Psalmit 137:1–9

137  Babylonin jokien varsilla,+ siellä me istuimme. Me itkimme muistellessamme Siionia.+  2  Sen* keskellä oleviin poppeleihinme ripustimme harppumme.+  3  Siellä vangitsijamme pyysivät meitä laulamaan laulun,+pilkkaajamme halusivat viihdykettä: ”Laulakaa meille jokin Siionin laulu.”  4  Miten voimme laulaa Jehovan lauluavieraalla maalla?  5  Jos unohdan sinut, Jerusalem,oikea käteni saa unohtaa kaiken, mitä se osaa.*+  6  Tarttukoon kieleni suulakeeni,ellen muista sinua,ellen pidä Jerusalemiasuurimpana ilonaiheenani.+  7  Muista, Jehova,mitä edomilaiset sanoivat sinä päivänä, jona Jerusalem kukistui: ”Repikää se! Repikää se perustuksiaan myöten!”+  8  Sinä Babylonin tytär, joka pian tuhoudut,+onnellinen on se, joka maksaa sinulle takaisinkohtelemalla sinua samoin kuin sinä kohtelit meitä.+  9  Onnellinen on se, joka tarttuu lapsiisija iskee ne murskaksi kallioon.+

Alaviitteet

Viittaa Babyloniin.
Tai mahd. ”saa surkastua”.

Tutkimisviitteet

Media