Markus 14:1–72
Alaviitteet
Tutkimisviitteet
kahden päivän päässä: Mr 14:1, 2:ssa kuvaillaan nisankuun 12. päivän tapahtumia. Tässä jakeessa sanotaan, että pesah (14. nisankuuta; ks. Mt 26:2, tutkimisviite) ja happamattoman leivän juhla (15.–21. nisankuuta; ks. sanasto) oli ”kahden päivän päässä”. (Ks. liite A7; liite B12; liite B15; Mr 14:3, 10, tutkimisviitteet.)
Kun hän oli Betaniassa: Mr 14:3–9:ssä kuvaillaan sitä, mitä tapahtui ilmeisesti auringonlaskun jälkeen, kun 9. nisankuuta alkoi. Ajankohta käy ilmi Johanneksen rinnakkaiskertomuksesta, jossa Jeesuksen kerrotaan saapuneen Betaniaan ”kuusi päivää ennen pesahia” (Joh 12:1). Hänen on täytynyt olla perillä niihin aikoihin, kun sapatti alkoi 8. nisankuuta (auringon laskiessa), ja sapattia seuraavana päivänä hän aterioi Simonin luona (Joh 12:2–11). (Ks. liite A7 ja liite B12.)
spitaalia sairastaneen Simonin: Tämä Simon mainitaan vain tässä ja rinnakkaiskertomuksessa Mt 26:6:ssa. Hän on voinut olla yksi Jeesuksen parantamista spitaalisista. (Ks. Mt 8:2, tutkimisviite, ja sanasto, ”Spitaali”.)
nainen: Ks. Mt 26:7, tutkimisviite.
alabasteripullo: Ks. sanasto.
hyväntuoksuista öljyä: Johannes sanoo, että öljyä oli kolmanneskilo. Markuksen ja Johanneksen kertomukset tarkentavat, että öljyn arvo oli ”300 denaaria”. (Mr 14:5; Joh 12:3–5.) Tämä rahasumma vastasi suunnilleen tavallisen työntekijän vuoden palkkaa. Tätä hyväntuoksuista öljyä saatiin tiettävästi aromaattisesta kasvista (Nardostachys jatamansi), joka kasvaa Himalajalla. Nardusöljyä usein laimennettiin tai jopa väärennettiin, mutta sekä Markus että Johannes sanovat tämän öljyn olleen aitoa. (Ks. sanasto, ”Nardusöljy”.)
kaataa öljyä hänen päähänsä: Matteuksen ja Markuksen mukaan nainen kaatoi öljyä Jeesuksen päähän (Mt 26:7). Johannes, joka kirjoitti vuosia myöhemmin, kertoi, että hän kaatoi sitä myös Jeesuksen jaloille (Joh 12:3). Jeesus selitti, että tämä rakkaudenteko kuvaannollisesti valmisti häntä hautaamista varten (ks. Mr 14:8, tutkimisviite).
300 denaarilla: Matteuksen kertomuksessa lukee vain ”kalliilla hinnalla” (Mt 26:9), mutta Markuksen ja Johanneksen kertomukset ovat tarkempia. (Ks. Mr 14:3, tutkimisviite; sanasto, ”Denaari”; liite B14.)
Hän kaatoi hyväntuoksuista öljyä päälleni: Nainen (ks. Mt 26:7, tutkimisviite) ilmaisi tällaista anteliaisuutta rakkaudesta ja arvostuksesta Jeesusta kohtaan. Jeesus selitti, että nainen valmisti häntä tietämättään hautaamista varten, sillä kuolleiden ruumiit käsiteltiin usein tällaisilla hyväntuoksuisilla öljyillä ja voiteilla (2Ai 16:14).
Minä vakuutan: Ks. Mt 5:18, tutkimisviite.
saarnataankin kaikessa maailmassa: Jeesus kertoo ennalta tässä samoin kuin ennustuksessaan Mr 13:10:ssä, että hyvää uutista julistettaisiin kaikkialla maailmassa ja että samalla kerrottaisiin myös tämän naisen rakkaudenteosta. Jumalan hengen ohjauksessa kolme evankeliumin kirjoittajaa mainitsee kertomuksessaan, mitä tuo nainen teki. (Mt 26:12, 13; Joh 12:7; ks. Mr 13:10, tutkimisviite.)
