Tuomarien kirja 19:1–30

19  Tuohon aikaan Israelissa ei ollut kuningasta.+ Eräs leeviläinen, joka asui tuolloin syrjäisessä paikassa Efraimin vuoristossa,+ otti Juudan Betlehemistä+ naisen sivuvaimokseen.  Sivuvaimo oli kuitenkin uskoton miehelleen ja lähti tämän luota isänsä taloon Juudan Betlehemiin. Hän viipyi siellä neljä kuukautta.  Sitten hänen miehensä lähti hänen jälkeensä suostutellakseen hänet tulemaan takaisin ja otti mukaansa miespalvelijansa ja kaksi aasia. Nainen vei miehen isänsä taloon, ja miehen nähdessään isä ilahtui hänen tapaamisestaan.  Hänen appensa, nuoren naisen isä, sai hänet jäämään luokseen kolmeksi päiväksi. He söivät ja joivat, ja hän oli yötä siellä.  Neljäntenä päivänä, kun he nousivat varhain aamulla lähteäkseen, nuoren naisen isä sanoi vävylleen: ”Syö jotain, että saat voimia,* ja sitten voitte lähteä.”  Niin he* istuutuivat, ja he söivät ja joivat yhdessä. Sen jälkeen nuoren naisen isä pyysi miestä: ”Jää yöksi ja nauti olostasi.”*  Kun mies nousi lähteäkseen, hänen appensa pyyteli häntä jäämään, ja niin hän jäi taas yöksi.  Kun hän nousi varhain viidennen päivän aamuna lähteäkseen, nuoren naisen isä sanoi: ”Syö jotain, että saat voimia.”* Niinpä he viipyivät, kunnes päivä oli jo pitkällä, ja molemmat* jatkoivat syömistä.  Kun mies nousi lähteäkseen sivuvaimonsa ja palvelijansa kanssa, hänen appensa, nuoren naisen isä, sanoi hänelle: ”On tulossa ilta. Jäättehän yöksi, sillä päivä on päättymässä. Jää tänne yöksi ja nauti olostasi. Huomenna voitte nousta varhain, lähteä matkaan ja mennä kotiin.”* 10  Mies ei kuitenkaan halunnut enää jäädä yöksi, joten hän lähti ja kulki Jebusiin eli Jerusalemiin+ asti. Hänellä oli mukanaan kaksi satuloitua aasia sekä sivuvaimonsa ja palvelijansa. 11  Heidän ollessaan lähellä Jebusia alkoi hämärtää. Niin palvelija sanoi isännälleen: ”Pitäisikö meidän pysähtyä tähän jebusilaisten kaupunkiin ja jäädä tänne yöksi?” 12  Mutta hänen isäntänsä sanoi hänelle: ”Meidän ei kannata jäädä tähän vieraan kansan kaupunkiin, jonka asukkaat eivät ole israelilaisia. Jatkamme matkaa Gibeaan+ asti.” 13  Sitten hän sanoi palvelijalleen: ”Tule, yritetään ehtiä joko Gibeaan tai Ramaan+ ja yövytään jommassakummassa paikassa.” 14  Niin he jatkoivat matkaa, ja aurinko alkoi laskea heidän ollessaan lähellä Gibeaa, joka kuuluu Benjaminille. 15  Siksi he pysähtyivät Gibeaan jäädäkseen sinne yöksi. Kun he olivat menneet sisään kaupunkiin, he istuutuivat torille, mutta kukaan ei ottanut heitä yöksi taloonsa.+ 16  Lopulta illalla eräs vanha mies tuli työstä pellolta. Hän oli kotoisin Efraimin vuoristosta+ ja asui tilapäisesti Gibeassa, kun taas kaupungin asukkaat olivat benjaminilaisia.+ 17  Kun vanha mies nosti katseensa ja näki matkalaisen kaupungin torilla, hän kysyi: ”Mihin olet menossa ja mistä tulet?” 