Luukas 5:1–39
Tutkimisviitteet
Gennesaretinjärven: Pohjois-Israelissa sijaitsevan makeavetisen Galileanjärven toinen nimi (Mt 4:18). Siitä on käytetty myös nimiä Kinneretinjärvi (4Mo 34:11) ja Tiberiaanjärvi (ks. Joh 6:1, tutkimisviite). Se sijaitsee keskimäärin 210 m merenpinnan alapuolella. Se on 21 km pitkä pohjois-eteläsuunnassa ja 12 km leveä itä-länsisuunnassa, ja syvimmillään se on noin 48 m. Gennesaret on pieni tasanko järven luoteisrannalla. Joidenkin tutkijoiden mukaan Gennesaret on luultavasti kreikkalainen muoto muinaisheprealaisesta nimestä Kinneret. (Ks. Mt 14:34, tutkimisviite, ja liite A7, kartta 3B, ”Toimintaa Galileanjärven alueella”.)
opettaa ihmisjoukkoja veneestä käsin: Ks. Mt 13:2, tutkimisviite.
saivat: Kirjaim. ”saartoivat”, kuten saarretaan verkkoon.
mies, joka oli täynnä spitaalia: Raamatussa spitaali tarkoittaa vaikeaa ihotautia, ei pelkästään sairautta, joka tunnetaan nykyään leprana. Ihminen, jolla todettiin spitaali, joutui asumaan yhteisön ulkopuolella, kunnes hän parani. (3Mo 13:2, alav., 45, 46; ks. sanasto, ”Spitaali”.) Kun Matteus ja Markus kuvailivat evankeliumeissaan samaa tapausta, he puhuivat vain ”spitaalisesta miehestä” (Mt 8:2; Mr 1:40). Lääkäri Luukas tiesi, että tauti etenee vaiheittain (Kol 4:14). Tässä tapauksessa hän kuvaili miehen olevan ”täynnä spitaalia”, eli tauti oli ilmeisesti edennyt jo pitkälle. (Ks. Lu 4:38, tutkimisviite, jossa selitetään, miten tarkasti Luukas määritti erään toisen sairaan tilan.)
kosketti häntä: Ks. Mt 8:3, tutkimisviite.
Minä haluan: Ks. Mt 8:3, tutkimisviite.
näyttämään itsesi papille: Ks. Mr 1:44, tutkimisviite.
Hän meni – – usein autioille seuduille rukoilemaan: Tämä on yksi niistä monista tilanteista, joissa vain Luukas kertoo Jeesuksen rukoilleen (ks. Lu 3:21; 9:28; tutkimisviitteet). Tässä jakeessa käytetyt kreikan verbimuodot ilmaisevat, että Jeesuksella oli tapana rukoilla paljon. Vastineella ”autiot seudut” käännetty kreikan sana (érēmos) tarkoittaa usein aavikkoa tai erämaata, mutta se voi tarkoittaa myös mitä tahansa ”syrjäistä paikkaa” (Mt 14:13; Mr 1:45; 6:31; Lu 4:42; 8:29). Jeesus ei ollut erakko, vaan hän rakasti toisten seuraa (Mt 9:35, 36; Lu 8:1; 19:7–10; Joh 11:5). Hän vetäytyi kuitenkin usein yksinäisyyteen, koska hän rakasti vielä enemmän Isänsä seuraa. Hän halusi olla kahdestaan Jehovan kanssa ja rukoilla häntä vapaasti kaikessa rauhassa (Mt 14:23; Mr 1:35).
Jehovan voimaa: Kreikkalaisissa käsikirjoituksissa on tässä sana Kýrios (’Herra’), mutta on hyviä perusteita käyttää päätekstissä Jumalan nimeä. Tekstiyhteys osoittaa selvästi, että Kýrios tarkoittaa Jumalaa. Lisäksi kreikan sana dýnamis, joka voidaan kääntää ”voimaksi”, esiintyy Septuagintassa kohdissa, joissa heprealainen teksti viittaa Jehovan voimaan ja tekstiyhteydessä on Tetragrammi (Ps 21:1, 13; 93:1; 118:15). (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Lu 5:17.)
tiilikaton läpi: Matteuksen (9:1–8), Markuksen (2:1–12) ja Luukkaan evankeliumeissa kerrotaan tilanteesta, jossa Jeesus paransi halvaantuneen miehen. Nämä kolme kertomusta täydentävät toisiaan. Matteus ei mainitse lainkaan sitä, että mies laskettiin katon läpi, kun taas Markus selittää, että miehen ystävät purkivat kattoa ja kaivoivat siihen aukon, josta he laskivat miehen alas paareilla. Luukas sanoo, että mies laskettiin ”tiilikaton läpi”. (Ks. Mr 2:4, tutkimisviite.) Vastineella ”tiilikatto” käännetty kreikan sana (kéramos) voi tarkoittaa savea, tiilien valmistusainetta, mutta tässä monikkomuoto viittaa nähtävästi kattotiiliin. On todisteita siitä, että muinaisessa Israelissa oli tiilikattoja. Vaikka Markuksen ja Luukkaan kertomusten perusteella ei voidakaan sanoa tarkkaan, millainen tuo katto oli, tiilet oli ehkä ladottu katolle maakerroksen päälle tai upotettu siihen jollain tavalla. Kertomuksista käy kuitenkin selvästi ilmi, että halvaantuneen miehen ystävät näkivät paljon vaivaa saadakseen hänet Jeesuksen eteen. Se osoitti, että heillä oli vahva usko. Kaikki kolme kertomusta mainitsevatkin, että Jeesus ”näki heidän uskonsa” (Lu 5:20).
näki heidän uskonsa: Ks. Mt 9:2, tutkimisviite.
kirjanoppineet: Ks. Mt 2:4, tutkimisviite.
Ihmisen Pojalla: Ks. Mt 8:20, tutkimisviite.
antaa syntejä anteeksi...: Ks. Mt 9:6, tutkimisviite.
Leevi-nimisen: Rinnakkaiskertomuksessa Mt 9:9:ssä tätä opetuslasta sanotaan Matteukseksi. Puhuessaan hänestä entisenä veronkantajana Markus ja Luukas käyttävät nimeä Leevi (Mr 2:14), mutta mainitessaan hänet apostolien joukossa he käyttävät nimeä Matteus (Mr 3:18; Lu 6:15; Ap 1:13). Raamatussa ei kerrota, sanottiinko Leeviä Matteukseksi jo ennen kuin hänestä tuli Jeesuksen opetuslapsi. (Ks. Mr 2:14, tutkimisviite.)
veroasemalla: Ks. Mr 2:14, tutkimisviite.
Tule minun seuraajakseni: Ks. Mr 2:14, tutkimisviite.
aterialla: Ks. Mr 2:15, tutkimisviite.
veronkantajia: Ks. Mt 5:46, tutkimisviite.
vanhurskaita: Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
paastoavat: Ks. Mt 6:16, tutkimisviite.
sulhasen ystäviä: Ks. Mt 9:15, tutkimisviite.
viiniä – – viinileileihin: Ks. Mt 9:17, tutkimisviite.
hyvää: Tai mahd. ”parempaa”, joidenkin käsikirjoitusten mukaan.
Media

