sanhedrin: Ks. Mt 26:59, tutkimisviite.

Pilatukselle: Juudean roomalainen käskynhaltija (prefekti), jonka keisari Tiberius oli nimittänyt vuonna 26 ja joka hallitsi noin kymmenen vuotta. Pilatus mainitaan ei-raamatullisissa teksteissä. Esimerkiksi roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti, että Pilatus antoi Tiberiuksen hallituskaudella määräyksen teloittaa Kristus. Lisäksi muinaisesta roomalaisesta teatterista Kesareasta Israelista on löytynyt latinankielinen piirtokirjoitus, jossa on sanat ”Pontius Pilatus, Juudean prefekti”. (Ks. liite B10, johon on merkitty Pontius Pilatuksen hallintoalue.)

Oletko sinä juutalaisten kuningas: Ks. Mt 27:11, tutkimisviite.

Sinä itse sanot niin: Ks. Mt 27:11, tutkimisviite.

tapana päästää vapaaksi joku vanki: Kaikki neljä evankeliumin kirjoittajaa ovat kirjoittaneet muistiin tämän tilanteen (Mt 27:15–23; Lu 23:16–25; Joh 18:39, 40). Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ei ole perustetta tälle tavalle eikä ennakkotapausta sellaisesta, mutta juutalaiset olivat nähtävästi alkaneet noudattaa tällaista käytäntöä Jeesuksen aikaan mennessä. Se ei todennäköisesti tuntunut roomalaisista oudolta, sillä on todisteita siitä, että he vapauttivat vankeja kansanjoukkojen miellyttämiseksi.

Jälleen: Ihmisjoukko huusi ainakin kolme kertaa, kun he vaativat Pilatusta teloittamaan Jeesuksen, kuten Lu 23:18–23 osoittaa. Markuksen kertomus osoittaa tässä, että Pilatus esitti heille kolme kertaa Jeesusta koskevia kysymyksiä (Mr 15:9, 12, 14).

ruoskitettuaan: Ks. Mt 27:26, tutkimisviite.

käskynhaltijan palatsiin: Ks. Mt 27:27, tutkimisviite.

pukivat hänet purppuranpunaiseen viittaan: Sotilaat tekivät näin pilkatakseen Jeesusta ja hänen kuninkuuttaan. Matteuksen kertomuksen mukaan (27:28) he kietoivat Jeesuksen ”kirkkaanpunaiseen viittaan”, jollaista käyttivät kuninkaat, oikeusviranomaiset ja upseerit. Markuksen ja Johanneksen (19:2) mukaan vaate oli purppuranpunainen, mutta ennen muinoin ”purppuranpunainen” tarkoitti mitä tahansa siniseen vivahtavaa punaista. Lisäksi katselukulma, valon heijastuminen ja tausta saattoivat vaikuttaa siihen, miltä väri näytti. Tämä pieni ero värin kuvailemisessa osoittaa, että evankeliumien kirjoittajat eivät vain kopioineet toistensa kertomuksia.

orjantappurakruunun: Purppuranpunaisen viitan lisäksi (joka mainittiin aiemmin jakeessa) Jeesukselle annettiin orjantappuroita kruunuksi ja Mt 27:29:n mukaan ”ruokokeppi” valtikaksi, ja näin hänen kuninkuudestaan tehtiin pilaa.

Terve: Ks. Mt 27:29, tutkimisviite.

sylkivät hänen päälleen: Jeesus itse sanoi Mr 10:34:ssä, että hän saisi osakseen tällaista halveksivaa kohtelua. Sylkeminen täytti myös Jes 50:6:n Messiasta koskevan ennustuksen. (Ks. Mr 10:34, tutkimisviite.)

kumarsivat hänelle syvään: Tai ”kumarsivat hänelle kunnioittavasti”, ”osoittivat hänelle kunnioitusta”. Kreikan verbi proskynéō kuvailee tässä pilkallisten sotilaiden syvää kumarrusta, kun he sanoivat Jeesusta ”juutalaisten kuninkaaksi” (Mr 15:18). (Ks. Mt 2:2, tutkimisviite.)

naulitakseen hänet paaluun: Tai ”kiinnittääkseen hänet paaluun”, ”kiinnittääkseen hänet tolppaan”. (Ks. Mt 20:19, tutkimisviite; sanasto, ”Kidutuspaalu” ja ”Paalu”.)

pakottivat palvelukseen: Viittaa pakolliseen palvelukseen, jota Rooman viranomaiset saattoivat vaatia kansalaiselta. He pakottivat palvelukseen esimerkiksi ihmisiä tai eläimiä tai ottivat käyttöönsä mitä tahansa he katsoivat tarvitsevansa voidakseen hoitaa tehtävänsä viivytyksittä. (Ks. Mt 5:41, tutkimisviite.)

kyreneläisen: Ks. Mt 27:32, tutkimisviite.

