Veri joka todella pelastaa elämän

Edellä esitetty on tehnyt selväksi joitakin ydinkohtia. Vaikka monet ihmiset pitävät verensiirtoja elämää pelastavina, ne ovat täynnä riskejä, jopa kohtalokkaita vaaroja. Vuosittain kuolee tuhansia ihmisiä verensiirtojen vuoksi; vielä useammat tulevat hyvin sairaiksi ja joutuvat kärsimään pitkäaikaisista seurauksista. Tällä hetkellä on siis pelkästään fyysiseltäkin kannalta viisasta noudattaa Raamatun käskyä ’karttaa verta’. – Apostolien teot 15:28, 29.

Potilaat varjeltuvat monilta vaaroilta, jos he pyytävät verettömien lääketieteellisten menetelmien käyttämistä. Taitavat lääkärit, jotka ovat ottaneet vastaan haasteen niiden soveltamisesta  Jehovan todistajiin, ovat kehittäneet vakiintuneen hoitokäytännön, joka on turvallinen ja tehokas, kuten lukuisat lääketieteelliset raportit osoittavat. Lääkärit, jotka antavat tasokasta hoitoa ilman verta, eivät tingi arvostetuista lääketieteellisistä periaatteista. Sen sijaan he osoittavat kunnioitusta potilaan oikeutta kohtaan saada tietää riskit ja hyöty, jotta hän voi asiasta perillä ollen valita, mitä hänen elimistölleen ja elämälleen tehdään.

Me emme ole tässä asiassa naiiveja, sillä me tajuamme, että kaikki eivät suhtaudu asiaan samalla tavoin. Ihmisten omatunto, etiikka ja lääketieteelliset näkemykset poikkeavat toisistaan. Niinpä toisista, myös joistakuista lääkäreistä, voi tuntua vaikealta hyväksyä potilaan päätöstä karttaa verta. Eräs newyorkilainen kirurgi kirjoitti: ”En koskaan unohda sitä, kun 15 vuotta sitten nuorena kandidaattina seisoin erään Jehovan todistajan vuoteen vieressä ja katsoin, kun hän pohjukaissuolihaavan vuoksi kuoli verenvuotoon. Potilaan toivomuksia kunnioitettiin, eikä hänelle tehty verensiirtoa, mutta voin yhä muistaa, miten suunnattoman turhautuneeksi tunsin itseni lääkärinä.”

Epäilemättä hän uskoi, että veri olisi pelastanut potilaan elämän. Mutta vuosi sen jälkeen kun hän oli kirjoittanut kokemuksestaan, The British Journal of Surgery -lehdessä (lokakuu 1986) kerrottiin, että ennen verensiirtojen aloittamista maha-suoliverenvuototapausten ”kuolleisuusprosentti oli vain 2,5”. Sen jälkeen kun verensiirrot yleistyivät, ’useimmissa suurissa tutkimuksissa kerrotaan 10 prosentin kuolleisuudesta’. Miksi kuolleisuusprosentti on nelinkertaistunut? Tutkijat arvioivat: ”Aikaisin tehty verensiirto näyttää kääntävän hyytymisreaktion jälleen verenvuodoksi edistäen siten verenvuodon uusiutumista.” Kun vuotavasta vatsahaavasta kärsinyt Jehovan todistaja kieltäytyi verensiirrosta, hänen valintansa saattoi itse asiassa tehdä hänen selviytymismahdollisuutensa mahdollisimman hyviksi.

Tuo sama kirurgi lisäsi: ”Ajan kulumisella ja monien erilaisten potilaitten hoitamisella on taipumus muuttaa ihmisen suhtautumistapaa, ja nykyään pidän potilaan ja hänen lääkärinsä välistä luottamusta ja velvollisuutta kunnioittaa potilaan toiveita paljon tärkeämpinä kuin käytettävissämme olevaa uutta lääketieteellistä tekniikkaa. – – On kiinnostavaa, että turhautumisen tunne on nyt vaihtunut kunnioituksen ja arvonannon tunteeseen tuon nimenomaisen potilaan vakaata uskoa ja vakaumusta kohtaan.” Lopuksi tuo lääkäri totesi: ’Se muistuttaa minua jatkuvasti siitä, että minun pitäisi lääkärinä aina kunnioittaa potilaan henkilökohtaisia ja uskonnollisia toiveita omista tunteistani tai seurauksista riippumatta.’

Ehkä ymmärrät jo jotain, minkä useimmat lääkärit tajuavat ’ajan kuluessa ja hoidettuaan monia erilaisia potilaita’. Kaikkein parhaimmassakin hoidossa hienoimmissakin sairaaloissa ihmiset aina jossain vaiheessa kuolevat. He kuolevat, annettiinpa heille verensiirtoja tai ei. Me kaikki vanhenemme ja elämän loppu lähenee. Tämä ei ole kohtalouskoa. Se on todellisuuden tajuamista. Kuoleminen on yksi elämän tosiasioista.

