Markus 15:1–47

15  Heti aamun sarastaessa ylipapit sekä vanhimmat ja kirjanoppineet, toisin sanoen koko sanhedrin, neuvottelivat keskenään,+ ja he sitoivat Jeesuksen, veivät hänet pois ja luovuttivat Pilatukselle.+  Niin Pilatus kysyi häneltä: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?”+ Hän vastasi: ”Sinä itse sanot niin.”+  Ylipapit kuitenkin syyttivät häntä monista asioista.+  Pilatus alkoi taas esittää hänelle kysymyksiä: ”Etkö sano mitään vastaukseksi?+ Etkö kuule, kuinka monia syytöksiä he esittävät sinua vastaan?”+  Jeesus ei kuitenkaan enää vastannut mitään, ja Pilatus oli siitä ihmeissään.+  Hänellä oli aina* juhlan aikana tapana päästää vapaaksi joku vanki, jonka ihmiset pyysivät vapauttamaan.+  Siihen aikaan vankilassa oli Barabbas-niminen mies. Hänet oli vangittu muiden kapinan lietsojien kanssa, jotka kapinan aikana olivat tehneet murhan.  Niin ihmisjoukko tuli ylös ja alkoi pyytää, että Pilatus tekisi niin kuin hänellä oli tapana.  Hän vastasi heille: ”Haluatteko, että päästän vapaaksi juutalaisten kuninkaan?”+ 10  Pilatus näet tiesi, että ylipapit olivat luovuttaneet Jeesuksen hänelle kateudesta.+ 11  Mutta ylipapit yllyttivät ihmisjoukkoa pyytämään, että hän päästäisi vapaaksi ennemmin Barabbaan.+ 12  Vastatessaan heille taas Pilatus sanoi: ”Mitä minä sitten teen hänelle, jota te sanotte juutalaisten kuninkaaksi?”+ 13  Jälleen he huusivat: ”Pane paaluun!”*+ 14  Pilatus kysyi heiltä: ”Miksi? Mitä pahaa hän on tehnyt?” Mutta he huusivat yhä kovemmin: ”Pane paaluun!”*+ 15  Tällöin Pilatus, joka halusi tehdä ihmisjoukolle mieliksi, päästi vapaaksi Barabbaan, ja ruoskitettuaan Jeesuksen+ hän luovutti hänet teloitettavaksi paalussa.+ 16  Sotilaat veivät Jeesuksen sisäpihalle, toisin sanoen käskynhaltijan palatsiin, ja he kutsuivat koolle koko sotilasosaston.+ 17  He pukivat hänet purppuranpunaiseen viittaan ja punoivat orjantappurakruunun ja laittoivat sen hänen päähänsä.+ 18  Sitten he alkoivat huudella hänelle: ”Terve, juutalaisten kuningas!” 19  He myös hakkasivat häntä päähän ruokokepillä, sylkivät hänen päälleen sekä laskeutuivat polvilleen ja kumarsivat hänelle syvään. 20  Pilkattuaan häntä he lopuksi riisuivat häneltä purppuranpunaisen viitan ja pukivat hänelle hänen päällysvaatteensa. Sitten he veivät hänet ulos naulitakseen hänet paaluun.+ 21  He myös pakottivat palvelukseen erään ohikulkijan, kyreneläisen Simonin, joka oli tulossa maaseudulta, Aleksandroksen ja Rufuksen isän, jotta tämä kantaisi hänen kidutuspaaluaan.*+ 22  Niin he veivät Jeesuksen paikkaan nimeltä Golgata, joka merkitsee ’pääkallonpaikkaa’.+ 23  Siellä he yrittivät antaa hänelle viiniä, johon oli sekoitettu mirhaa,+ mutta hän ei ottanut sitä. 24  He naulitsivat hänet paaluun ja jakoivat hänen päällysvaatteensa heittämällä arpaa siitä, kuka mitäkin saisi.+ 25  Oli kolmas tunti, kun he naulitsivat hänet paaluun. 26  Hänen yläpuolelleen oli kirjoitettu häntä vastaan esitetty syytös: ”Juutalaisten kuningas.”+ 27  Lisäksi he kiinnittivät hänen viereensä paaluihin kaksi ryöstäjää, toisen hänen oikealle ja toisen hänen vasemmalle puolelleen.+ 28  —— 29  Ohikulkijat herjasivat häntä, pudistelivat päätään+ ja sanoivat: ”Hah! Sinä, joka muka hajotat temppelin ja rakennat sen kolmessa päivässä,+ 30  pelasta itsesi ja tule alas kidutuspaalusta.” 31  Samalla tavoin myös ylipapit pilkkasivat häntä kirjanoppineiden kanssa ja sanoivat: ”Muita hän pelasti, mutta itseään hän ei voi pelastaa!+ 32  Tulkoon Kristus, Israelin kuningas, nyt alas kidutuspaalusta. Jos sen näemme, niin me uskomme.”+ Nekin, jotka olivat paaluissa hänen vieressään, häpäisivät häntä.+ 33  Kun tuli kuudes tunti, koko maahan laskeutui pimeys, joka kesti yhdeksänteen tuntiin asti.+ 34  Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi suureen ääneen: ”Eli, Eli, lama sabaktani?”, mikä on käännettynä ”Jumalani, Jumalani, miksi olet hylännyt minut?”+ 35  Sen kuullessaan jotkut lähellä seisovista sanoivat: ”Hän huutaa Eliaa!” 36  Silloin joku juoksi kastamaan sienen hapanviiniin. Hän pani sen ruokokepin päähän, antoi sen hänelle, jotta hän voisi juoda,+ ja sanoi: ”Antakaa hänen olla! Katsotaan, tuleeko Elia ottamaan hänet alas.” 37  Mutta Jeesus huusi suureen ääneen ja kuoli.+ 38  Silloin pyhäkön väliverho+ repesi kahtia, ylhäältä alas asti.+ 39  Nähtyään, mitä Jeesuksen kuollessa tapahtui, hänen lähellään seisova upseeri sanoi: ”Varmasti tämä mies oli Jumalan Poika.”*+ 40  Jonkin matkan päässä oli katselemassa myös naisia, muun muassa Maria Magdaleena ja Maria, Jaakob nuoremman ja Joseksen äiti, sekä Salome.+ 41  He olivat seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä,+ kun hän oli Galileassa. Siellä oli monia muitakin naisia, jotka olivat tulleet hänen kanssaan ylös Jerusalemiin. 42  Oli jo myöhäinen iltapäivä, ja koska oli valmistuspäivä eli sapatin aatto, 43  paikalle tuli Arimatiasta oleva Joosef, arvostettu neuvoston jäsen, joka hänkin odotti Jumalan valtakuntaa. Hän rohkaisi mielensä, meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista.+ 44  Pilatus kuitenkin ihmetteli, oliko Jeesus voinut jo kuolla, joten hän kutsui luokseen upseerin ja kysyi tältä, oliko Jeesus jo kuollut. 45  Kun hän oli saanut upseerilta varmistuksen, hän luovutti ruumiin Joosefille. 46  Ostettuaan hienoa pellavakangasta ja otettuaan hänet alas Joosef kääri hänet hienoon pellavakankaaseen ja pani hänet hautaan,+ joka oli louhittu kallioon. Sitten hän vieritti haudan suulle kiven.+ 47  Mutta Maria Magdaleena ja Maria, Joseksen äiti, jäivät katselemaan paikkaa, johon hänet oli haudattu.+