Iskariot: Ks. Mt 10:4, tutkimisviite.
meni pois: Jakeissa 10 ja 11 kuvaillaan sitä, mitä tapahtui 12. nisankuuta, samana päivänä, jona Mr 14:1, 2:ssa kuvaillut asiat tapahtuivat. (Ks. liite A7; liite B12; Mr 14:1, 3, tutkimisviitteet.)
rahaa: Kirjaim. ”hopeaa”, ts. hopeaa, jota käytettiin rahana. Mt 26:15:n mukaan rahasumma oli ”30 hopearahaa”. Matteus on ainoa evankeliumin kirjoittaja, joka mainitsee Jeesuksen kavaltamisesta maksetun summan. Rahat olivat mahdollisesti Tyroksessa lyötyjä hopeasekeleitä. Summa kertoo nähtävästi ylipappien halveksunnasta Jeesusta kohtaan, sillä Mooseksen lain alaisuudessa 30 sekeliä oli orjan hinta (2Mo 21:32). Vastaavasti kun profeetta Sakarja pyysi uskottomilta israelilaisilta palkkaansa työstä, jota hän oli tehnyt profeettana Jumalan kansan keskuudessa, he punnitsivat hänelle ”30 sekeliä hopeaa”. He eivät siis ilmeisesti pitäneet häntä orjaa arvokkaampana. (Sak 11:12, 13.)
Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä: Pesahia vietettiin 14. nisankuuta, ja seuraavana päivänä 15. nisankuuta alkoi happamattoman leivän juhla, joka kesti seitsemän päivää (ks. liite B15). Jeesuksen aikana pesah liittyi kuitenkin tähän juhlaan niin läheisesti, että joskus kaikkia kahdeksaa päivää, nisankuun 14. päivä mukaan luettuna, sanottiin ”happamattoman leivän juhlaksi” (Lu 22:1). Tässä tarkoitetaan nisankuun 14. päivää, koska sen sanotaan olevan päivä, jolloin pesah-uhri oli tapana uhrata. (2Mo 12:6, 15, 17, 18; 3Mo 23:5; 5Mo 16:1–8.) Jakeissa 12–16 kuvaillaan todennäköisesti sitä, mitä tapahtui iltapäivällä 13. nisankuuta, kun pesahia varten tehtiin valmisteluja. Pesahia vietettiin ”illan tultua”, kun 14. nisankuuta alkoi (Mr 14:17, 18). (Ks. liite B12 ja Mt 26:17, tutkimisviite.)
kastaa leipänsä minun kanssani: Ruokaa syötiin tavallisesti sormin tai leipäpalan avulla, jota käytettiin lusikan tavoin. Tämä ilmaus voi olla myös idiomi, joka merkitsee ’syödä yhdessä’. Toisen kanssa syöminen merkitsi läheistä ystävyyttä, ja kääntyminen tällaista läheistä ihmistä vastaan oli kaikkein halpamaisinta petollisuutta (Ps 41:9; Joh 13:18).
otti leivän – – taittoi sen: Ks. Mt 26:26, tutkimisviite.
esitti rukouksen: Kirjaim. ”esitti siunauksen”. Tässä tarkoitetaan ilmeisesti rukousta, jossa ylistettiin ja kiitettiin Jumalaa.
tarkoittaa: Ks. Mt 26:26, tutkimisviite.
liiton verta: Ks. Mt 26:28, tutkimisviite.
juon uutta viiniä: Ks. Mt 26:29, tutkimisviite.
ylistyslauluja: Ks. Mt 26:30, tutkimisviite.
ennen kuin kukko kiekuu: Kukon kiekuminen mainitaan kaikissa neljässä evankeliumissa, mutta vain Markus tarkentaa, että kukko kiekuisi kahdesti (Mt 26:34, 74, 75; Mr 14:72; Lu 22:34, 60, 61; Joh 13:38; 18:27). Mišnan mukaan kukkoja kasvatettiin Jerusalemissa Jeesuksen aikana, mikä tukee Raamatun kertomusta. Kukko kiekui todennäköisesti hyvin aikaisin aamulla (ks. Mr 13:35, tutkimisviite).
Getsemane-nimiseen: Ks. Mt 26:36, tutkimisviite.
