1. Samuelin kirja 24:1–22
24 Heti kun Saul oli palannut filistealaisten takaa-ajosta, hänelle ilmoitettiin: ”Daavid on En-Gedin erämaassa.”+
2 Silloin Saul otti mukaansa 3 000 koko Israelista valittua miestä ja lähti etsimään Daavidia ja hänen miehiään villivuohien kallioilta.
3 Saul tuli tien varrella olevien kivisten lammastarhojen luo, ja siellä oli luola, johon hän meni tarpeelleen.* Daavid ja hänen miehensä istuivat luolan perällä.+
4 Daavidin miehet sanoivat hänelle: ”Tämä on päivä, jona Jehova sanoo sinulle: ’Minä annan vihollisesi sinun käsiisi,+ ja sinä voit tehdä hänelle niin kuin hyväksi näet.’” Silloin Daavid nousi ja leikkasi salaa palan Saulin hihattoman vaatteen helmasta.
5 Mutta sen jälkeen Daavidin omatunto* soimasi häntä,+ koska hän oli leikannut palan Saulin vaatteen helmasta.
6 Hän sanoi miehilleen: ”Kun katson asiaa Jehovan näkökannalta, en voi ajatellakaan, että tekisin tällaista herralleni, Jehovan voidellulle, ja nostaisin käteni häntä vastaan, sillä hän on Jehovan voideltu.”+
7 Näillä sanoilla Daavid esti miehiään,* eikä hän antanut heidän hyökätä Saulin kimppuun. Saul taas lähti luolasta ja jatkoi matkaansa.
8 Sitten Daavid nousi, meni ulos luolasta ja huusi Saulin perään: ”Herrani, kuningas!”+ Kun Saul katsoi taakseen, Daavid polvistui ja heittäytyi kasvoilleen maahan.
9 Daavid sanoi Saulille: ”Miksi kuuntelet niitä, jotka sanovat: ’Daavid yrittää vahingoittaa sinua’?+
10 Tänään olet nähnyt omin silmin, kuinka Jehova antoi sinut minun käsiini luolassa. Mutta kun joku sanoi, että minun pitäisi tappaa sinut,+ minun tuli sinua sääli ja sanoin: ’Minä en nosta kättäni herraani vastaan, sillä hän on Jehovan voideltu.’+
11 Isäni,* katso tätä kädessäni olevaa palaa, joka on vaatteesi helmasta. Kun leikkasin sen vaatteesi helmasta, en tappanut sinua. Nyt näet ja ymmärrät, etten aikonut vahingoittaa sinua enkä kapinoida, enkä minä ole tehnyt syntiä sinua vastaan,+ mutta sinä väijyt minua ja haluat tappaa minut.+
12 Jehova saa tuomita välillämme, minun ja sinun,+ ja Jehova saa kostaa sinulle minun puolestani,+ mutta minä en tee sinulle mitään pahaa.+
13 Vanha sananlaskuhan sanoo: ’Pahuus on peräisin pahoista’, mutta minä en tee sinulle mitään pahaa.
14 Kenen perään Israelin kuningas on lähtenyt? Ketä sinä ajat takaa? Kuollutta koiraako? Yhtä ainoaa kirppuako?+
15 Jehova saa olla tuomarina välillämme. Hän tutkii asian, puolustaa minua,+ tuomitsee minut ja vapauttaa minut käsistäsi.”
16 Heti kun Daavid oli sanonut tämän Saulille, Saul sanoi: ”Onko se sinun äänesi, poikani Daavid?”+ Sitten Saul alkoi itkeä suureen ääneen.
17 Hän sanoi Daavidille: ”Sinä olet oikeamielisempi* kuin minä, sillä sinä olet kohdellut minua hyvin mutta minä olen maksanut sen sinulle pahalla.+
18 Sinä olet tänään kertonut, mitä hyvää olet tehnyt minulle: sinä et tappanut minua, kun Jehova luovutti minut käsiisi.+
19 Kun joku kohtaa vihollisensa, ei kai hän lähetä tätä pois vahingoittumattomana? Jehova palkitsee sinut hyvällä+ sen vuoksi, mitä olet tänään tehnyt minulle.
20 Tiedän nyt, että sinä tulet varmasti hallitsemaan kuninkaana+ ja että sinun käsissäsi Israelin valtakunta kestää.
21 Vanno siis nyt minulle Jehovan kautta,+ ettet pyyhkäise pois jälkeläisiäni* etkä hävitä nimeäni isäni suvusta.”+
22 Niinpä Daavid vannoi Saulille. Sen jälkeen Saul meni kotiin,+ mutta Daavid ja hänen miehensä menivät ylös kalliolinnoitukseensa.+
Alaviitteet
^ Kirjaim. ”peittämään jalkansa”.
^ Kirjaim. ”sydän”.
^ Tai mahd. ”pani miehensä hajaantumaan”.
^ Tai ”Herrani”.
^ Kirjaim. ”jälkeeni tulevaa siementäni”.