Alaviitteet

Tai ”jokaisen”.
Tai ”Teloita hänet paalussa”.
Tai ”Teloita hänet paalussa”.
Tai ”nostaisi hänen kidutuspaalunsa”.
Tai mahd. ”Jumalan poika”, ”jumalan poika”.

Tutkimisviitteet

sanhedrin: Ts. juutalaisten ylin tuomioistuin Jerusalemissa. ”Sanhedriniksi” käännetty kreikan sana (synédrion) merkitsee kirjaimellisesti ’yhdessä istumista’. Sanaa käytettiin yleensä kokoontumisesta tai kokouksesta, mutta Israelissa sillä voitiin tarkoittaa uskonnollista tuomioistuinta. (Ks. Mt 5:22, tutkimisviite, ja sanasto; ks. myös liite B12, johon on merkitty sanhedrininsalin mahdollinen sijaintipaikka.)

sanhedrin: Ks. Mt 26:59, tutkimisviite.

Pilatukselle: Juudean roomalainen käskynhaltija (prefekti), jonka keisari Tiberius oli nimittänyt vuonna 26 ja joka hallitsi noin kymmenen vuotta. Pilatus mainitaan ei-raamatullisissa teksteissä. Esimerkiksi roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti, että Pilatus antoi Tiberiuksen hallituskaudella määräyksen teloittaa Kristus. Lisäksi muinaisesta roomalaisesta teatterista Kesareasta Israelista on löytynyt latinankielinen piirtokirjoitus, jossa on sanat ”Pontius Pilatus, Juudean prefekti”. (Ks. liite B10, johon on merkitty Pontius Pilatuksen hallintoalue.)

Oletko sinä juutalaisten kuningas: Yksikään kuningas ei saanut hallita Rooman valtakunnan alueella ilman keisarin hyväksymystä. Siksi Pilatus keskittyi kuulustelussaan nähtävästi kysymykseen Jeesuksen kuninkuudesta.

Sinä itse sanot niin: Tämä vastaus ilmeisesti vahvistaa, että Pilatuksen sanat pitävät paikkansa. (Vrt. Mt 26:25, 64, tutkimisviitteet.) Jeesus myöntää Pilatukselle olevansa kuningas mutta eri merkityksessä kuin Pilatus kuvittelee, sillä Jeesuksen valtakunta ”ei ole osa tästä maailmasta”, joten se ei ole uhka Roomalle (Joh 18:33–37).

Oletko sinä juutalaisten kuningas: Ks. Mt 27:11, tutkimisviite.

Sinä itse sanot niin: Ks. Mt 27:11, tutkimisviite.

tapana päästää vapaaksi joku vanki: Kaikki neljä evankeliumin kirjoittajaa ovat kirjoittaneet muistiin tämän tilanteen (Mt 27:15–23; Lu 23:16–25; Joh 18:39, 40). Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ei ole perustetta tälle tavalle eikä ennakkotapausta sellaisesta, mutta juutalaiset olivat nähtävästi alkaneet noudattaa tällaista käytäntöä Jeesuksen aikaan mennessä. Se ei todennäköisesti tuntunut roomalaisista oudolta, sillä on todisteita siitä, että he vapauttivat vankeja kansanjoukkojen miellyttämiseksi.