Aleksandroksen ja Rufuksen isän: Ainoastaan Markus mainitsee tämän yksityiskohdan kyreneläisestä Simonista.

kidutuspaaluaan: Ks. Mt 27:32, tutkimisviite.

Golgata: Ks. Mt 27:33, tutkimisviite.

pääkallonpaikkaa: Kreikan ilmaus Kraníū Tópos on käännös heprealaisesta nimestä Golgata (ks. Joh 19:17, tutkimisviitteet).

viiniä, johon oli sekoitettu mirhaa: Rinnakkaiskertomuksessa Mt 27:34:ssä sanotaan, että viiniin oli ”sekoitettu sappea”. Juomassa oli todennäköisesti sekä huumaavaa mirhaa että kitkerää sappea. Sekoituksen tarkoituksena oli ilmeisesti lievittää kipua. (Ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanoja hän ei ottanut sitä; Mt 27:34, tutkimisviite.)

hän ei ottanut sitä: Ilmeisesti Jeesus halusi pitää kaikki henkiset kykynsä täysin hallinnassa tämän uskonkoetuksen aikana.

jakoivat hänen päällysvaatteensa: Ks. Mt 27:35, tutkimisviite.

heittämällä arpaa: Ks. sanasto, ”Arpa”.

kolmas tunti: Ts. noin klo 9. Joidenkin mielestä tämä kertomus näyttää olevan ristiriidassa Joh 19:14–16:n kanssa, jonka mukaan ”oli noin kuudes tunti”, kun Pilatus luovutti Jeesuksen teloitettavaksi. Raamattu ei selitä tätä eroa täysin, mutta asiaan voivat vaikuttaa seuraavat näkökohdat. Evankeliumit ilmaisevat Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeisen päivän tapahtumien ajankohdat yleensä yhtenäisesti. Kaikki neljä kertomusta osoittavat, että papit ja vanhimmat kokoontuivat aikaisin aamulla ja veivät Jeesuksen sen jälkeen roomalaisen käskynhaltijan Pontius Pilatuksen luo (Mt 27:1, 2; Mr 15:1; Lu 22:66–23:1; Joh 18:28). Matteus, Markus ja Luukas kertovat kaikki, että kun Jeesus oli jo paalussa, maahan tuli pimeys ”kuudennella tunnilla” ja se kesti ”yhdeksänteen tuntiin asti” (Mt 27:45, 46; Mr 15:33, 34; Lu 23:44). Jeesuksen teloitusajankohdan ilmaisemiseen on voinut vaikuttaa se, minkä katsottiin sisältyvän teloittamiseen. Jotkut pitivät ruoskimista osana teloitusta; joskus uhria ruoskittiin niin julmasti, että hän kuoli. Jeesusta ruoskittiin niin ankarasti, ettei hän pystynyt kantamaan kidutuspaalua yksin koko matkaa vaan tarvittiin toinen mies kantamaan sitä (Lu 23:26; Joh 19:17). Jos teloittamisen katsottiin alkaneen ruoskimisesta, meni jonkin aikaa ennen kuin Jeesus todellisuudessa naulittiin kidutuspaaluun. Ruoskiminen ja teloittaminen paalussa mainitaankin yhdessä Mt 27:26:ssa ja Mr 15:15:ssä. Teloitusajankohdan ilmaisemiseen on siis voinut vaikuttaa se, milloin eri ihmiset katsoivat teloittamisen alkaneen. Tämä voi selittää, miksi Pilatus hämmästyi kuullessaan, että Jeesus oli kuollut hyvin pian paaluun naulitsemisen jälkeen, sillä hänen mielestään teloittaminen oli ehkä vasta alkanut (Mr 15:44). Toinen näkökohta on se, että päivä oli tapana jakaa samalla tavalla kuin yökin neljään kolmen tunnin jaksoon. Tämä näkyy monessa kohdassa raamatunkirjoittajien kertomuksista, kun he viittaavat kolmanteen, kuudenteen ja yhdeksänteen tuntiin auringonnoususta eli noin klo 6:sta laskien (Mt 20:1–5; Joh 4:6; Ap 2:15; 3:1; 10:3, 9, 30). Ihmisillä ei myöskään yleensä ollut tarkkoja kelloja, joten ajankohdat mainittiin usein likimääräisesti, kuten Joh 19:14:ssä (Mt 27:46; Lu 23:44; Joh 4:6; Ap 10:3, 9). Näkökohdat, jotka voivat selittää kertomuksissa mainittujen ajankohtien eron, voidaan siis tiivistää seuraavasti: Markuksella oli ehkä mielessään sekä ruoskiminen että paaluun naulitseminen, kun taas Johannes ajatteli vain paaluun naulitsemista. Lisäksi molemmat kirjoittajat saattoivat pyöristää ajankohdan lähimpään kolmen tunnin jaksoon, ja Johannes lisäsi ajanilmaukseen vielä sanan ”noin”. Lopuksi voidaan todeta, että tämä näennäinen ero Markuksen ja kymmeniä vuosia myöhemmin kirjoittaneen Johanneksen kertomuksissa osoittaa, ettei Johannes vain kopioinut Markuksen kertomusta.

