1. Mooseksen kirja 18:1–33
18 Myöhemmin Jehova+ näyttäytyi hänelle Mamren suurten puiden keskellä+ hänen istuessaan teltan suulla päivän kuumimpaan aikaan.
2 Nostaessaan katseensa hän näki kolmen miehen seisovan jonkin matkan päässä. Kun hän huomasi heidät, hän juoksi+ teltan suulta heitä vastaan ja kumartui maahan.
3 Sen jälkeen hän sanoi: ”Jehova, jos olen saanut sinun suosiosi, ethän mene palvelijasi ohi.
4 Annattehan tuoda hieman vettä ja pestä jalkanne.+ Levähtäkää sitten puun alla.
5 Koska nyt olette tulleet palvelijanne luo, antakaa minun tuoda palanen leipää, jotta virkistyisitte.* Sen jälkeen voitte jatkaa matkaa.” Tällöin he sanoivat: ”Hyvä on. Voit tehdä niin kuin olet puhunut.”
6 Niin Abraham kiirehti telttaan Saaran luo ja sanoi: ”Pidä kiirettä! Hae kolme mitallista* hienoja jauhoja, valmista taikina ja tee leipiä.”
7 Seuraavaksi Abraham juoksi karjalauman luo ja valitsi pehmeälihaisen, hyvän nuoren sonnin. Hän antoi sen palvelijalle, ja tämä kiirehti valmistamaan sitä.
8 Sen jälkeen hän otti voita ja maitoa sekä valmistamansa nuoren sonnin ja pani ruoan heidän eteensä. Itse hän seisoi puun alla heidän vierellään, kun he söivät.+
9 He kysyivät häneltä: ”Missä on vaimosi Saara?”+ Hän vastasi: ”Täällä teltassa.”
10 Niin yksi heistä jatkoi: ”Palaan varmasti luoksesi ensi vuonna tähän aikaan, ja silloin vaimollasi Saaralla on poika.”+ Mutta Saara kuunteli teltan suulla, joka oli miehen takana.
11 Abraham ja Saara olivat hyvin iäkkäitä,+ ja Saara oli ohittanut hedelmällisen iän.*+
12 Siksi Saara alkoi nauraa itsekseen, ja hän sanoi: ”Vieläkö kokisin sellaisen ilon, vaikka olen kuihtunut ja herrani on vanha?”+
13 Silloin Jehova sanoi Abrahamille: ”Miksi Saara nauroi ja sanoi: ’Tulenko minä tosiaan synnyttämään, vaikka olen vanha?’
14 Onko mikään mahdotonta Jehovalle?+ Palaan luoksesi ensi vuonna tähän aikaan, ja silloin Saaralla on poika.”
15 Mutta Saara kielsi sanoen: ”En minä nauranut!” Hän oli näet peloissaan. Tähän Jumala sanoi: ”Kyllä sinä nauroit!”
16 Kun miehet nousivat lähteäkseen ja katsoivat alas Sodoman+ suuntaan, Abraham lähti saattamaan heitä.
17 Jehova sanoi: ”Pitäisinkö Abrahamilta salassa sen, mitä aion tehdä?+
18 Tuleehan Abrahamista varmasti suuri ja mahtava kansa, ja kaikkia maan kansoja siunataan* hänen välityksellään.+
19 Olen valinnut* hänet, jotta hän käskisi poikiaan ja kaikkia tulevia jälkeläisiään noudattamaan Jehovan tietä ja toimimaan oikein ja oikeudenmukaisesti,+ niin että minä, Jehova, toteuttaisin sen, mitä olen Abrahamille luvannut.”
20 Sitten Jehova sanoi: ”Sodoman ja Gomorran takia valitetaan hyvin paljon,+ ja heidän syntinsä on todella raskas.+
21 Minä aion mennä alas nähdäkseni, toimivatko he niin kuin olen kuullut heistä valitettavan. Jos eivät, voin saada sen selville.”+
22 Niin miehet lähtivät sieltä kohti Sodomaa, mutta Jehova+ jäi Abrahamin luo.
23 Silloin Abraham lähestyi häntä ja sanoi: ”Aiotko todellakin pyyhkäistä oikeamielisen* pois pahojen kanssa?+
24 Entä jos kaupungissa on 50 oikeamielistä?* Aiotko silloin pyyhkäistä heidät pois armahtamatta sitä paikkaa niiden 50:n tähden?
25 On mahdotonta ajatella, että toimisit tällä tavoin – surmaisit oikeamielisen* yhdessä pahojen kanssa ja oikeamieliselle* kävisi samoin kuin pahoille.+ On mahdotonta ajatella sinusta niin!+ Eikö koko maan Tuomari toimi oikein?”+
26 Silloin Jehova sanoi: ”Jos löydän Sodoman kaupungista 50 oikeamielistä,* armahdan koko paikan heidän takiaan.”
27 Mutta Abraham sanoi tähän: ”Oi Jehova, olen rohjennut puhua sinulle, vaikka olen tomua ja tuhkaa.
28 Entä jos 50 oikeamielisestä* puuttuu viisi? Hävitätkö niiden viiden vuoksi koko kaupungin?” Tähän hän sanoi: ”En hävitä sitä, jos löydän sieltä 45.”+
29 Mutta taas hän sanoi hänelle: ”Entä jos sieltä löytyy 40?” Hän vastasi: ”Niiden 40:n tähden en hävitä sitä.”
30 Mutta hän jatkoi: ”Ethän Jehova suutu,+ vaan anna minun puhua vielä. Entä jos sieltä löytyy vain 30?” Hän vastasi: ”En hävitä sitä, jos löydän sieltä 30.”
31 Mutta hän jatkoi: ”Olen rohjennut puhua Jehovalle. Entä jos sieltä löytyy vain 20?” Hän vastasi: ”Niiden 20:n tähden en hävitä sitä.”
32 Lopuksi hän sanoi: ”Ethän Jehova suutu, vaan anna minun puhua vielä kerran. Entä jos sieltä löytyy vain 10?” Hän vastasi: ”Niiden 10:n tähden en hävitä sitä.”
33 Lakattuaan puhumasta Abrahamille Jehova lähti pois,+ ja Abraham palasi kotiinsa.
Alaviitteet
^ Kirjaim. ”leipää ja vahvistakaa sydäntänne”.
^ Kirjaim. ”Saaralta oli lakannut se, mikä naisille on ominaista”.
^ Tai ”kaikki maan kansat hankkivat itselleen siunauksen”.
^ Kirjaim. ”tullut tuntemaan”.