Jälleen: Ihmisjoukko huusi ainakin kolme kertaa, kun he vaativat Pilatusta teloittamaan Jeesuksen, kuten Lu 23:18–23 osoittaa. Markuksen kertomus osoittaa tässä, että Pilatus esitti heille kolme kertaa Jeesusta koskevia kysymyksiä (Mr 15:9, 12, 14).

ruoskitti: Roomalaiset ruoskivat uhrejaan hirvittävällä välineellä, jonka latinalainen nimi oli flagellum. Siitä tulee tässä käytetty kreikan verbi (fragellóō ’ruoskia’). Ruoskan kahvaan oli kiinnitetty useita naruja tai nahkahihnoja, joissa oli solmuja. Joskus näihin siimoihin oli laitettu painoiksi teräviä luunpaloja tai metallikappaleita, jotta iskut olisivat mahdollisimman tuskallisia. Ruoskiminen aiheutti syviä ruhjeita ja repi lihakset riekaleiksi. Uhri saattoi jopa kuolla iskuihin.

ruoskitettuaan: Ks. Mt 27:26, tutkimisviite.

käskynhaltijan palatsiin: Kreikan sana praitṓrion (latinan sanasta praetorium) tarkoittaa Rooman käskynhaltijoiden virka-asuntoa. Jerusalemissa se oli luultavasti Herodes Suuren rakennuttama palatsi, joka sijaitsi yläkaupungin eli Etelä-Jerusalemin luoteiskulmassa (ks. liite B12, jossa näkyy palatsin sijaintipaikka). Pilatus oli Jerusalemissa vain juhlien ja eräiden muiden tilaisuuksien aikaan, koska kaupungissa syntyi helposti levottomuuksia. Hänen vakituinen virka-asuntonsa oli Kesareassa.

käskynhaltijan palatsiin: Ks. Mt 27:27, tutkimisviite.

pukivat hänet purppuranpunaiseen viittaan: Sotilaat tekivät näin pilkatakseen Jeesusta ja hänen kuninkuuttaan. Matteuksen kertomuksen mukaan (27:28) he kietoivat Jeesuksen ”kirkkaanpunaiseen viittaan”, jollaista käyttivät kuninkaat, oikeusviranomaiset ja upseerit. Markuksen ja Johanneksen (19:2) mukaan vaate oli purppuranpunainen, mutta ennen muinoin ”purppuranpunainen” tarkoitti mitä tahansa siniseen vivahtavaa punaista. Lisäksi katselukulma, valon heijastuminen ja tausta saattoivat vaikuttaa siihen, miltä väri näytti. Tämä pieni ero värin kuvailemisessa osoittaa, että evankeliumien kirjoittajat eivät vain kopioineet toistensa kertomuksia.

orjantappurakruunun: Purppuranpunaisen viitan lisäksi (joka mainittiin aiemmin jakeessa) Jeesukselle annettiin orjantappuroita kruunuksi ja Mt 27:29:n mukaan ”ruokokeppi” valtikaksi, ja näin hänen kuninkuudestaan tehtiin pilaa.

Terve: Kirjaim. ”Iloitse”. Sotilaat tervehtivät häntä samalla tavalla kuin keisaria ilmeisesti pitääkseen häntä pilkkanaan, koska hän väitti olevansa kuningas.

sylkevät hänen päälleen: Toisen päälle tai kasvoille sylkeminen ilmaisi äärimmäistä halveksuntaa, vihamielisyyttä tai suuttumusta, ja se oli uhrille nöyryyttävää (4Mo 12:14; 5Mo 25:9). Jeesus kertoo tässä, että hän saisi osakseen tällaista kohtelua, ja se täyttäisi Messiasta koskevan ennustuksen: ”En kätkenyt kasvojani nöyryytyksiltä enkä syljeltä.” (Jes 50:6.) Hänen päälleen syljettiin sanhedrinin edessä (Mr 14:65), ja kun Pilatus oli kuulustellut häntä, roomalaiset sotilaat sylkivät hänen päälleen (Mr 15:19).

osoittamaan hänelle kunnioitusta: Tai ”kumartamaan hänelle syvään”. Kun kreikan verbiä proskynéō käytetään jumalan tai jumaluuden palvonnan yhteydessä, se käännetään verbillä ”palvoa”. Tässä tekstiyhteydessä astrologit etsivät kuitenkin ”juutalaisten kuningasta”, joten tuo verbi tarkoittaa selvästi kunnioituksen osoittamista ihmiskuninkaalle, ei jumalalle. Sitä käytetään samassa merkityksessä Mr 15:18, 19:ssä, jonka mukaan pilkalliset sotilaat kumarsivat Jeesukselle syvään ja sanoivat häntä ”juutalaisten kuninkaaksi”. (Ks. Mt 18:26, tutkimisviite.)

sylkivät hänen päälleen: Jeesus itse sanoi Mr 10:34:ssä, että hän saisi osakseen tällaista halveksivaa kohtelua. Sylkeminen täytti myös Jes 50:6:n Messiasta koskevan ennustuksen. (Ks. Mr 10:34, tutkimisviite.)

kumarsivat hänelle syvään: Tai ”kumarsivat hänelle kunnioittavasti”, ”osoittivat hänelle kunnioitusta”. Kreikan verbi proskynéō kuvailee tässä pilkallisten sotilaiden syvää kumarrusta, kun he sanoivat Jeesusta ”juutalaisten kuninkaaksi” (Mr 15:18). (Ks. Mt 2:2, tutkimisviite.)

teloittavat hänet paalussa: Tai ”kiinnittävät hänet paaluun”, ”kiinnittävät hänet tolppaan”. Tämä on ensimmäinen niistä yli 40 kohdasta, joissa kreikan verbi stauróō esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa. Verbi kuuluu samaan sanueeseen kuin substantiivi staurós, joka on käännetty ”kidutuspaaluksi”. (Ks. Mt 10:38; 16:24; 27:32; tutkimisviitteet; sanasto, ”Kidutuspaalu” ja ”Paalu”.) Samaa verbiä käytetään Septuagintassa Est 7:9:ssä, jossa käsketään ripustaa Haman yli 20 m korkeaan paaluun. Klassisessa kreikassa tuo verbi tarkoitti paaluilla aitaamista tai paaluvarustuksen rakentamista.

naulitakseen hänet paaluun: Tai ”kiinnittääkseen hänet paaluun”, ”kiinnittääkseen hänet tolppaan”. (Ks. Mt 20:19, tutkimisviite; sanasto, ”Kidutuspaalu” ja ”Paalu”.)

