa siitä, mihin joku on tottunut. Mikä käännös on oikea? Lukijoita kehotetaan tutustumaan Uuden maailman käännöksen viitelaitoksen (engl.) alaviitteisiin, joissa mainitaan käännöstä tukevia käsikirjoituksia, lukemaan liitteessä mainittuja selityksiä ja vertaamaan käännöstä moniin muihin käännöksiin. Yleensä he havaitsevat, että jotkin muutkin käännökset ovat havainneet tarpeelliseksi ilmaista asian samalla tavoin.

Miksi Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa käytetään nimeä Jehova?

Tulisi panna merkille, ettei Uuden maailman käännös ole ainoa Raamattu, joka käyttää sitä. Jumalan nimi esiintyy Kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielisissä käännöksissä kohdissa, joissa lainataan suoraan henkeytetyistä Heprealaisista kirjoituksista. The Emphatic Diaglott (1864) sisältää nimen Jehova 18 kertaa. Ainakin 38 muussa kielessä Kreikkalaisten kirjoitusten käännökset käyttävät myös Jumalan nimen paikallista muotoa.

Se, miten Jeesus Kristus korosti Isänsä nimeä, osoittaa, että hän itse käytti sitä runsaasti (Matt. 6:9; Joh. 17:6, 26). Apostoli Matteus kirjoitti 300-luvulla eläneen Hieronymuksen mukaan evankeliuminsa ensiksi hepreaksi, ja tuossa evankeliumissa lainataan Heprealaisista kirjoituksista useita kohtia, joissa on Jumalan nimi. Muut Kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat lainasivat kreikkalaisesta Septuagintasta (Heprealaisten kirjoitusten kreikankielisestä käännöksestä, jota alettiin valmistaa noin v. 280 eaa.), ja sen varhaisissa jäljennöksissä oli Jumalan nimi heprealaisin kirjaimin, kuten sen aina tähän asti säilyneet katkelmat osoittavat.

Professori George Howard Georgian yliopistosta Yhdysvalloista kirjoitti: ”Koska Tetragrammi [Jumalan nimen neljä heprealaista kirjainta] oli edelleen kirjoitettuna kreikankielisen Raamatun jäljennöksissä, joista varhaiskirkon käyttämä Raamattu koostui, on järkevää uskoa, että  U[uden] T[estamentin] kirjoittajat lainatessaan Raamatusta säilyttivät Tetragrammin raamatullisessa tekstissä.” (Journal of Biblical Literature, maaliskuu 1977, s. 77.)

Miksi jotkin jakeet näyttävät puuttuvan?

Noita joissakin käännöksissä esiintyviä jakeita ei ole vanhimmissa käytettävissä olevissa Raamatun käsikirjoituksissa. Muita nykyaikaisia käännöksiä ja esimerkiksi kirkkoraamattuja tarkasteltaessa havaitaan muidenkin kääntäjien todenneen, etteivät kyseiset jakeet kuulu Raamattuun. Joissakin tapauksissa ne otettiin jostakin toisesta Raamatun osasta ja lisättiin tekstiin, jonka joku kirjanoppinut sitten jäljensi.

Joku voi sanoa:

”Teillä on oma Raamattunne”

Voisit vastata: ”Mitä raamatunkäännöstä te käytätte? .... Nykyäänhän on monia käännöksiä.” (Luettele joitakin omalla kielelläsi ilmestyneitä.) Sitten voisit ehkä lisätä: ”Käytän mielelläni mitä tahansa raamatunkäännöstä, jota pidätte parhaana. Kenties teitä kuitenkin kiinnostaa tietää, miksi pidän erityisesti Uuden maailman käännöksestä. Se johtuu sen nykyaikaisesta, ymmärrettävästä kielestä ja myös siitä, että kääntäjät ovat niin tarkkaan pitäneet kiinni siitä, mitä Raamattu on alkujaan sanonut.”

Tai voisit sanoa: ”Sanoistanne päätellen uskoisin, että teillä on varmaankin Raamattu kodissanne. Mitä raamatunkäännöstä te käytätte? .... Haluaisitteko ottaa sen esiin?” Sitten voisit ehkä lisätä: ”Riippumatta siitä, mitä käännöstä käytämme, Jeesus korosti Johanneksen 17:3:ssa meille kaikille mielessä pidettäväksi erästä tärkeää asiaa, kuten voitte havaita omasta Raamatustanne – –.”

Yksi mahdollisuus: ”On olemassa monia raamatunkäännöksiä. Jehovan todistajat kannustavat käyttämään useita käännöksiä, jotta voisimme vertailla niitä ja ymmärtää, mitä Raamattu todella tarkoittaa. Kuten saatatte tietää, Raamattu kirjoitettiin alun perin hepreaksi, arameaksi ja kreikaksi. Kääntäjien työn ansiosta meidän on ollut mahdollista saada se omalle kielellemme. Mitä raamatunkäännöstä te käytätte?”

 Lisäehdotus: ”Ilmeisesti te arvostatte Jumalan sanaa hyvin paljon. Siksi olette varmaan kiinnostunut tietämään yhdestä suuresta erosta, joka on Uuden maailman käännöksen ja muiden käännösten välillä. Se koskee tärkeimmän Raamatussa mainitun persoonan nimeä. Tiedättekö, kuka hän on?” Sitten voisit ehkä lisätä: 1) ”Tiedättekö, että hänen persoonanimensä esiintyy Raamatussa alkuperäisellä heprean kielellä noin 7000 kertaa – useammin kuin mikään muu nimi?” 2) ”Mitä merkitystä sillä on, käytämmekö Jumalan persoonanimeä vai emme? Onko teillä yhtään todella läheistä ystävää, jonka nimeä ette tiedä? .... Jos toivomme saavamme henkilökohtaisen suhteen Jumalaan, niin hänen nimensä tunteminen on tärkeä lähtökohta. Huomatkaa, mitä Jeesus sanoi Johanneksen 17:3, 6:ssa. (Ps. 83:18.)”