Olen: Ks. Mt 26:38, tutkimisviite.
pysykää valveilla: Kirjaim. ”pysykää hereillä”. Jeesus oli painottanut opetuslapsilleen, että oli hyvin tärkeää pysyä hengellisesti hereillä, koska he eivät tienneet, minä päivänä ja hetkenä hän tulisi. (Ks. Mt 24:42; 25:13; Mr 13:35; tutkimisviitteet.) Hän toistaa tämän kehotuksen tässä ja jälleen Mr 14:38:ssa, jossa hän yhdistää hengellisen hereillä pysymisen jatkuvaan rukoilemiseen. Samanlaisia kehotuksia on kaikkialla Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa, mikä osoittaa, että tosi kristittyjen on todella tärkeää pysyä hengellisesti valppaina (1Ko 16:13; Kol 4:2; 1Te 5:6; 1Pi 5:8; Il 16:15).
kumartui maahan: Tai ”heittäytyi maahan”. Mt 26:39:n rinnakkaiskertomuksessa sanotaan, että Jeesus ”kumartui maahan asti” tai tutkimisviitteen mukaan ”heittäytyi kasvoilleen maahan”. Raamatussa kerrotaan ihmisten rukoilleen eri asennoissa, kuten seisaallaan tai polvillaan. Kaikkein suurinta nöyryyttä ilmaisi ehkä kuitenkin asento, jossa sydämensä pohjasta rukoileva ihminen oli pitkällään kasvot alaspäin.
Abba: Tämä heprean tai aramean sana (translitteroitu kreikkaan) esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kolme kertaa (Ro 8:15; Ga 4:6). Sen kirjaimellinen merkitys on ’isä’, ja siihen sisältyy samanlaista läheisyyttä kuin suomen isi-sanaan ja samanlaista kunnioitusta kuin isä-sanaan, joten se on sävyltään tuttavallinen mutta silti arvokas. Se oli ensimmäisiä sanoja, jotka lapsi oppi, mutta muinaiset heprealaiset ja aramealaiset kirjoitukset osoittavat, että myös aikuinen poika saattoi käyttää sitä puhutellessaan isäänsä. Se ei siis ollut pelkkä nimike vaan lämmin puhuttelusana. Tämä sana kertoi Jeesuksen läheisestä, luottavaisesta suhteesta Isäänsä.
Isä: Sanaa Abba seuraa kaikissa kolmessa esiintymiskohdassa kreikankielinen käännös ho patḗr ’isä’.
Ota tämä malja minulta pois: Raamatussa ”malja” tarkoittaa usein kuvaannollisesti jotakuta koskevaa Jumalan tahtoa eli hänelle annettua osaa (ks. Mt 20:22, tutkimisviite). Jeesus oli epäilemättä syvästi huolissaan siitä, että hänen kuolemansa jumalanpilkasta ja kapinan lietsonnasta syytettynä tuottaisi häpeää Jumalalle. Siksi hän rukoili, että tämä ”malja” otettaisiin häneltä pois.
Henki: Ks. Mt 26:41, tutkimisviite.
liha: Ks. Mt 26:41, tutkimisviite.
heidän silmänsä olivat painuneet kiinni väsymyksestä: Kreikan idiomi merkitsee ’olla äärimmäisen uninen’. Se voitaisiin kääntää myös ”he eivät pystyneet pitämään silmiään auki”.
Katsokaa: Kreikan sana idū́, joka on tässä käännetty vastineella ”katsokaa”, kohdistaa usein huomion siihen, mitä sanotaan seuraavaksi, jotta lukija kuvittelisi tilanteen mielessään tai huomaisi jonkin yksityiskohdan. Sitä käytetään myös, kun halutaan korostaa jotain tai esitellä jokin uusi tai yllättävä asia. Katsoa-verbin lisäksi se on käännetty tekstiyhteyden mukaan joillain muillakin vastineilla (esim. ”silloin” ja ”yhtäkkiä”) tai jätetty joskus kääntämättä. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa tuo kreikan sana esiintyy eniten Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa sekä Ilmestyskirjassa. Heprealaisissa kirjoituksissa käytetään usein vastaavaa heprean ilmausta.
antoi hänelle hellän suudelman: Ilmausta ”antaa hellä suudelma” vastaava kreikan verbi on merkitykseltään vahvempi muoto suudella-verbistä, jota käytetään Mr 14:44:ssä. Tervehtimällä Jeesusta näin lämpimästi ja ystävällisesti Juudas osoitti, kuinka läpeensä petollinen ja tekopyhä hänestä oli tullut.