pakottaa sinut kulkemaan: Tai ”pakottaa sinut palvelemaan”. Viittaa pakolliseen palvelukseen, jota Rooman viranomaiset saattoivat vaatia kansalaiselta. He pakottivat palvelukseen esimerkiksi ihmisiä tai eläimiä tai ottivat käyttöönsä mitä tahansa he katsoivat tarvitsevansa voidakseen hoitaa tehtävänsä viivytyksittä. Kyreneläinen Simon joutui kantamaan Jeesuksen kidutuspaalua, kun roomalaiset sotilaat ”pakottivat hänet palvelukseen” (Mt 27:32).

kyreneläisen: Kyrene oli kaupunki Pohjois-Afrikan rannikolla Kreetan saaresta etelälounaaseen (ks. liite B13).

kidutuspaalua: Tai ”teloituspaalua”. (Ks. sanasto, ”Kidutuspaalu” ja ”Paalu”; ks. myös Mt 10:38; 16:24; tutkimisviitteet, joissa selitetään sanan ”kidutuspaalu” kuvaannollista käyttöä.)

pakottivat palvelukseen: Viittaa pakolliseen palvelukseen, jota Rooman viranomaiset saattoivat vaatia kansalaiselta. He pakottivat palvelukseen esimerkiksi ihmisiä tai eläimiä tai ottivat käyttöönsä mitä tahansa he katsoivat tarvitsevansa voidakseen hoitaa tehtävänsä viivytyksittä. (Ks. Mt 5:41, tutkimisviite.)

kyreneläisen: Ks. Mt 27:32, tutkimisviite.

Aleksandroksen ja Rufuksen isän: Ainoastaan Markus mainitsee tämän yksityiskohdan kyreneläisestä Simonista.

kidutuspaaluaan: Ks. Mt 27:32, tutkimisviite.

Joosef-niminen: Evankeliumien kirjoittajien yksilöllisyys ilmenee siitä, että he mainitsevat Joosefista eri asioita. Veronkantaja Matteus toteaa, että hän oli ”rikas”. Roomalaisille kirjoittanut Markus kertoo, että hän oli ”arvostettu neuvoston jäsen”, joka odotti Jumalan valtakuntaa. Myötätuntoinen lääkäri Luukas kuvailee häntä ”hyväksi ja oikeamieliseksi” mieheksi, joka ei antanut ääntään neuvoston päätökselle ryhtyä toimiin Jeesusta vastaan. Ainoastaan Johannes kertoo, että hän oli ”juutalaisten pelosta salaa” opetuslapsi. (Mr 15:43–46; Lu 23:50–53; Joh 19:38–42.)

Pääkallonpaikaksi: Kreikan ilmaus Kraníū Tópon on käännös heprealaisesta nimestä Golgata. (Ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa Golgata, ja Joh 5:2, tutkimisviite, jossa selitetään, mitä sana heprealainen tarkoittaa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa.)

Golgata: Nimi tulee ’pääkalloa’ merkitsevästä heprealaisesta sanasta gulgólet (vrt. Tu 9:53; 2Ku 9:35; 1Ai 10:10, joissa gulgólet on käännetty ”kalloksi” tai ”pääkalloksi”). Jeesuksen aikana tämä paikka sijaitsi Jerusalemin muurien ulkopuolella. Sen tarkkaa sijaintia ei tiedetä, mutta joidenkin mielestä se on hyvinkin voinut olla lähellä nykyistä Pyhän haudan kirkkoa, jonka paikalla Golgata perimätiedon mukaan sijaitsi. (Ks. liite B12.) Raamatussa ei sanota, että Golgata olisi ollut mäen päällä, mutta siinä kyllä mainitaan, että jotkut seurasivat teloitusta jonkin matkan päästä (Mr 15:40; Lu 23:49).

Golgata: Ks. Mt 27:33, tutkimisviite.

pääkallonpaikkaa: Kreikan ilmaus Kraníū Tópos on käännös heprealaisesta nimestä Golgata (ks. Joh 19:17, tutkimisviitteet).

sappea: Kreikan sana kholḗ tarkoittaa tässä kasveista valmistettua kitkerää nestettä tai yleensä jotain kitkerää ainetta. Matteus osoittaa, että tämä tilanne täytti ennustuksen, sillä hän lainaa Ps 69:21:tä, jossa Septuaginta kääntää tällä kreikan sanalla ”myrkkyä” vastaavan heprean sanan. Jerusalemin naiset olivat nähtävästi valmistaneet viinin ja sapen sekoituksen teloitettavien tuskan turruttamiseksi, eivätkä roomalaiset kieltäneet antamasta sitä. Mr 15:23:n rinnakkaiskertomuksen mukaan viiniin oli ”sekoitettu mirhaa”, joten juomassa oli ilmeisesti sekä huumaavaa mirhaa että kitkerää sappea.

viiniä, johon oli sekoitettu mirhaa: Rinnakkaiskertomuksessa Mt 27:34:ssä sanotaan, että viiniin oli ”sekoitettu sappea”. Juomassa oli todennäköisesti sekä huumaavaa mirhaa että kitkerää sappea. Sekoituksen tarkoituksena oli ilmeisesti lievittää kipua. (Ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanoja hän ei ottanut sitä; Mt 27:34, tutkimisviite.)

hän ei ottanut sitä: Ilmeisesti Jeesus halusi pitää kaikki henkiset kykynsä täysin hallinnassa tämän uskonkoetuksen aikana.

