Siirry sisältöön

JÄLJITTELE HEIDÄN USKOAAN | MARIA MAGDALEENA

”Olen nähnyt Herran!”

”Olen nähnyt Herran!”

Maria Magdaleena katsoi taivaalle ja pyyhki kyyneliä silmistään. Hänen rakas Herransa riippui paalussa. Keväinen päivä oli ehtinyt vasta puoliväliin, ”ja silti koko maahan tuli pimeys”! (Luukas 23:44, 45.) Maria kietoi päällysvaatteensa tiukemmin hartioidensa ympärille ja painautui lähemmäs vieressään seisovia naisia. Auringonpimennys kestää vain muutaman minuutin, joten tämä kolmen tunnin pimeys ei voinut johtua siitä. Ehkä Marian ja muiden lähellä olevien korviin alkoi kantautua sellaisten yöeläinten ääniä, joita ei yleensä kuulla päiväsaikaan. Jotkut paikalla olevista ”pelästyivät kovasti ja sanoivat: ’Varmasti tämä oli Jumalan Poika.’” (Matteus 27:54.) Jeesuksen seuraajat ja muutkin ovat ehkä ajatelleet, että itse Jehova ilmaisi tällä tavoin surunsa ja suuttumuksensa hänen Poikansa julman kohtelun vuoksi.

Kaikki se mitä tapahtui, tuntui Maria Magdaleenasta melkein ylivoimaiselta, mutta hän ei pystynyt myöskään lähtemään pois (Johannes 19:25, 26). Jeesuksen tuskan on täytynyt olla sanoin kuvaamatonta. Myös Jeesuksen äiti tarvitsi tukea ja lohdutusta.

Jeesus oli auttanut Mariaa niin paljon, että tämä halusi tehdä Jeesuksen hyväksi kaiken voitavansa. Maria oli ollut säälittävässä tilassa, ja hänen elämänsä oli ollut onnetonta, mutta Jeesuksen ansiosta kaikki oli muuttunut. Hän oli saanut itsekunnioituksensa takaisin, ja hänen elämällään oli nyt tarkoitus. Hänestä oli tullut huomattava uskon esimerkki. Miten? Mitä me voimme oppia hänen uskostaan?

”Käyttivät omia varojaan heidän palvelemiseensa”

Raamatun kertomus Maria Magdaleenasta alkaa siitä, kun Jeesus Kristus antaa hänelle jotain ainutlaatuista: vapauden painajaismaisesta orjuudesta. Tuohon aikaan oli tavallista, että demonit piinasivat ihmisiä ja ottivat jopa joitain heistä valtaansa. Demonit olivat piinanneet myös Maria Magdaleenaa. Emme tiedä, miten, mutta sen tiedämme, että häntä riivanneita väkivaltaisia ja kieroutuneita henkiä oli ollut seitsemän. Jeesuksen ansiosta kaikki nuo pahat henget olivat poissa! (Luukas 8:2.)

Maria oli vihdoin vapaa, ja hänen edessään oli aivan uudenlainen elämä. Hän oli äärimmäisen huojentunut. Miten hän voisi osoittaa kiitollisuutensa? Hänestä tuli Jeesuksen uskollinen seuraaja. Hän myös huomasi, mitä toiset tarvitsivat, ja tarttui toimeen. Jeesus ja hänen apostolinsa tarvitsivat ruokaa, vaatteita ja paikan, jossa nukkua. He eivät olleet varakkaita miehiä, eivätkä he tehneet tuolloin ansiotyötä. He tarvitsivat aineellista tukea voidakseen keskittyä saarnaamiseen ja opettamiseen.

Maria ja monet muut naiset auttoivat heitä. He ”käyttivät omia varojaan heidän palvelemiseensa”. (Luukas 8:1, 3.) Joillain näistä naisista saattoi olla jonkin verran varallisuutta. Raamatussa ei kerrota, tekivätkö he kenties ruokaa, pesivät vaatteita tai järjestivät majapaikan heidän siirtyessään kylästä toiseen. Joka tapauksessa he huolehtivat mielellään tästä ryhmästä, johon kuului mahdollisesti parikymmentä ihmistä. Se mitä nämä naiset tekivät, auttoi epäilemättä Jeesusta ja apostoleja keskittymään täysin saarnaamistyöhön. Maria ymmärsi, ettei hän voisi koskaan korvata Jeesukselle sitä, mitä tämä oli tehnyt hänen hyväkseen. Hän oli kuitenkin hyvin onnellinen siitä, mitä pystyi tekemään!