Eräs lähellä seisovista: Joh 18:10:n rinnakkaiskertomus osoittaa, että Simon Pietari veti – – miekkansa esiin ja ylimmäisen papin orja oli nimeltään Malkos. Luukkaan (22:50) ja Johanneksen (18:10) kertomukset mainitsevat lisäksi, että tuolta orjalta sivallettiin pois ”oikea korva”.
sivalsi ylimmäisen papin orjalta: Ks. Joh 18:10, tutkimisviite.
Markuksen: Nimi tulee latinalaisesta nimestä Marcus. Markus oli Ap 12:12:ssa mainitun Johanneksen roomalainen lisänimi. Hänen äitinsä oli Maria, joka asui Jerusalemissa ja oli ensimmäisiä opetuslapsia. Johannes Markus oli ”Barnabaan serkku” (Kol 4:10), ja he matkustivat yhdessä. Markus matkusti myös Paavalin ja muiden varhaisten kristittyjen lähetystyöntekijöiden kanssa (Ap 12:25; 13:5, 13; 2Ti 4:11). Tässä evankeliumissa ei mainita sen kirjoittajaa, mutta 100- ja 200-lukujen auktoriteetit pitivät sitä Markuksen kirjoittamana.
Eräs nuori mies: Ainoastaan Markus mainitsee tämän tilanteen ja kuvailee sitä jakeissa 51 ja 52. Hän on itse voinut olla tuo ”nuori mies”. Jos näin oli, Markus saattoi olla ainakin jonkin verran tekemisissä Jeesuksen kanssa. (Ks. Mr, kirjan nimi, tutkimisviite.)
alasti: Ks. Mt 25:36, tutkimisviite.
ylimmäisen papin: Israelin ollessa itsenäinen kansakunta ylimmäinen pappi toimi tehtävässään kuolemaansa saakka (4Mo 35:25). Kun Israel oli Rooman alaisuudessa, Rooman asettamilla hallitsijoilla oli valta nimittää ja erottaa ylimmäinen pappi. Jeesuksen oikeudenkäyntiä johti Kaifas-niminen ylimmäinen pappi (Mt 26:3, 57). Hän oli taitava diplomaatti, joka pysyi virassaan kauemmin kuin kukaan lähimmistä edeltäjistään. Hänet nimitettiin tehtäväänsä noin vuonna 18, ja hän pysyi siinä noin vuoteen 36 saakka. (Ks. sanasto ja liite B12, johon on merkitty Kaifaan talon mahdollinen sijaintipaikka.)
sanhedrin: Ks. Mt 26:59, tutkimisviite.
heidän todistuksensa eivät – – olleet yhtäpitäviä: Markus on ainoa evankeliumin kirjoittaja, joka kertoo, että Jeesuksen oikeudenkäynnissä annetut väärät todistajanlausunnot eivät olleet yhtäpitäviä.
Kristus: Ks. Mt 11:2, tutkimisviite.
voiman oikealla puolella: Ks. Mt 26:64, tutkimisviite.
repäisi vaatteensa: Ele ilmaisee tässä suuttumusta. Kaifas repäisi vaatteensa todennäköisesti rinnan kohdalta ilmaistakseen näyttävästi Jeesuksen sanojen synnyttämän tekohurskaan vihansa.
Profetoi: Profetoiminen ei tarkoita tässä ennustamista vaan tekijän tunnistamista Jumalan avulla. Tekstiyhteys osoittaa, että Jeesuksen kiusaajat olivat peittäneet hänen kasvonsa, ja Mt 26:68:n rinnakkaiskertomuksen mukaan heidän pilkalliset sanansa kuuluivat kokonaisuudessaan: ”Profetoi meille, Kristus. Kuka sinua löi?” He siis haastoivat hänet tunnistamaan kasvot peitettyinä, kuka lyöjä oli. (Ks. Mt 26:68; Lu 22:64; tutkimisviitteet.)
sisäänkäynnin luo: Tai ”porttikäytävään”, ”eteishalliin”. (Ks. Mt 26:71, tutkimisviite.)
kirota: Ks. Mt 26:74, tutkimisviite.
vannoa: Ks. Mt 26:74, tutkimisviite.
kukko kiekui: Kukon kiekuminen mainitaan kaikissa neljässä evankeliumissa, mutta vain Markus tarkentaa, että kukko kiekui toisen kerran (Mt 26:34, 74, 75; Mr 14:30; Lu 22:34, 60, 61; Joh 13:38; 18:27). Mišnan mukaan kukkoja kasvatettiin Jerusalemissa Jeesuksen aikana, mikä tukee Raamatun kertomusta. Kukko kiekui todennäköisesti ennen aamunsarastusta (ks. Mr 13:35, tutkimisviite).