he jakoivat hänen päällysvaatteensa: Joh 19:23, 24:ssä kerrotaan yksityiskohtia, joita Matteus, Markus ja Luukas eivät mainitse. Neljä evankeliumikertomusta yhdessä antavat tapahtumista seuraavan kokonaiskuvan: roomalaiset sotilaat heittivät arpaa nähtävästi sekä päällimmäisestä että alimmaisesta vaatteesta; sotilaat jakoivat päällysvaatteet ”neljään osaan, yhden osan kullekin sotilaalle”; he eivät halunneet jakaa alimmaista vaatetta vaan heittivät siitä arpaa; arvan heittäminen Messiaan vaatteista täytti Ps 22:18:n. Teloittajilla oli ilmeisesti tapana ottaa uhrin vaatteet itselleen, joten rikolliset riisuttiin ennen teloitusta, mikä teki koettelemuksesta vielä nöyryyttävämmän.

jakoivat hänen päällysvaatteensa: Ks. Mt 27:35, tutkimisviite.

heittämällä arpaa: Ks. sanasto, ”Arpa”.

kolmas tunti: Ts. noin klo 9. Joidenkin mielestä tämä kertomus näyttää olevan ristiriidassa Joh 19:14–16:n kanssa, jonka mukaan ”oli noin kuudes tunti”, kun Pilatus luovutti Jeesuksen teloitettavaksi. Raamattu ei selitä tätä eroa täysin, mutta asiaan voivat vaikuttaa seuraavat näkökohdat. Evankeliumit ilmaisevat Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeisen päivän tapahtumien ajankohdat yleensä yhtenäisesti. Kaikki neljä kertomusta osoittavat, että papit ja vanhimmat kokoontuivat aikaisin aamulla ja veivät Jeesuksen sen jälkeen roomalaisen käskynhaltijan Pontius Pilatuksen luo (Mt 27:1, 2; Mr 15:1; Lu 22:66–23:1; Joh 18:28). Matteus, Markus ja Luukas kertovat kaikki, että kun Jeesus oli jo paalussa, maahan tuli pimeys ”kuudennella tunnilla” ja se kesti ”yhdeksänteen tuntiin asti” (Mt 27:45, 46; Mr 15:33, 34; Lu 23:44). Jeesuksen teloitusajankohdan ilmaisemiseen on voinut vaikuttaa se, minkä katsottiin sisältyvän teloittamiseen. Jotkut pitivät ruoskimista osana teloitusta; joskus uhria ruoskittiin niin julmasti, että hän kuoli. Jeesusta ruoskittiin niin ankarasti, ettei hän pystynyt kantamaan kidutuspaalua yksin koko matkaa vaan tarvittiin toinen mies kantamaan sitä (Lu 23:26; Joh 19:17). Jos teloittamisen katsottiin alkaneen ruoskimisesta, meni jonkin aikaa ennen kuin Jeesus todellisuudessa naulittiin kidutuspaaluun. Ruoskiminen ja teloittaminen paalussa mainitaankin yhdessä Mt 27:26:ssa ja Mr 15:15:ssä. Teloitusajankohdan ilmaisemiseen on siis voinut vaikuttaa se, milloin eri ihmiset katsoivat teloittamisen alkaneen. Tämä voi selittää, miksi Pilatus hämmästyi kuullessaan, että Jeesus oli kuollut hyvin pian paaluun naulitsemisen jälkeen, sillä hänen mielestään teloittaminen oli ehkä vasta alkanut (Mr 15:44). Toinen näkökohta on se, että päivä oli tapana jakaa samalla tavalla kuin yökin neljään kolmen tunnin jaksoon. Tämä näkyy monessa kohdassa raamatunkirjoittajien kertomuksista, kun he viittaavat kolmanteen, kuudenteen ja yhdeksänteen tuntiin auringonnoususta eli noin klo 6:sta laskien (Mt 20:1–5; Joh 4:6; Ap 2:15; 3:1; 10:3, 9, 30). Ihmisillä ei myöskään yleensä ollut tarkkoja kelloja, joten ajankohdat mainittiin usein likimääräisesti, kuten Joh 19:14:ssä (Mt 27:46; Lu 23:44; Joh 4:6; Ap 10:3, 9). Näkökohdat, jotka voivat selittää kertomuksissa mainittujen ajankohtien eron, voidaan siis tiivistää seuraavasti: Markuksella oli ehkä mielessään sekä ruoskiminen että paaluun naulitseminen, kun taas Johannes ajatteli vain paaluun naulitsemista. Lisäksi molemmat kirjoittajat saattoivat pyöristää ajankohdan lähimpään kolmen tunnin jaksoon, ja Johannes lisäsi ajanilmaukseen vielä sanan ”noin”. Lopuksi voidaan todeta, että tämä näennäinen ero Markuksen ja kymmeniä vuosia myöhemmin kirjoittaneen Johanneksen kertomuksissa osoittaa, ettei Johannes vain kopioinut Markuksen kertomusta.

ryöstäjää: Tai ”rosvoa”. Kreikan sana lēistḗs voi tarkoittaa väkivaltaan turvautuvaa ryöstäjää ja joskus kapinallista. Samaa sanaa käytetään Barabbaasta (Joh 18:40), joka Lu 23:19:n mukaan oli vankilassa ”kapinan” lietsonnasta ja ”murhasta” syytettynä. Rinnakkaiskertomuksessa Lu 23:32, 33, 39:ssä miehiä kuvaillaan ”rikollisiksi”. Tätä vastaava kreikan sana (kakū́rgos) merkitsee kirjaimellisesti ’pahantekijää’, ’pahaa tekevää’.

ryöstäjää: Ks. Mt 27:38, tutkimisviite.