Todisteet osoittavat, että ihmiset, jotka jättävät verta koskevan Jumalan lain huomioon ottamatta, usein kärsivät vahinkoa joko heti tai myöhemmin; veri jopa aiheuttaa joidenkuiden kuoleman. Ne, jotka säilyvät hengissä, eivät ole saaneet loputonta elämää. Verensiirrot eivät siis pelasta elämää pysyvästi.

 Useimmat niistä, jotka uskonnollisista ja/tai lääketieteellisistä syistä kieltäytyvät verestä mutta hyväksyvät vaihtoehtoiset lääketieteelliset hoitomuodot, voivat oikein hyvin. He voivat siten jatkaa elämäänsä vuosikausia. Mutta eivät loputtomiin.

Se että kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä ja kuolevat vähitellen, johtaa meidät verta koskevien Raamatun lausuntojen keskeiseen totuuteen. Jos ymmärrämme tämän totuuden ja arvostamme sitä, näemme, miten veri voi todella pelastaa elämää – oman elämämme – pysyvästi.

AINOA ELÄMÄÄ PELASTAVA VERI

Kuten aiemmin todettiin, Jumala kielsi koko ihmiskuntaa syömästä verta. Miksi? Koska veri edustaa elämää. (1. Mooseksen kirja 9:3–6) Hän selitti sitä edelleen Israelille annetussa lakikokoelmassa. Kun tuo lakikokoelma vahvistettiin, uhrieläinten verta käytettiin alttarilla. (2. Mooseksen kirja 24:3–8) Tuohon kokoelmaan kuuluneet lait osoittivat, että kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä; he ovat syntisiä, niin kuin Raamattu asian esittää. Jumala kertoi israelilaisille, että he voisivat hänelle uhrattujen eläinuhrien kautta tunnustaa tarvitsevansa syntiensä peittämistä. (3. Mooseksen kirja 4:4–7, 13–18, 22–30) Jumala tosin vaati sitä siihen aikaan eläneiltä, mutta hän ei vaadi sitä tosi palvojiltaan nykyään. Sillä on kuitenkin elintärkeä merkitys meille nyt.

Jumala selitti itse noiden uhrien periaatetta: ”Lihan sielu [eli elämä] on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa  sovituksen, koska sielu on siinä. Sentähden minä olen sanonut israelilaisille: Älköön kukaan teistä syökö verta.” – 3. Mooseksen kirja 17:11, 12.

Muinoin vietettiin sovituspäivä-nimistä juhlaa, jolloin Israelin ylimmäinen pappi vei uhrieläinten verta temppelin, Jumalan palvonnan keskuksen, kaikkein pyhimpään osaan. Näin tekemällä pyydettiin vertauskuvallisesti Jumalaa peittämään kansan synnit. (3. Mooseksen kirja 16:3–6, 11–16) Nuo uhrit eivät varsinaisesti poistaneet kaikkia syntejä, joten ne täytyi toistaa joka vuosi. Tämä veren käyttö asetti kuitenkin merkittävän mallin.

Yksi Raamatun pääopetuksista on se, että Jumala toimittaisi lopulta yhden täydellisen uhrin, joka voisi täysin sovittaa kaikkien uskovien synnit. Sitä sanotaan lunastukseksi, ja se keskittyy ennustetun Messiaan eli Kristuksen uhraamiseen.

Raamatussa verrataan Messiaan osaa siihen, mitä tehtiin sovituspäivänä: ”Kun Kristus tuli sen hyvän ylimmäiseksi papiksi, joka on tullut suuremman ja täydellisemmän – – [temppelin] kautta, joka ei ole käsin tehty, – – hän meni, ei vuohien ja nuorten sonnien verta mukanaan, vaan oma verensä mukanaan kerta kaikkiaan pyhään paikkaan [taivaaseen] ja hankki meille ikuisen vapautuksen. Miltei kaikki puhdistetaankin verellä Lain mukaan, ja ellei verta vuodateta, ei anteeksiantoa tapahdu.” – Heprealaisille 9:11, 12, 22.