Nykyään niitä, jotka tekevät vaatimatonta työtä toisten hyväksi, monesti vähätellään. Jumala ei kuitenkaan suhtaudu siten. Hän oli varmasti iloinen nähdessään, miten Maria antoi aikaansa ja voimiaan tukeakseen Jeesusta ja apostoleja parhaansa mukaan. Nykyäänkin monet uskolliset kristityt tekevät mielellään vaatimattomia palveluksia toisten hyväksi. Joskus jokin käytännön teko tai jopa ystävällinen sana voi saada paljon hyvää aikaan. Jehova arvostaa kaikkea sellaista (Sananlaskut 19:17; Heprealaisille 13:16).

”Jeesuksen kidutuspaalun luona”

Maria Magdaleena oli yksi monista naisista, jotka menivät Jeesuksen kanssa Jerusalemiin vuoden 33 pesahina (Matteus 27:55, 56). Hän oli varmasti kauhuissaan, kun hän kuuli, että Jeesus oli yöllä pidätetty ja viety kuulusteltavaksi. Vielä pahempaa oli tulossa. Käskynhaltija Pontius Pilatus oli antanut periksi juutalaisille uskonnollisille johtajille ja heidän talutusnuorassaan olevalle ihmisjoukolle ja tuominnut Jeesuksen tapettavaksi kidutuspaalussa. Maria on hyvinkin saattanut nähdä, kuinka hänen Herransa raahasi pitkin katuja verissään ja nääntyneenä pitkää paalua, johon hänet naulattaisiin. (Johannes 19:6, 12, 15–17.)

Teloituspaikalla – sen jälkeen kun puolenpäivän aikaan oli tullut pimeää – Maria Magdaleena ja muut naiset seisoivat ”Jeesuksen kidutuspaalun luona” (Johannes 19:25). Maria, joka oli paikalla loppuun saakka, näki ja kuuli, kuinka Jeesus uskoi äitinsä huolenpidon rakkaalle apostolilleen Johannekselle. Hän kuuli Jeesuksen huutavan tuskaisena Isäänsä. Hän kuuli myös, kuinka Jeesus juuri ennen viimeistä henkäystään sanoi täynnä luottamusta: ”Se on saatu päätökseen!” Maria tunsi valtavaa ahdistusta. Siitä huolimatta hän ei ilmeisesti lähtenyt pois Jeesuksen kuoltua. Myöhemmin hän jäi uuden haudan luokse, johon Arimatiasta oleva Joosef-niminen rikas mies pani Jeesuksen ruumiin. (Johannes 19:30; Matteus 27:45, 46, 57–61.)

Marian esimerkki muistuttaa meitä siitä, mitä voimme tehdä, kun hengellisillä veljillämme ja sisarillamme on kovia koettelemuksia. Emme ehkä voi muuttaa heidän tilannettaan tai poistaa heidän tuskaansa. Voimme silti olla myötätuntoisia heitä kohtaan. Jo pelkästään ystävän läsnäololla voi olla suuri merkitys vaikeina aikoina. Se että pysymme rohkeasti ystäviemme vierellä ja tuemme heitä, voi tuoda heille suurta lohtua, ja siten osoitamme olevamme uskollisia sekä heitä että Jumalaa kohtaan. (Sananlaskut 17:17.)

Maria Magdaleenan läsnäolo varmasti lohdutti Jeesuksen äitiä.

”Minä haen hänet pois”

Sen jälkeen kun Jeesus oli pantu hautaan, Maria ja jotkut muut naiset toivat lisää tuoksuaineita käsitelläkseen niillä myöhemmin Jeesuksen ruumiin (Markus 16:1, 2; Luukas 23:54–56). Sitten sapatin päätyttyä Maria nousi aikaisin aamulla. Kuvittele hänet kävelemässä toisten naisten kanssa pitkin pimeitä katuja kohti Jeesuksen hautaa. Matkalla he pohtivat, miten he oikein saisivat vieritettyä pois haudan suulla olevan painavan kiven. (Matteus 28:1; Markus 16:1–3.) He eivät kuitenkaan kääntyneet takaisin. Ilmeisesti heidän uskonsa sai heidät tekemään voitavansa ja jättämään loput Jehovan käsiin.