Muutamissa myöhemmissä käsikirjoituksissa on tässä Jes 53:12:sta lainatut sanat: ”Se raamatunkohta täyttyi, jossa sanotaan: ’Hänet luettiin lainrikkojien joukkoon.’ ” Niitä ei kuitenkaan ole varhaisimmissa ja luotettavimmissa käsikirjoituksissa, eivätkä ne ilmeisesti kuulu Markuksen alkuperäiseen tekstiin. Lu 22:37:ssä samanlaiset sanat kuuluvat Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettuun tekstiin. Joidenkin mielestä joku jäljentäjä lisäsi nämä Luukkaan kertomuksen sanat Markuksen kertomukseen. (Ks. liite A3.)

pudistelivat päätään: Tällä eleellä ilmaistiin pilkallisuutta, halveksuntaa tai ivaa, ja samalla yleensä sanottiin jotain. Ohikulkijat täyttivät tietämättään Ps 22:7:n ennustuksen.

pudistelivat päätään: Ks. Mt 27:39, tutkimisviite.

kidutuspaalua: Tai ”teloituspaalua”. (Ks. sanasto, ”Kidutuspaalu” ja ”Paalu”; ks. myös Mt 10:38; 16:24; tutkimisviitteet, joissa selitetään sanan ”kidutuspaalu” kuvaannollista käyttöä.)

kidutuspaalusta: Ks. Mt 27:32, tutkimisviite.

kidutuspaalua: Tai ”teloituspaalua”. (Ks. sanasto, ”Kidutuspaalu” ja ”Paalu”; ks. myös Mt 10:38; 16:24; tutkimisviitteet, joissa selitetään sanan ”kidutuspaalu” kuvaannollista käyttöä.)

kidutuspaalusta: Ks. Mt 27:32, tutkimisviite.

kolmannen tunnin vaiheilla: Ts. noin klo 9. Ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla juutalaiset jakoivat päivän 12 tuntiin, ja se alkoi noin klo 6 auringonnoususta (Joh 11:9). Kolmas tunti oli siis noin klo 9, kuudes tunti noin klo 12 ja yhdeksäs tunti noin klo 15. Koska ihmisillä ei ollut tarkkoja kelloja, tapahtumien ajankohdat mainittiin yleensä vain likimääräisesti. (Joh 1:39; 4:6; 19:14; Ap 10:3, 9.)

kolmannen tunnin vaiheilla: Ts. noin klo 9. Ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla juutalaiset jakoivat päivän 12 tuntiin, ja se alkoi noin klo 6 auringonnoususta (Joh 11:9). Kolmas tunti oli siis noin klo 9, kuudes tunti noin klo 12 ja yhdeksäs tunti noin klo 15. Koska ihmisillä ei ollut tarkkoja kelloja, tapahtumien ajankohdat mainittiin yleensä vain likimääräisesti. (Joh 1:39; 4:6; 19:14; Ap 10:3, 9.)

kuudes tunti: Ts. noin klo 12. (Ks. Mt 20:3, tutkimisviite.)

pimeys: Luukkaan rinnakkaiskertomuksessa sanotaan lisäksi, että ”auringonvalo hävisi” (Lu 23:44, 45). Tämän yliluonnollisen pimeyden sai aikaan Jumala. Se ei voinut johtua auringonpimennyksestä, koska auringonpimennykset ajoittuvat uudenkuun aikaan ja nyt oli pesahin aika, jolloin oli täysikuu. Lisäksi pimeys kesti kolme tuntia, paljon pidempään kuin pisin täydellinen auringonpimennys, joka kestää vajaat kahdeksan minuuttia.

yhdeksänteen tuntiin: Ts. noin klo 15. (Ks. Mt 20:3, tutkimisviite.)

Eli, Eli, lama sabaktani: Joidenkin mielestä nämä sanat ovat arameaa, mutta todennäköisesti ne ovat silloista hepreaa, jossa oli aramean vaikutusta. Matteus ja Markus translitteroivat ne kreikkaan, mutta translitteroinnista ei voida päätellä alkukieltä täysin varmasti.

Jumalani, Jumalani: Huutaessaan taivaallista Isäänsä ja tunnustaessaan hänet Jumalakseen Jeesus täytti Ps 22:1:n. Jeesuksen tuskanhuuto on voinut tuoda kuulijoiden mieleen monet muutkin tämän psalmin häntä koskevat ennustukset: häntä pidettäisiin pilkkana ja halveksittaisiin, hänen käsiään ja jalkojaan runneltaisiin ja hänen vaatteensa jaettaisiin arpomalla (Ps 22:6–8, 16, 18).

Eli, Eli, lama sabaktani: Ks. Mt 27:46, tutkimisviite.

Jumalani, Jumalani: Ks. Mt 27:46, tutkimisviite.

Eliaa: Heprealainen nimi merkitsee ’Jumalani on Jehova’.

hapanviiniin: Tai ”viinietikkaan”. Kreikan sana tarkoittaa todennäköisesti kirpeää tai hapanta laimeaa viiniä, jonka latinalainen nimi oli acetum (viinietikka) tai posca, kun sitä oli laimennettu vedellä. Se oli edullinen juoma, jota köyhä kansa ja roomalaiset sotilaat joivat janoonsa. Samaa kreikan sanaa óksos käytetään Septuagintassa myös Ps 69:21:ssä, jossa ennustettiin, että Messiaalle annettaisiin juotavaksi ”etikkaa”.

ruokokepin: Tai ”kepin”, ”sauvan”. Johannes puhuu ”iisopinvarresta” (Joh 19:29; ks. sanasto, ”Iisoppi”).

hapanviiniin: Ks. Mt 27:48, tutkimisviite.

ruokokepin: Ks. Mt 27:48, tutkimisviite.

antoi henkensä: Tai ”kuoli”, ”lakkasi hengittämästä”. ”Henki” (kreik. pneúma) voi tässä tarkoittaa hengitystä tai elämänvoimaa. Tätä päätelmää tukee se, että kreikan verbiä ekpnéō (kirjaim. ’hengittää ulos’) käytetään rinnakkaiskertomuksessa Mr 15:37:ssä (jossa se on käännetty ilmauksella ”kuoli” tai tutkimisviitteen mukaan ”veti viimeisen henkäyksensä”). Joidenkin mielestä vastineella ”antoi” käännetty kreikan sana tarkoittaa sitä, että Jeesus lakkasi omasta tahdostaan taistelemasta pysyäkseen elossa, sillä kaikki oli jo saatu päätökseen (Joh 19:30). Hän halusi ”vuodattaa elämänsä aina kuolemaan asti” (Jes 53:12; Joh 10:11).

