Laulujen laulu 2:1–17
2 Olen vain rannikkotasangon sahrami,*laaksojen lilja.”+
2 ”Kuin lilja orjantappuroiden joukossaon rakkaimpani nuorten naisten joukossa.”
3 ”Kuin omenapuu metsän puiden joukossaon rakkaani nuorten miesten joukossa.
Haluan kiihkeästi päästä istumaan hänen varjoonsa,ja hänen hedelmänsä maistuu makealta.
4 Hän vei minut juhlataloon,*ja hänen rakkautensa viiri liehui ylläni.
5 Virkistäkää minua rusinakakuilla,+vahvistakaa minua omenoilla,sillä minä olen rakkaudesta sairas.
6 Hänen vasen kätensä on pääni alla,ja oikean kätensä hän on kietonut ympärilleni.+
7 Minä vannotan teitä, Jerusalemin tyttäret,niittyjen gasellien+ ja kauriiden kautta:
älkää yrittäkö herättää tai sytyttää minussa rakkautta ennen kuin se itse haluaa.+
8 Rakkaani ääni!
Katsokaa! Tuolta hän tulee,kiipeää yli vuorten, hyppii yli kukkuloiden.
9 Rakkaani on kuin gaselli, kuin nuori kauris.+
Tuolla hän on, seisoo seinämme takana,katsoo ikkunoista,kurkistaa ristikoista.
10 Rakkaani puhuu minulle, hän sanoo:
’Nouse, rakkaimpani,kaunokaiseni, tule mukaani!
11 Katso! Talvi* on takana.
Sateet ovat lakanneet, menneet menojaan.
12 Kukkia on noussut maasta,+on tullut aika leikata köynnökset,+ja turturikyyhkyn laulu kuuluu maassamme.+
13 Viikunapuussa kypsyvät varhaisviikunat,+viiniköynnökset kukkivat ja tuoksuvat.
Nouse, rakkaimpani, ja tule.
Kaunokaiseni, tule mukaani!
14 Kyyhkyseni kallionkoloissa,+kallioseinämän kätköissä,anna minun nähdä sinut ja kuulla äänesi,+sillä äänesi on miellyttävä ja sinä olet kaunis.’”+
15 ”Ottakaa kiinni ketut,pienet ketut, jotka turmelevat viinitarhat,koska viinitarhamme ovat kukassa.”
16 ”Rakkaani on minun, ja minä olen hänen.+
Hän paimentaa+ liljojen keskellä.+
17 Ennen kuin tuuli alkaa hiljaa puhaltaa* ja varjot pakenevat,tule takaisin, rakkaani,kirmaa kuin gaselli,+ kuin nuori kauris+ välillämme olevilla vuorilla.*
Alaviitteet
^ Tai ”krookus”.
^ Kirjaim. ”viinitaloon”.
^ Tai ”Sadekausi”.
^ Kirjaim. ”päivä henkäilee”.
^ Tai mahd. ”halkeamien vuorilla”. Tai ”Beterin vuorilla”.