Media

Nämä pienet, maljakkomaiset hajusteastiat tehtiin alun perin kivestä, jota saatiin Alabastronin läheltä Egyptistä ja joka on eräs kalsiumkarbonaatin muoto. Myöhemmin itse kiveä alettiin kutsua tuon kaupungin mukaan. Kuvassa näkyvä pullo on löytynyt Egyptistä, ja se on peräisin suunnilleen vuosien 150 eaa. ja 100 jaa. väliseltä ajalta. Samannäköisiä pulloja valmistettiin edullisemmista materiaaleista, kuten kipsistä, ja koska niitä käytettiin samaan tarkoitukseen, niitäkin sanottiin alabasteripulloiksi. Kalliita hyväntuoksuisia voiteita ja öljyjä säilytettiin kuitenkin aidosta alabasterista tehdyissä astioissa. Tällaisilla aineilla Jeesus voideltiin kaksi kertaa: erään fariseuksen luona Galileassa ja spitaalia sairastaneen Simonin luona Betaniassa.

Pesah-aterialla oli tarjolla paahdettua lammasta (eläimeltä ei saanut murtaa yhtään luuta) (1), happamatonta leipää (2) ja kitkeriä yrttejä (3) (2Mo 12:5, 8; 4Mo 9:11). ”Kitkerät yrtit” saattoivat Mišnan mukaan olla lehtisalaattia, endiiviä, sikuria, krassia tai voikukkaa, ja ne ilmeisesti muistuttivat israelilaisia heidän katkerasta orjuudestaan Egyptissä. Jeesus käytti happamatonta leipää täydellisen ihmisruumiinsa vertauskuvana (Mt 26:26). Apostoli Paavali sanoi Jeesusta ”meidän pesah-lampaaksemme” (1Ko 5:7). Ensimmäisellä vuosisadalla pesah-aterialla tarjottiin myös viiniä (4). Jeesus sanoi, että viini kuvasi hänen vertaan, joka vuodatettaisiin uhriksi (Mt 26:27, 28).

Israelissa joissain taloissa oli kaksi kerrosta. Yläkertaan päästiin sisäkautta tikkaita tai puuportaita pitkin tai ulkokautta kiviportaita tai tikapuita pitkin. Jeesus vietti opetuslastensa kanssa pesahia viimeisen kerran ja aloitti Herran illallisen vieton suuressa yläkerran huoneessa, joka ehkä muistutti kuvan huonetta (Lu 22:12, 19, 20). Helluntaina vuonna 33 noin 120 opetuslasta oli ilmeisesti koolla jossain yläkerran huoneessa Jerusalemissa, kun Jumalan henki vuodatettiin heidän päälleen (Ap 1:13, 15; 2:1–4).

Viiniköynnöksiä (Vitis vinifera) oli viljelty tuhansia vuosia alueella, jolla Jeesus eli, ja ne olivat siellä tavanomainen näky. Jos puuta oli saatavilla, köynnökset tuettiin kepeillä tai kehikoilla. Talvella edellisen vuoden kasvu leikattiin pois, ja kun köynnöksiin alkoi keväällä kasvaa uusia versoja, poistettiin ne versot, jotka eivät tuottaneet hedelmää (Joh 15:2). Leikkaaminen paransi sadon määrää ja laatua. Jeesus vertasi Isäänsä viljelijään, itseään viiniköynnökseen ja opetuslapsiaan oksiin. Aivan kuten kirjaimellisen viiniköynnöksen oksat saavat tukea ja ravintoa rungosta, Jeesuksen opetuslapset saavat hengellistä tukea ja ravintoa, jos he pysyvät ”tosi viiniköynnöksen” yhteydessä. (Joh 15:1, 5.)