kuoli: Tai ”veti viimeisen henkäyksensä”. (Ks. Mt 27:50, tutkimisviite.)

pyhäkön: Kreikan sana naós tarkoittaa tässä itse temppelirakennusta, jossa oli pyhä ja kaikkeinpyhin.

väliverho: Tämä kauniisti kuvioitu verho erotti toisistaan temppelin kaikkeinpyhimmän ja pyhän. Juutalaisen perimätiedon mukaan tämä painava verho oli noin 18 m pitkä, 9 m leveä ja 7 cm paksu. Väliverhon repeytyminen kahtia oli paitsi ilmaus Jehovan vihasta hänen Poikansa surmaajia kohtaan myös merkki siitä, että nyt oli mahdollista päästä taivaaseen (Hpr 10:19, 20). (Ks. sanasto.)

pyhäkön: Ks. Mt 27:51, tutkimisviite.

väliverho: Ks. Mt 27:51, tutkimisviite.

henkivartijan: Kreikan sana spekūlátōr on lainasana latinasta (speculator), ja se voi tarkoittaa henkivartijaa, lähettiä ja joskus teloittajaa. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa käytetään noin 30:tä latinalaista lainasanaa, joihin kuuluu sotilas- ja oikeustermejä sekä rahatalouteen ja jokapäiväiseen elämään liittyviä sanoja. Eniten niitä esiintyy Markuksen ja Matteuksen evankeliumeissa. Markus käytti niitä enemmän kuin kukaan muu raamatunkirjoittaja, mikä tukee sitä käsitystä, että hän kirjoitti evankeliuminsa Roomassa ja ensisijaisesti ei-juutalaisille, varsinkin roomalaisille. (Ks. Joh 19:20, tutkimisviite.)

latinaksi: Latinan kieli mainitaan Raamatussa vain tässä kohdassa. Jeesuksen aikana se oli Rooman viranomaisten kieli, ja sitä käytettiin virallisissa teksteissä, vaikkei se ollut tavallisen kansan kieli. Yhteiskunnan monikielisyys nähtävästi selittää, miksi syytekilpi, jonka Pilatus Joh 19:19:n mukaan kiinnitti paaluun Jeesuksen Kristuksen pään yläpuolelle, oli kirjoitettu virallisella latinan kielellä sekä hepreaksi ja kreikaksi (koineeksi). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa on useita sanoja ja ilmauksia, jotka juontuvat latinasta. (Ks. sanasto, ”Latina”, ja ”Johdanto Markuksen evankeliumiin”.)

upseeri: Tai ”sadanpäämies”, ”senturio”, ts. Rooman armeijan upseeri, jonka alaisuudessa oli noin 100 sotilasta. Tämä upseeri oli ehkä paikalla, kun Pilatus kuulusteli Jeesusta, ja hän saattoi kuulla juutalaisten sanovan, että Jeesus väitti olevansa Jumalan Poika (Mr 15:16; Joh 19:7). Markus käyttää tässä kreikan sanaa kentyríōn, joka on lainasana latinasta ja joka esiintyy myös Mr 15:44, 45:ssä. (Ks. ”Johdanto Markuksen evankeliumiin” ja Mr 6:27; Joh 19:20; tutkimisviitteet.)

Maria Magdaleena: Lisänimi Magdaleena (merk. ’Magdalasta oleva’, ’Magdalaan kuuluva’) tulee todennäköisesti Magdalan kaupungista, joka sijaitsi Galileanjärven länsirannalla suunnilleen puolimatkassa Kapernaumin ja Tiberiaan välillä. Magdalan arvellaan olleen Marian kotikaupunki tai asuinpaikka. (Ks. Mt 15:39; Lu 8:2; tutkimisviitteet.)

Maria Magdaleena: Ks. Mt 27:56, tutkimisviite.

Jaakob nuoremman: Tai ”Jaakob lyhyemmän”. Jeesuksen apostoli, joka oli Alfeuksen poika (Mt 10:2, 3; Mr 3:18; Lu 6:15; Ap 1:13). Lisänimi ”nuorempi” tai ”lyhyempi” erotti hänet toisesta apostoli Jaakobista, joka oli Sebedeuksen poika.

Joseksen: Lyhentymä heprealaisesta nimestä Josifja, joka merkitsee ’lisätköön Jah’, ’Jah on lisännyt’. Muutamissa käsikirjoituksissa lukee tässä ”Joosef”, mutta useimmissa vanhoissa käsikirjoituksissa lukee ”Joses”. (Vrt. rinnakkaiskertomus Mt 27:56.)

Salome: Nimi tulee luultavasti heprean sanasta, joka merkitsee ’rauhaa’. Salome oli Jeesuksen opetuslapsi. Kun Mt 27:56:ta verrataan Mr 3:17; 15:40:een, näyttää siltä, että Salome oli apostolien Jaakobin ja Johanneksen äiti, koska Matteus mainitsee ”Sebedeuksen poikien äidin” ja Markus sanoo häntä ”Salomeksi”. Kun näitä jakeita verrataan Joh 19:25:een, vaikuttaa myös siltä, että Salome oli Jeesuksen äidin Marian sisar. Siinä tapauksessa Jaakob ja Johannes olivat Jeesuksen serkkuja. Lisäksi Mt 27:55, 56; Mr 15:41; Lu 8:3:n perusteella Salome näyttää olleen niiden naisten joukossa, jotka seurasivat Jeesusta ja käyttivät omia varojaan hänen palvelemiseensa.

valmistuspäivä: Ilmeisesti Markus kirjoitti ensisijaisesti ei-juutalaisille lukijoille, ja siksi hän selventää tässä, että ilmaus tarkoittaa sapatin aattoa. Tätä selitystä ei ole muissa evankeliumeissa (Mt 27:62; Lu 23:54; Joh 19:31). Tuona päivänä juutalaiset valmistautuivat sapattiin laittamalla tavallista enemmän ruokaa ja tekemällä valmiiksi työt, jotka eivät voineet odottaa sapatin yli. Tässä tapauksessa valmistuspäivä oli 14. nisankuuta. (Ks. sanasto.)