ryöstäjää: Ks. Mt 27:38, tutkimisviite.

Muutamissa myöhemmissä käsikirjoituksissa on tässä Jes 53:12:sta lainatut sanat: ”Se raamatunkohta täyttyi, jossa sanotaan: ’Hänet luettiin lainrikkojien joukkoon.’ ” Niitä ei kuitenkaan ole varhaisimmissa ja luotettavimmissa käsikirjoituksissa, eivätkä ne ilmeisesti kuulu Markuksen alkuperäiseen tekstiin. Lu 22:37:ssä samanlaiset sanat kuuluvat Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettuun tekstiin. Joidenkin mielestä joku jäljentäjä lisäsi nämä Luukkaan kertomuksen sanat Markuksen kertomukseen. (Ks. liite A3.)

pudistelivat päätään: Ks. Mt 27:39, tutkimisviite.

kidutuspaalusta: Ks. Mt 27:32, tutkimisviite.

kidutuspaalusta: Ks. Mt 27:32, tutkimisviite.

kuudes tunti: Ts. noin klo 12. (Ks. Mt 20:3, tutkimisviite.)

pimeys: Luukkaan rinnakkaiskertomuksessa sanotaan lisäksi, että ”auringonvalo hävisi” (Lu 23:44, 45). Tämän yliluonnollisen pimeyden sai aikaan Jumala. Se ei voinut johtua auringonpimennyksestä, koska auringonpimennykset ajoittuvat uudenkuun aikaan ja nyt oli pesahin aika, jolloin oli täysikuu. Lisäksi pimeys kesti kolme tuntia, paljon pidempään kuin pisin täydellinen auringonpimennys, joka kestää vajaat kahdeksan minuuttia.

yhdeksänteen tuntiin: Ts. noin klo 15. (Ks. Mt 20:3, tutkimisviite.)

Eli, Eli, lama sabaktani: Ks. Mt 27:46, tutkimisviite.

Jumalani, Jumalani: Ks. Mt 27:46, tutkimisviite.

Eliaa: Heprealainen nimi merkitsee ’Jumalani on Jehova’.

hapanviiniin: Ks. Mt 27:48, tutkimisviite.

ruokokepin: Ks. Mt 27:48, tutkimisviite.

kuoli: Tai ”veti viimeisen henkäyksensä”. (Ks. Mt 27:50, tutkimisviite.)

pyhäkön: Ks. Mt 27:51, tutkimisviite.

väliverho: Ks. Mt 27:51, tutkimisviite.

upseeri: Tai ”sadanpäämies”, ”senturio”, ts. Rooman armeijan upseeri, jonka alaisuudessa oli noin 100 sotilasta. Tämä upseeri oli ehkä paikalla, kun Pilatus kuulusteli Jeesusta, ja hän saattoi kuulla juutalaisten sanovan, että Jeesus väitti olevansa Jumalan Poika (Mr 15:16; Joh 19:7). Markus käyttää tässä kreikan sanaa kentyríōn, joka on lainasana latinasta ja joka esiintyy myös Mr 15:44, 45:ssä. (Ks. ”Johdanto Markuksen evankeliumiin” ja Mr 6:27; Joh 19:20; tutkimisviitteet.)