Maria ehkä saapui haudalle ennen muita. Hän pysähtyi järkyttyneenä niille sijoilleen. Kivi oli vieritetty pois haudan suulta – ja hauta oli tyhjä! Toiminnan naisena hän juoksi heti kertomaan asiasta Pietarille ja Johannekselle. Hän oli varmasti hengästynyt selittäessään heille: ”He ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin he ovat panneet hänet.” Pietari ja Johannes kiirehtivät haudalle ja totesivat sen olevan tyhjä. Sitten he palasivat kotiinsa. * (Johannes 20:1–10.)

Kun Maria palasi haudalle, hän jäi sen luo yksikseen. Varhaisen aamun hiljaisuus ja tyhjä hauta olivat hänelle liikaa, ja hän puhkesi kyyneliin. Hän ei tahtonut millään uskoa, että Jeesus oli poissa, joten hän kumartui katsomaan haudan sisään. Suureksi hämmästyksekseen hän näki siellä istumassa kaksi valkopukuista enkeliä! ”Miksi itket?” he kysyivät. Hämmentyneenä Maria toisti sen, mitä oli kertonut apostoleille: ”He ovat vieneet Herrani pois, enkä tiedä, mihin he ovat panneet hänet.” (Johannes 20:11–13.)

Maria kääntyi ja näki, että hänen takanaan seisoi mies. Hän ei tunnistanut miestä, joten hän oletti tämän olevan paikan puutarhuri. Mies kysyi häneltä ystävällisesti: ”Nainen, miksi itket? Ketä etsit?” Maria vastasi: ”Herra, jos sinä olet vienyt hänet pois, sano minulle, mihin panit hänet, niin minä haen hänet pois.” (Johannes 20:14, 15.) Mietihän hänen sanojaan. Olisiko tämä nainen tosiaan pystynyt yksikseen kantamaan Jeesuksen Kristuksen ruumista, miehen, joka oli eläessään ollut vahva ja elinvoimainen? Maria ei ehtinyt pohtia moista. Hän tiesi vain, että hänen pitäisi tehdä voitavansa.

”Minä haen hänet pois.”

Kun meitä kohtaa suru tai koettelemus, joka saattaa tuntua meistä ylivoimaiselta, voimmeko ottaa mallia Maria Magdaleenasta? Jos keskitymme vain heikkouksiimme ja rajoituksiimme, pelko ja epävarmuus voivat lamaannuttaa meidät. Jos toisaalta päätämme tehdä sen, mitä voimme, ja jätämme loput Jehovan käsiin, voimme saada aikaan paljon enemmän kuin osaamme edes kuvitella. (2. Korinttilaisille 12:10; Filippiläisille 4:13.) Mikä tärkeintä tuomme iloa Jehovalle. Tämä piti varmasti paikkansa Mariasta, ja Jehova palkitsi hänet hyvin ainutlaatuisella tavalla.

”Olen nähnyt Herran!”

Marian edessä seisova mies ei ollut puutarhuri. Hän oli aiemmin ollut puuseppä mutta myöhemmin opettaja ja Herra, johon Maria oli kiintynyt. Maria ei kuitenkaan tuntenut miestä ja kääntyi lähteäkseen. Hän ei voinut edes kuvitella, että Jeesus oli herätetty kuolleista mahtavaksi henkiolennoksi. Jeesus oli nyt aineellistunut ihmiseksi, mutta ruumis ei ollut sama kuin se, jonka hän oli uhrannut. Hänen ylösnousemustaan seuranneina jännittävinä päivinä edes ne, jotka tunsivat hänet hyvin, eivät aina tunnistaneet häntä. (Luukas 24:13–16; Johannes 21:4.)

Miten Maria sitten tunnisti Jeesuksen? Jeesus sanoi hänelle yksinkertaisesti: ”Maria!” Tapa, jolla Jeesus sanoi hänen nimensä, sai hänet kääntymään ja huudahtamaan: ”Rabbuuni!” Tätä heprealaista nimitystä hän oli epäilemättä käyttänyt Jeesuksesta lukemattomia kertoja ennenkin. Maria oli suunniltaan ilosta. Se oli hänen rakas Opettajansa! Hän tarttui Jeesukseen eikä halunnut millään päästää irti. (Johannes 20:16.)

Jeesus tiesi, mitä Maria ajatteli, ja sanoi: ”Lakkaa pitämästä minusta kiinni.” On helppo kuvitella, että hän sanoi nämä sanat ystävällisesti ja ehkä lämpimästi hymyillen samalla kun irrottautui hellävaraisesti Marian otteesta. Hän tyynnytteli Mariaa sanoen: ”Minä en ole vielä noussut Isän luo.” Hänen ei ollut vielä aika nousta taivaaseen. Hänellä oli yhä työtä maan päällä, ja hän halusi Marian auttavan häntä. Maria kuunteli tarkkaan, kun Jeesus sanoi: ”Mene veljieni luo ja sano heille, että minä nousen minun Isäni ja teidän Isänne luo, minun Jumalani ja teidän Jumalanne luo.” (Johannes 20:17.)