Näin käy selväksi, miksi meillä täytyy olla Jumalan näkemys verestä. Hänelle Luojana kuuluvan oikeuden mukaisesti hän on määrittänyt sen ainutlaatuisen käyttötavan. Muinoin eläneet israelilaiset hyötyivät ehkä terveydellisesti siitä, etteivät he ottaneet eläinten eivätkä ihmisten verta, mutta se ei ollut tärkeintä. (Jesaja 48:17) Heidän piti karttaa elämänsä ylläpitämistä veren avulla, ei ensisijaisesti siksi, että toisin toimiminen oli epäterveellistä, vaan siksi, että se oli epäpyhää Jumalalle. Heidän ei tullut karttaa verta siksi, että se oli saastunutta, vaan siksi, että se oli kallisarvoista anteeksiannon saamisessa.

Apostoli Paavali selitti lunastusta: ”Hänen [Kristuksen] välityksellään meillä on vapautus lunnaiden perusteella hänen verensä kautta, niin, hairahdustemme anteeksianto hänen ansaitsemattoman hyvyytensä rikkauden mukaan.” (Efesolaisille 1:7) Tässä käytetty kreikkalainen sana käännetään oikein vastineella ’veri’, mutta joissakin raamatunkäännöksissä käytetään virheellisesti sanaa ”kuolema”. Lukijoilta voi silloin jäädä huomaamatta, että tässä korostetaan Luojamme näkemystä verestä ja hänen siihen liittämäänsä uhriarvoa.

Raamatun teema keskittyy siihen, että Kristus kuoli täydellisenä lunastusuhrina mutta ei jäänyt kuolleeksi. Sen mallin mukaisesti, jonka Jumala asetti sovituspäivänä, Jeesus herätettiin kuolleista taivaaseen, jotta hän ’ilmaantuisi nyt Jumalan kasvojen eteen meidän puolestamme’. Hän esitti siellä uhriverensä arvon. (Heprealaisille 9:24) Raamattu tähdentää sitä, että meidän täytyy varoa kaikkea, mikä voisi merkitä ’Jumalan Pojan tallaamista jalkoihinsa ja hänen verensa pitämistä tavallisen arvoisena’. Vain tällä tavoin voimme säilyttää hyvän suhteen ja rauhan Jumalan kanssa. – Heprealaisille 10:29; Kolossalaisille 1:20.

NAUTI VEREN AVULLA PELASTETUSTA ELÄMÄSTÄ

Kun ymmärrämme, mitä Jumala sanoo verestä, alamme erittäin suuresti kunnioittaa sen elämää pelastavaa arvoa. Raamatussa sanotaan, että Kristus ’rakastaa meitä ja päästi meidät synneistämme omalla verellään’. (Ilmestys 1:5; Johannes 3:16) Jeesuksen  veren välityksellä me voimme tosiaan saada syntimme täysin ja pysyvästi anteeksi. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Koska meidät on nyt julistettu vanhurskaiksi hänen verensä välityksellä, pelastumme hänen välityksellään vihasta.” Tällä tavoin veri voi pelastaa elämää pysyvästi. – Roomalaisille 5:9; Heprealaisille 9:14.

Jehova Jumala vakuutti jo kauan sitten, että Kristuksen välityksellä ’kaikki maan suvut voivat siunata itsensä’. (1. Mooseksen kirja 22:18, UM) Tuohon siunaamiseen sisältyy maan tekeminen jälleen paratiisiksi. Silloin uskovaa ihmiskuntaa eivät enää vitsaa sairaudet, vanheneminen eikä edes kuolema; ihmiset saavat nauttia siunauksista, jotka ylittävät suuresti sen tilapäisen avun, jota lääkintähenkilöstö voi meille tarjota. Olemme saaneet suurenmoisen lupauksen: ”Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” – Ilmestys 21:4.

Miten viisasta meidän siksi onkaan ottaa sydämenasiaksemme kaikki Jumalan vaatimukset! Siihen sisältyy hänen verta koskevien käskyjensä totteleminen, niin ettemme käytä sitä väärin edes lääketieteellisiin tarkoituksiin. Silloin emme elä pelkästään nykyhetkeä varten. Osoitamme sen sijaan arvostavamme suuresti elämää, myös odotettamme elää tulevaisuudessa ikuisesti täydellisinä ihmisinä.

[Tekstiruutu s. 25]

Jumalan kansaan kuuluvat kieltäytyivät ylläpitämästä elämäänsä veren avulla, ei siksi että sen tekeminen oli epäterveellistä, vaan siksi että se oli epäpyhää, ei siksi että veri oli saastunutta, vaan siksi että se oli kallisarvoista.

[Kuva s. 24]

”Hänen [Jeesuksen] välityksellään meillä on vapautus lunnaiden perusteella hänen verensä kautta, niin, hairahdustemme anteeksianto.” – Efesolaisille 1:7

[Kuva s. 26]

Elämän pelastaminen Jeesuksen veren avulla avaa tien loputtomaan elämään terveenä paratiisissa maan päällä