18  Hän vastasi: ”Me olemme matkalla Juudan Betlehemistä syrjäiseen paikkaan Efraimin vuoristoon, mistä olen kotoisin. Kävin Juudan Betlehemissä+ ja olen menossa Jehovan pyhäkköön,* mutta kukaan ei ota minua taloonsa. 19  Meillä on tarpeeksi olkia ja rehua aaseillemme+ sekä leipää+ ja viiniä minulle, naiselle ja palvelijallemme. Meiltä ei puutu mitään.” 20  Vanha mies sanoi: ”Olkoon sinulla rauha! Anna minun huolehtia kaikesta, mitä tarvitset. Älä vain jää yöksi torille.” 21  Hän vei heidät taloonsa ja ruokki aasit.* Sitten he pesivät jalkansa ja söivät ja joivat. 22  Heidän viettäessään iltaa yhdessä jotkut kaupungin kelvottomat miehet piirittivät talon, jyskyttivät ovea ja sanoivat yhä uudelleen vanhalle miehelle, joka omisti talon: ”Tuo ulos se mies, joka tuli taloosi, niin että voimme maata hänen kanssaan.”+ 23  Silloin talon omistaja meni ulos ja sanoi heille: ”Ei, veljeni, älkää tehkö mitään näin pahaa. Mieshän on vieraana talossani. Älkää toimiko näin häpeällisesti. 24  Täällä on tyttäreni, joka on neitsyt, ja miehen sivuvaimo. Tuon heidät ulos, niin voitte nöyryyttää heitä, jos teidän on pakko.*+ Mutta ette saa tehdä mitään näin häpeällistä tälle miehelle.” 25  Miehet kuitenkin kieltäytyivät kuuntelemasta häntä, joten leeviläinen tarttui sivuvaimoonsa+ ja vei tämän ulos heidän luokseen. He raiskasivat naisen ja pahoinpitelivät häntä koko yön aamuun asti. Aamun sarastaessa he päästivät hänet menemään. 26  Varhain aamulla nainen tuli ja lyyhistyi sen talon sisäänkäynnille, jossa hänen herransa oli, ja makasi siinä, kunnes oli valoisaa. 27  Kun hänen herransa nousi aamulla ja avasi talon ovet mennäkseen ulos ja jatkaakseen matkaansa, hän näki naisen, sivuvaimonsa, makaavan talon sisäänkäynnin luona kädet kynnyksellä. 28  Hän sanoi naiselle: ”Nouse, lähdetään.” Mutta vastausta ei kuulunut. Mies nosti hänet sitten aasin selkään ja lähti kotiin. 29  Kotiin tultuaan hän otti teurastusveitsen, tarttui sivuvaimonsa ruumiiseen, paloitteli sen osa kerrallaan 12 kappaleeseen ja lähetti yhden kappaleen Israelin jokaiselle alueelle. 30  Kaikki, jotka näkivät sen, sanoivat: ”Tähän päivään mennessä mitään tällaista ei ole koskaan tapahtunut eikä nähty sen jälkeen, kun israelilaiset lähtivät Egyptin maasta. Miettikää tätä,* neuvotelkaa keskenänne+ ja kertokaa, mitä meidän pitää tehdä.”

Alaviitteet

Tai ”ravitaksesi sydäntäsi”.
Viittaa luult. isään ja leeviläiseen.
Tai ”anna sydämesi tuntea iloa”.
Tai ”ravitaksesi sydäntäsi”.
Viittaa luult. isään ja leeviläiseen.
Kirjaim. ”teltallesi”.
Tai mahd. ”palvelen Jehovan pyhäkössä”.
Tai ”antoi aaseille rehua”.
Tai ”voitte pahoinpidellä heitä ja tehdä, mitä hyväksi näette”.
Tai ”Kohdistakaa tähän sydämenne”.

Tutkimisviitteet

Media