Job 19:1–29
19 Siihen Job sanoi:
2 ”Kuinka kauan te ärsytätte sieluani*+ja runtelette minua sanoilla?+
3 Jo kymmenen kertaa olette nuhdelleet* minua.Te ette häpeä kohdella minua ankarasti.+
4 Ja jos olenkin tehnyt erehdyksen,se on minun murheeni.
5 Jos te edelleen haluatte korottaa itsenne yläpuolellenija väittää, että on oikein häpäistä minua,
6 ottakaa huomioon, että Jumala itse on eksyttänyt minutja hän on pyydystänyt minut verkkoonsa.
7 Minä huudan jatkuvasti: ”Minua on kohdeltu väärin!”, mutta en saa vastausta.+Huudan apua, mutta ei ole oikeutta.+
8 Polkuni hän on sulkenut kivimuurilla, enkä pääse sen ohi,hän on verhonnut tieni pimeyteen.+
9 Hän on riistänyt minulta kunniani,ottanut pois pääni kruunun.
10 Hän ruhjoo minua joka puolelta, kunnes olen mennyttä.Toivoni hän kiskaisee juurineen irti kuin puun.
11 Hänen vihansa hehkuu minua vastaan,ja hän pitää minua vihollisenaan.+
12 Hänen joukkonsa yhdistyvät ja saartavat minut,ne leiriytyvät telttani ympärille.
13 Omat veljeni hän on loitontanut minusta kauas,ja ne, jotka tuntevat minut, ovat etääntyneet minusta.+
14 Läheiset ystäväni* ovat jättäneet minut,ja ne, jotka tunsin hyvin, ovat unohtaneet minut.+
15 Vieraat talossani+ ja orjattareni eivät tunne minua.Olen heidän silmissään muukalainen.
16 Kutsun palvelijaani, mutta hän ei vastaa.Minä anon häneltä sääliä.
17 Jopa hengityksestäni on tullut vastenmielinen vaimolleni,+ja minusta on tullut löyhkä omille veljilleni.*
18 Nuoret lapsetkin halveksivat minua.Kun nousen ylös, he alkavat tehdä minusta pilaa.
19 Kaikki läheiset ystäväni inhoavat minua,+ja ne, joita olen rakastanut, ovat kääntyneet minua vastaan.+
20 Luuni tarttuvat ihooni ja lihaani,+ja minä hädin tuskin selviydyn.*
21 Olkaa minulle armollisia, ystäväni, olkaa armollisia,sillä minua on koskettanut Jumalan käsi.+
22 Miksi vainoatte minua niin kuin Jumala+ja käytte herkeämättä kimppuuni?*+
23 Kunpa sanani kirjoitettaisiin muistiin,piirrettäisiin kirjaan!
24 Kunpa ne hakattaisiin kallioon ikiajoiksi,kaiverrettaisiin rautapiirtimellä ja täytettäisiin lyijyllä!
25 Minä tiedän hyvin, että lunastajani+ elää.Hän saapuu myöhemmin ja nousee maan* ylle.
26 Kun ihoni on tällä tavoin tuhoutunutmutta olen vielä elossa, saan nähdä Jumalan.
27 Minä näen hänet itse,omat silmäni näkevät hänet, eivät kenenkään muun.+
Syvällä sisimmässäni olen kuitenkin musertunut!*
28 Te kysytte: ’Miten me häntä vainoamme?’,+
ikään kuin ongelman ydin olisi minussa.
29 Teidän itsenne on pelättävä miekkaa,+sillä miekalla rangaistaan rikkomuksista.Teidän pitäisi tietää, että on olemassa tuomari.”+
Alaviitteet
^ Tai ”loukanneet”.
^ Tai ”Sukulaiseni”.
^ Kirjaim. ”kohtuni pojille”, ts. hänen äitinsä kohdun, jossa hän kehittyi.
^ Kirjaim. ”minä selviydyn hampaideni nahalla”.
^ Kirjaim. ”ettekä saa kylliksenne lihastani”.
^ Kirjaim. ”tomun”.
^ Tai ”Munuaiset ovat riutuneet sisälläni”.