Vuosina 1985–86 kuivuus sai Galileanjärven vedenpinnan laskemaan niin paljon, että osa pohjamutaan hautautuneen muinaisen veneen rungosta tuli näkyviin. Runko on 8,2 m pitkä ja 2,3 m leveä, ja laidan korkein kohta on 1,3 m. Arkeologien mukaan vene rakennettiin jolloinkin ensimmäisellä vuosisadalla ennen tai jälkeen ajanlaskun alun. Animaatio osoittaa, miltä vene ehkä näytti, kun se oli vesillä noin 2 000 vuotta sitten. Jäännökset ovat nykyään näytteillä eräässä museossa Israelissa.

Raamatussa mainitaan usein Galileanjärven yhteydessä kalat, kalastajat ja kalastaminen. Tuossa järvessä elää noin 20 kalalajia, joista vain kymmenkunta on pyyntikaloja. Nämä voidaan jakaa kolmeen kaupallisesti merkittävään ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä on kolme karppeihin kuuluvaa barbilajia (kuvassa Barbus longiceps) (1). Joillain barbilajeilla on suupielessä viiksisäikeitä, mistä tulee barbien seemiläinen nimi biny ’karva’, ’säie’. Nämä kalat syövät kotiloita ja muita nilviäisiä sekä pikkukaloja. Yksi lajeista voi kasvaa 75 cm pitkäksi, ja se voi painaa yli 7 kg. Toinen ryhmä ovat kirjoahveniin kuuluvat tilapiat (kuvassa Tilapia galilea) (2). Viidellä tilapialajilla on kampamaiset selkäevät; niiden kotoperäinen nimi musht tuleekin ’kampaa’ merkitsevästä arabian sanasta. Yksi lajeista voi kasvaa noin 45 cm pitkäksi, ja se voi painaa 2 kg. Kolmannessa ryhmässä on eräs särkikaloihin kuuluvan Acanthobrama-suvun laji (kuvassa Acanthobrama terrae sanctae) (3), joka muistuttaa pientä silliä. Sitä on muinaisista ajoista asti säilötty suolaliemeen.

Kuva perustuu ensimmäisen vuosisadan kalastusveneen jäännöksiin, jotka löytyivät Galileanjärven pohjamudasta rannan tuntumasta, sekä mosaiikkiin, joka löytyi ensimmäisen vuosisadan talosta Migdalin merenrantakaupungista. Tällaisessa veneessä oli ehkä masto ja yksi tai useampi purje sekä viiden hengen miehistö: neljä soutajaa ja yksi perämies, joka seisoi pienellä peräkannella. Vene oli 8,2 m pitkä, 2,3 m leveä keskeltä ja 1,3 m syvä. Siihen mahtui nähtävästi ainakin 13 henkeä.