Miten tärkeä tehtävä! Maria oli yksi ensimmäisistä opetuslapsista, jotka saivat nähdä kuolleista herätetyn Jeesuksen, ja nyt hän sai etuoikeuden kertoa muille tuon hyvän uutisen. Hän oli varmasti täynnä iloa ja intoa, kun hän lähti etsimään opetuslapsia. Heidät löydettyään hän huudahti hengästyneenä sanat, jotka epäilemättä kaikuivat pitkään heidän kaikkien korvissa: ”Olen nähnyt Herran!” Tohkeissaan hän toisti heille kaiken, mitä Jeesus oli sanonut. (Johannes 20:18.) Marian kertomus täydensi sitä, mitä muut Jeesuksen tyhjällä haudalla käyneet naiset olivat jo kertoneet (Luukas 24:1–3, 10).

”Olen nähnyt Herran!”

He ”eivät uskoneet naisia”

Miten opetuslapset suhtautuivat kuulemaansa? Raamatussa kerrotaan: ”Nämä kuitenkin pitivät sitä perättömänä puheena eivätkä uskoneet naisia.” (Luukas 24:11.) Nuo hyvää tarkoittavat miehet olivat kasvaneet yhteiskunnassa, jossa naisiin ei juuri luotettu. Rabbiinien perinteen mukaan nainen ei voinut edes olla todistajana oikeudessa. Senaikainen kulttuuri oli vaikuttanut apostoleihin enemmän kuin he ehkä tajusivatkaan. Jeesus ja hänen Isänsä ovat kuitenkin täysin tällaisten ennakkoluulojen yläpuolella. Miten suuren kunniatehtävän he antoivatkaan uskolliselle Marialle!

Maria ei antanut miesten suhtautumisen häiritä itseään. Hänelle riitti se, että hänen Herransa luotti häneen. Jeesus on antanut kaikille seuraajilleen luottamustehtävän: he vievät sanomaa, jota Raamatussa sanotaan ”Jumalan valtakunnan hyväksi uutiseksi” (Luukas 8:1). Jeesus ei luvannut seuraajilleen, että kaikki uskoisivat heitä tai arvostaisivat heidän työtään. Ennemminkin päinvastoin. (Johannes 15:20, 21.) Maria Magdaleena onkin hyvä esimerkki kristityille. Edes hänen omien hengellisten veljiensä skeptinen suhtautuminen ei himmentänyt sitä iloa, että hän sai kertoa hyvää uutista kuolleista herätetystä Jeesuksesta.

Myöhemmin Jeesus näyttäytyi apostoleilleen ja sen jälkeen monille muillekin seuraajilleen. Erään kerran hän näyttäytyi yhdellä kertaa yli 500 ihmiselle! (1. Korinttilaisille 15:3–8.) Marian usko vahvistui varmasti joka kerta kun Jeesus näyttäytyi, näkipä hän sen omin silmin tai vain kuuli siitä. Maria saattoi olla yksi niistä naisista, joiden kerrotaan olleen läsnä Jerusalemissa helluntaipäivänä, kun pyhää henkeä vuodatettiin yhteen kokoontuneiden Jeesuksen seuraajien päälle (Apostolien teot 1:14, 15; 2:1–4).

Meillä on hyvät syyt luottaa siihen, että Maria Magdaleena säilytti uskonsa läpi elämänsä. Myös me haluamme säilyttää uskomme lujana loppuun asti. Voimme jäljitellä Marian uskoa, kun osoitamme, että olemme kiitollisia kaikesta siitä, mitä Jeesus on tehnyt hyväksemme, palvelemme toisia nöyrästi ja luotamme Jumalan apuun.

^ kpl 17 Maria oli ilmeisesti lähtenyt haudalta ennen kuin muut naiset tapasivat enkelin, joka kertoi heille Kristuksen ylösnousemuksesta. Muuten Maria olisi varmasti sanonut Pietarille ja Johannekselle, että hän oli nähnyt enkelin, joka kertoi, miksi Jeesuksen ruumis ei ollut haudassa. (Matteus 28:2–4; Markus 16:1–8.)