Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Mikä on pyhä henki?

Mikä on pyhä henki?

Raamattu vastaa

Pyhä henki on johonkin kohteeseen vaikuttavaa Jumalan voimaa (Miika 3:8; Luukas 1:35). Jumala ”lähettää henkeään” siten, että hän kohdistaa energiaansa minne tahansa, missä sitä tarvitaan hänen tahtonsa toteuttamiseksi (Psalmit 104:30; 139:7).

Raamatussa sana ”henki” on käännetty heprean sanasta ruʹaḥ ja kreikan sanasta pneuʹma. Nämä sanat viittaavat useimmiten Jumalan vaikuttavaan voimaan eli pyhään henkeen (1. Mooseksen kirja 1:2). Niitä käytetään Raamatussa kuitenkin myös seuraavissa merkityksissä:

Näille kaikille on yhteistä se, että ne ovat jotain ihmisille näkymätöntä, millä on näkyviä vaikutuksia. Samoin Jumalan henki on ”tuulen tavoin näkymätön, aineeton ja voimakas” (W. E. Vine, An Expository Dictionary of New Testament Words).

Jumalan pyhää henkeä kuvaillaan Raamatussa myös hänen ”käsikseen” ja ”sormikseen” (Psalmit 8:3; 19:1; Luukas 11:20; vrt. Matteus 12:28). Aivan kuten käsityöläinen käyttää työssään käsiään ja sormiaan, Jumala on käyttänyt henkeään omissa töissään, joita ovat esimerkiksi

Pyhä henki ei ole persoona

Kuvailemalla Jumalan henkeä hänen ”käsikseen”, ”sormikseen” tai ”henkäyksekseen” Raamattu osoittaa, että pyhä henki ei ole persoona (2. Mooseksen kirja 15:8, 10). Käsityöläisen kädet eivät toimi riippumattomina hänen mielestään ja kehostaan; vastaavasti Jumalan pyhä henki toimii vain hänen ohjauksessaan (Luukas 11:13). Raamattu vertaa Jumalan henkeä myös veteen ja mainitsee sen esimerkiksi uskon ja tiedon rinnalla. Tämä kaikki osoittaa, että pyhä henki ei ole persoona. (Jesaja 44:3; Apostolien teot 6:5; 2. Korinttilaisille 6:6.)

Raamattu käyttää Jumalasta nimeä Jehova ja hänen Pojastaan nimeä Jeesus Kristus, mutta pyhästä hengestä ei käytetä mitään nimeä (Jesaja 42:8; Luukas 1:31). Kun kristitty marttyyri Stefanos sai yliluonnollisen näyn, hän näki taivaassa kolmen sijasta vain kaksi persoonaa. Raamatussa sanotaan: ”Täynnä pyhää henkeä hän katseli kiinteästi taivaaseen ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella.” (Apostolien teot 7:55.) Pyhä henki oli Jumalan vaikuttavaa voimaa, jonka avulla Stefanos näki tuon näyn.

Vääriä käsityksiä pyhästä hengestä

Käsitys: Pyhä henki on persoona ja osa kolminaisuutta, kuten 1. Johanneksen kirjeen 5:7, 8:ssa sanotaan vuoden 1776 kirkkoraamatun mukaan.

Tosiasia: Vuoden 1776 kirkkoraamatussa on 1. Johanneksen kirjeen 5:7, 8:ssa seuraavat sanat: ”Taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat: Ja kolme ovat, jotka todistavat maan päällä.” Tutkijat ovat kuitenkin saaneet selville, että apostoli Johannes ei kirjoittanut näitä sanoja eivätkä ne siksi kuulu Raamattuun. Professori Bruce M. Metzger on kirjoittanut: ”On varmaa, että nämä sanat ovat väärennettyjä eivätkä ne kuulu Uuteen testamenttiin.” (A Textual Commentary on the Greek New Testament.)

Käsitys: Raamattu personoi pyhän hengen, mikä todistaa sen olevan persoona.

Tosiasia: Raamattu kyllä toisinaan personoi pyhän hengen, mutta tämä ei todista, että pyhä henki olisi persoona. Raamattu personoi myös viisauden, kuoleman ja synnin (Sananlaskut 1:20; Roomalaisille 5:17, 21). Esimerkiksi viisaudella sanotaan olevan ”tekoja” ja ”lapsia” ja synnin kuvaillaan viettelevän ja tappavan (Matteus 11:19; Luukas 7:35; Roomalaisille 7:11).

Myös apostoli Johannes, lainatessaan Jeesuksen sanoja, personoi pyhän hengen ”auttajaksi” (parakleetti), joka antaisi todisteen, opastaisi, puhuisi, kuulisi, julistaisi, kirkastaisi ja saisi jotain. Viitatessaan ”auttajaan” hän käytti kreikan kielen maskuliinista persoonapronominia. (Johannes 16:7–15.) Merkitseekö tämä sitä, että pyhä henki on persoona? Ei. Kreikan kielessä substantiivit ja pronominit ovat kieliopilliselta suvultaan maskuliineja, feminiinejä tai neutreja. ”Auttajaa” vastaava kreikan sana (pa·raʹklē·tos) on maskuliinisukuinen substantiivi, joka vaatii kreikan kieliopin sääntöjen mukaan maskuliinisen pronominin. Kun Johannes käytti pyhästä hengestä neutrisukuista substantiivia pneuʹma, hän viittasi siihen neutrimuotoisella pronominilla (Johannes 14:16, 17).

Käsitys: Kastaminen pyhän hengen nimessä todistaa, että pyhä henki on persoona.

Tosiasia: Raamatussa ”nimi” merkitsee joskus valtaa tai valtuutta (5. Mooseksen kirja 18:5, 19–22; Ester 8:10). Suomen kielessäkin voidaan käyttää ilmausta ”lain nimessä”, mutta tällä ei tarkoiteta sitä, että laki olisi persoona. Pyhän hengen ”nimessä” kastaminen merkitsee sitä, että kastettava tunnustaa pyhän hengen voiman ja osan Jumalan tahdon toteutumisessa (Matteus 28:19).

Käsitys: Jeesuksen apostolit ja muut varhaiset opetuslapset uskoivat, että pyhä henki on persoona.

Tosiasia: Raamattu ei sano näin, ei myöskään historia. Tietosanakirjassa Encyclopædia Britannica kerrotaan: ”Pyhä henki määriteltiin erilliseksi jumalalliseksi persoonaksi – – Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 381.” Viimeisen apostolin kuolemasta oli silloin kulunut yli 250 vuotta.

Aiheesta lisää

Kuka on Jumala?

Onko Jumalalla nimi? Välittääkö hän meistä?

Valhe jonka mukaan Jumala on mysteeri

Kolminaisuusoppi estää todella tuntemasta ja rakastamasta Jumalaa. Voitko rakastaa aidosti jotakuta, jota ei ole mahdollista tuntea tai ymmärtää?