Maria Magdaleena: Ks. Mt 27:56, tutkimisviite.

Jaakob nuoremman: Tai ”Jaakob lyhyemmän”. Jeesuksen apostoli, joka oli Alfeuksen poika (Mt 10:2, 3; Mr 3:18; Lu 6:15; Ap 1:13). Lisänimi ”nuorempi” tai ”lyhyempi” erotti hänet toisesta apostoli Jaakobista, joka oli Sebedeuksen poika.

Joseksen: Lyhentymä heprealaisesta nimestä Josifja, joka merkitsee ’lisätköön Jah’, ’Jah on lisännyt’. Muutamissa käsikirjoituksissa lukee tässä ”Joosef”, mutta useimmissa vanhoissa käsikirjoituksissa lukee ”Joses”. (Vrt. rinnakkaiskertomus Mt 27:56.)

Salome: Nimi tulee luultavasti heprean sanasta, joka merkitsee ’rauhaa’. Salome oli Jeesuksen opetuslapsi. Kun Mt 27:56:ta verrataan Mr 3:17; 15:40:een, näyttää siltä, että Salome oli apostolien Jaakobin ja Johanneksen äiti, koska Matteus mainitsee ”Sebedeuksen poikien äidin” ja Markus sanoo häntä ”Salomeksi”. Kun näitä jakeita verrataan Joh 19:25:een, vaikuttaa myös siltä, että Salome oli Jeesuksen äidin Marian sisar. Siinä tapauksessa Jaakob ja Johannes olivat Jeesuksen serkkuja. Lisäksi Mt 27:55, 56; Mr 15:41; Lu 8:3:n perusteella Salome näyttää olleen niiden naisten joukossa, jotka seurasivat Jeesusta ja käyttivät omia varojaan hänen palvelemiseensa.

valmistuspäivä: Ilmeisesti Markus kirjoitti ensisijaisesti ei-juutalaisille lukijoille, ja siksi hän selventää tässä, että ilmaus tarkoittaa sapatin aattoa. Tätä selitystä ei ole muissa evankeliumeissa (Mt 27:62; Lu 23:54; Joh 19:31). Tuona päivänä juutalaiset valmistautuivat sapattiin laittamalla tavallista enemmän ruokaa ja tekemällä valmiiksi työt, jotka eivät voineet odottaa sapatin yli. Tässä tapauksessa valmistuspäivä oli 14. nisankuuta. (Ks. sanasto.)

Arimatiasta: Ks. Mt 27:57, tutkimisviite.

Joosef: Evankeliumien kirjoittajien yksilöllisyys ilmenee siitä, että he mainitsevat Joosefista eri asioita. Veronkantaja Matteus toteaa, että hän oli ”rikas”. Ensisijaisesti roomalaisille kirjoittanut Markus kertoo, että hän oli ”arvostettu neuvoston jäsen”, joka odotti Jumalan valtakuntaa. Myötätuntoinen lääkäri Luukas kuvailee häntä ”hyväksi ja oikeamieliseksi” mieheksi, joka ei antanut ääntään neuvoston päätökselle ryhtyä toimiin Jeesusta vastaan. Ainoastaan Johannes kertoo, että hän oli ”juutalaisten pelosta salaa” opetuslapsi. (Mt 27:57–60; Mr 15:43–46; Lu 23:50–53; Joh 19:38–42.)

neuvoston: Tai ”sanhedrinin”. Sanhedrin oli juutalaisten ylin tuomioistuin Jerusalemissa. (Ks. Mt 26:59, tutkimisviite, ja sanasto, ”Sanhedrin”.)

hautaan: Tai ”muistohautaan”. (Ks. Mt 27:60, tutkimisviite.)

kiven: Ilmeisesti kiekkomainen kivi, koska jakeen mukaan se vieritettiin paikalleen ja Mr 16:4:n mukaan se ”oli vieritetty pois”, kun Jeesus herätettiin kuolleista. Se saattoi painaa yli tonnin. Matteus kuvailee sitä ”suureksi kiveksi” (Mt 27:60).