Arimatiasta: Kaupungin nimi juontuu ’korkeutta’ merkitsevästä heprean sanasta. Lu 23:51:ssä kaupunkia sanotaan ”juudealaisten kaupungiksi”. (Ks. liite B10.)

sanhedrin: Ts. juutalaisten ylin tuomioistuin Jerusalemissa. ”Sanhedriniksi” käännetty kreikan sana (synédrion) merkitsee kirjaimellisesti ’yhdessä istumista’. Sanaa käytettiin yleensä kokoontumisesta tai kokouksesta, mutta Israelissa sillä voitiin tarkoittaa uskonnollista tuomioistuinta. (Ks. Mt 5:22, tutkimisviite, ja sanasto; ks. myös liite B12, johon on merkitty sanhedrininsalin mahdollinen sijaintipaikka.)

Arimatiasta: Ks. Mt 27:57, tutkimisviite.

Joosef: Evankeliumien kirjoittajien yksilöllisyys ilmenee siitä, että he mainitsevat Joosefista eri asioita. Veronkantaja Matteus toteaa, että hän oli ”rikas”. Ensisijaisesti roomalaisille kirjoittanut Markus kertoo, että hän oli ”arvostettu neuvoston jäsen”, joka odotti Jumalan valtakuntaa. Myötätuntoinen lääkäri Luukas kuvailee häntä ”hyväksi ja oikeamieliseksi” mieheksi, joka ei antanut ääntään neuvoston päätökselle ryhtyä toimiin Jeesusta vastaan. Ainoastaan Johannes kertoo, että hän oli ”juutalaisten pelosta salaa” opetuslapsi. (Mt 27:57–60; Mr 15:43–46; Lu 23:50–53; Joh 19:38–42.)

neuvoston: Tai ”sanhedrinin”. Sanhedrin oli juutalaisten ylin tuomioistuin Jerusalemissa. (Ks. Mt 26:59, tutkimisviite, ja sanasto, ”Sanhedrin”.)

hautaansa: Tai ”muistohautaansa”. Pehmeään kalkkikiveen hakattu kammio, ei luonnon muovaama luola. Tällaisissa haudoissa oli usein penkkimäisiä hyllyjä tai syvennyksiä, joihin ruumiit asetettiin. (Ks. sanasto.)

hautaan: Tai ”muistohautaan”. (Ks. Mt 27:60, tutkimisviite.)

kiven: Ilmeisesti kiekkomainen kivi, koska jakeen mukaan se vieritettiin paikalleen ja Mr 16:4:n mukaan se ”oli vieritetty pois”, kun Jeesus herätettiin kuolleista. Se saattoi painaa yli tonnin. Matteus kuvailee sitä ”suureksi kiveksi” (Mt 27:60).

Media

Sanhedrin
Sanhedrin

Suuressa sanhedrinissa, juutalaisten ylimmässä tuomioistuimessa, oli 71 jäsentä, ja se toimi Jerusalemissa (ks. sanasto). Mišnan mukaan jäsenet istuivat puoliympyrässä kolmessa rivissä ja kaksi kirjuria kirjoitti muistiin tuomioistuimen päätökset. Osa kuvassa näkyvistä rakennuksen yksityiskohdista perustuu Jerusalemista löydettyihin rakenteisiin, joita jotkut pitävät ensimmäisellä vuosisadalla käytetyn istuntosalin jäännöksinä. (Ks. liite B12, kartta ”Jerusalem ja sen ympäristö”.)

1. Ylimmäinen pappi

2. Sanhedrinin jäsenet

3. Vastaaja (syytetty)

4. Kirjurit

Naula kantapään luussa
Naula kantapään luussa

Valokuvassa on jäljennös ihmisen kantaluusta, jonka lävistää 11,5 cm pitkä rautanaula. Alkuperäinen luu löytyi vuonna 1968 Pohjois-Jerusalemissa tehdyissä kaivauksissa, ja se on peräisin Rooman vallan ajalta. Tämä on arkeologinen todiste siitä, että teloitettava kiinnitettiin puupaaluun todennäköisesti nauloilla. Kuvan naula voi olla samanlainen kuin ne naulat, joilla roomalaiset sotilaat kiinnittivät Jeesuksen Kristuksen paaluun. Kantaluu löydettiin kiviarkusta, ossuariumista, johon vainajan kuivat luut pantiin sen jälkeen kun liha oli maatunut. Tämä osoittaa, että paalussa teloitetulle ihmiselle voitiin järjestää hautaus.

Hautakammio
Hautakammio

Juutalaiset hautasivat vainajansa yleensä luoliin tai kallioon hakattuihin kammioihin. Haudat sijaitsivat tavallisesti kaupunkien ulkopuolella kuninkaiden hautoja lukuun ottamatta. Löydetyt juutalaisten haudat ovat hämmästyttävän yksinkertaisia. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että juutalaisten uskonto ei sallinut vainajainpalvontaa eikä ruokkinut sellaisia ajatuksia, että tietoinen olemassaolo jatkuisi kuoleman jälkeen henkimaailmassa.