1. Mooseksen kirja 21:1–34

21  Jehova käänsi huomionsa Saaraan, kuten oli sanonut, ja Jehova teki Saaran hyväksi sen, mitä oli luvannut.+  Niin Saara tuli raskaaksi+ ja synnytti sitten Abrahamille tämän vanhalla iällä pojan juuri silloin, kun Jumala oli luvannut.+  Abraham antoi vastasyntyneelle pojalleen, jonka Saara hänelle synnytti, nimeksi Iisak.+  Sitten Abraham ympärileikkasi poikansa Iisakin kahdeksan päivän ikäisenä, niin kuin Jumala oli häntä käskenyt.+  Abraham oli 100-vuotias, kun hänen poikansa Iisak syntyi.  Silloin Saara sanoi: ”Jumala on antanut minulle syyn nauraa, ja jokainen, joka kuulee tästä, nauraa kanssani.”*  Hän lisäsi: ”Kukapa olisi osannut sanoa Abrahamille, että Saara imettää vielä lapsia? Silti olen synnyttänyt hänelle pojan hänen vanhalla iällään.”  Niin lapsi kasvoi ja hänet vieroitettiin,* ja Abraham järjesti Iisakin vieroituspäivänä suuret juhlat.  Mutta Saara huomasi, että egyptiläisen Hagarin poika,+ jonka tämä oli synnyttänyt Abrahamille, teki Iisakista pilaa.+ 10  Sen vuoksi hän sanoi Abrahamille: ”Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa, sillä hänen poikansa ei tule olemaan perillinen minun poikani Iisakin kanssa!”+ 11  Mutta Abrahamista oli hyvin epämieluista se, mitä Saara sanoi hänen pojastaan.+ 12  Silloin Jumala sanoi Abrahamille: ”Älä pahastu siitä, mitä Saara sanoo sinulle pojastasi ja orjattarestasi. Kuuntele häntä, koska ne, joita kutsutaan sinun jälkeläisiksesi, tulevat* Iisakin välityksellä.+ 13  Myös orjattaren pojasta+ minä teen kansan,+ koska hän on sinun jälkeläisesi.”* 14  Niinpä Abraham nousi varhain aamulla, otti leipää ja nahkaisen vesileilin ja antoi ne Hagarille. Hän pani ne hänen olalleen ja lähetti hänet ja hänen poikansa pois.+ Niin Hagar lähti ja harhaili Beerseban+ erämaassa. 15  Lopulta vesi loppui nahkaleilistä, ja hän sysäsi pojan pensaan alle. 16  Sitten hän meni istumaan yksikseen jousen kantaman päähän, sillä hän sanoi: ”En halua nähdä, kun poika kuolee.” Hän istui jonkin matkan päässä ja alkoi itkeä ääneen. 17  Silloin Jumala kuuli pojan äänen,+ ja Jumalan enkeli huusi Hagarille taivaasta sanoen:+ ”Mikä hätänä, Hagar? Älä pelkää, sillä Jumala on kuullut pojan äänen sieltä, missä tämä on. 18  Nouse, nosta poika ja tue häntä kädelläsi, sillä minä teen hänestä suuren kansan.”+ 19  Sitten Jumala avasi Hagarin silmät, ja hän näki kaivon. Hän meni täyttämään nahkaleilin vedellä ja antoi pojalle juotavaa. 20  Kun poika+ varttui, Jumala oli hänen kanssaan. Hän eli erämaassa, ja hänestä tuli jousiampuja. 21  Hän asettui asumaan Paranin erämaahan,+ ja hänen äitinsä otti hänelle vaimon Egyptin maasta. 22  Siihen aikaan Abimelek yhdessä armeijansa päällikön Pikolin kanssa sanoi Abrahamille: ”Jumala on kanssasi kaikessa, mitä teet.+ 23  Vanno nyt minulle Jumalan kautta, ettet toimi petollisesti minua etkä jälkeläisiäni ja jälkipolviani kohtaan vaan osoitat uskollista rakkautta minua ja sitä maata kohtaan, jossa olet asunut, aivan kuten minä olen osoittanut sinua kohtaan.”+ 24  Abraham vastasi: ”Minä vannon.” 25  Abraham valitti kuitenkin Abimelekille siitä, että Abimelekin palvelijat olivat ottaneet erään kaivon väkivalloin haltuunsa.+ 26  Abimelek vastasi: ”En tiedä, kuka sen on tehnyt. Et ole kertonut siitä minulle, enkä minä ole kuullut siitä mitään ennen kuin nyt.” 27  Silloin Abraham otti lampaita ja nautakarjaa ja antoi ne Abimelekille, ja he tekivät keskenään liiton. 28  Kun Abraham otti katraasta seitsemän naaraskaritsaa erilleen, 29  Abimelek kysyi häneltä: ”Miksi olet ottanut erilleen nuo seitsemän naaraskaritsaa?” 30  Hän vastasi: ”Sinun pitää ottaa vastaan nämä seitsemän naaraskaritsaa minun kädestäni merkiksi siitä, että olen kaivanut tämän kaivon.” 31  Siksi hän nimitti sen paikan Beersebaksi,*+ koska he molemmat olivat vannoneet siellä valan. 32  Niin he tekivät liiton+ Beersebassa, minkä jälkeen Abimelek palasi armeijansa päällikön Pikolin kanssa filistealaisten maahan.+ 33  Sitten Abraham istutti Beersebaan tamariskipuun ja julisti siellä Jehovan, ikuisen Jumalan,+ nimeä.+ 34  Abraham asui* filistealaisten maassa vielä pitkään.*+

Alaviitteet

Tai mahd. ”nauraa minulle”.
Tai ”häntä lakattiin imettämästä”.
Tai ”se, jota kutsutaan sinun jälkeläiseksesi [kirjaim. ”siemeneksesi”], tulee”.
Kirjaim. ”siemenesi”.
Merk. ’valan kaivo’, ’seitsemän kaivo’.
Tai ”asui muukalaisena”.
Kirjaim. ”monia päiviä”.

Tutkimisviitteet

Media