Luukas 20:1–47
Alaviitteet
Tutkimisviitteet
ylipapit: Ks. Mt 2:4, tutkimisviite.
kirjanoppineet: Ks. Mt 2:4, tutkimisviite.
vanhimmat: Ks. Mt 16:21, tutkimisviite.
vertausta: Ks. Mt 13:3, tutkimisviite.
vuokrasi: Ks. Mt 21:33, tutkimisviite.
pitkähköksi ajaksi: Vain Luukas mainitsee tämän yksityiskohdan vertauksessa murhanhimoisista viininviljelijöistä (vrt. rinnakkaiskertomukset Mt 21:33; Mr 12:1).
pääkulmakivi: Ks. Mt 21:42, tutkimisviite.
vilpittömiä: Tai ”vanhurskaita”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)
keisarille: Ks. Mt 22:17, tutkimisviite.
denaari: Tässä roomalaisessa hopeakolikossa oli keisarin nimi, ja se oli ”veroraha”, jonka Rooma peri juutalaisilta (Mt 22:17, 19; Lu 20:22). Jeesuksen aikana maataloustyöntekijä sai tavallisesti denaarin 12 tunnin työpäivästä. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa rahasummat ilmoitettiin usein denaareina. (Mt 20:2; Mr 6:37; 14:5; Il 6:6.) Israelissa oli käytössä useita erilaisia kupari- ja hopeakolikoita, muun muassa Tyroksessa lyötyjä hopeakolikoita, joilla maksettiin temppelivero. Verot Roomalle maksettiin kuitenkin ilmeisesti hopeadenaareilla, joissa oli keisarin kuva. (Ks. sanasto ja liite B14.)
kuva ja nimi: Ks. Mt 22:20, tutkimisviite.
Antakaa siksi takaisin: Ks. Mt 22:21, tutkimisviite.
keisarille, mikä kuuluu keisarille: Jeesuksen kerrotaan viitanneen Rooman keisariin vain tässä jakeessa ja rinnakkaiskertomuksissa Mt 22:21:ssä ja Mr 12:17:ssä. Siihen, ”mikä kuuluu keisarille”, sisältyvät maksut julkisista palveluista sekä viranomaisille osoitettava kunnioitus ja suhteellinen alamaisuus (Ro 13:1–7).
Jumalalle, mikä kuuluu Jumalalle: Ks. Mt 22:21, tutkimisviite.
saddukeuksista: Saddukeukset mainitaan Luukkaan evankeliumissa vain tässä kohdassa. (Ks. sanasto.) Nimitys (kreik. Saddūkaíos) liittyy todennäköisesti Sadokiin (Septuagintassa usein kirjoitusasussa Saddū́k), josta tuli ylimmäinen pappi Salomon aikana ja jonka jälkeläiset ilmeisesti palvelivat pappeina satojen vuosien ajan (1Ku 2:35).
ylösnousemukseen: Kreikan sanan anástasis kirjaimellinen merkitys on ’ylös nostaminen’, ’ylös nouseminen’. Sitä käytetään Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa noin 40 kertaa kuolleiden ylösnousemuksesta. (Mt 22:23, 31; Lu 20:33; Ap 4:2, alav.; 24:15; 1Ko 15:12, 13.) Septuagintassa käytetään sanan anástasis kanssa samaan sanueeseen kuuluvaa verbiä Jes 26:19:ssä, jossa se on heprean elää-verbin vastineena lauseessa ”kuolleesi tulevat elämään”. (Ks. sanasto.)
meni naimisiin hänen kanssaan: Ks. Mr 12:21, tutkimisviite.
Tämän aikakauden: Tai ”Tämän maailman”, ”Tämän asiainjärjestelmän”. Kreikan sanan aiṓn perusmerkitys on ’aikakausi’, ja se voi tarkoittaa olosuhteita tai jollekin ajalle tai ajanjaksolle tunnusomaisia piirteitä. Tässä tekstiyhteydessä se viittaa nykyiseen aikakauteen. (Ks. Mt 12:32; Mr 10:30; tutkimisviitteet; sanasto, ”Aikakausi”.)
lapset: Tai ”ihmiset”. Kirjaim. ”pojat”. ’Poikaa’ merkitsevä kreikan sana ei tässä tekstiyhteydessä tarkoita pelkästään jonkun biologista poikaa, vaan sitä käytetään laajemmin sekä miehistä että naisista. Tämä käy selvästi ilmi kreikkalaisesta alkutekstistä, koska siinä on verbin ”mennä naimisiin” lisäksi verbi ”naittaa”, jota käytetään naisista. Koko ilmaus ”tämän aikakauden lapset” on ilmeisesti idiomi, ja tässä tekstiyhteydessä sillä tarkoitetaan ihmisiä, joiden asenteet ja elämäntyyli ovat tyypillisiä nykyiselle aikakaudelle.
tulevana aikakautena: Tai ”tulevassa maailmassa”, ”tulevassa asiainjärjestelmässä”. Kreikan sanan aiṓn perusmerkitys on ’aikakausi’, ja se voi tarkoittaa olosuhteita tai jollekin ajalle tai ajanjaksolle tunnusomaisia piirteitä. Tässä se viittaa tulevaan aikakauteen, jolloin Jumalan valtakunta hallitsee ja ihmiset saavat ylösnousemuksen kuolleista. (Ks. Mt 12:32; Mr 10:30; tutkimisviitteet; sanasto, ”Aikakausi”.)
lapsia, koska he ovat saaneet ylösnousemuksen: Tai ”lapsia, koska he ovat ylösnousemuksen lapsia”. ”Lapsiksi” käännetty kreikan sana esiintyy tässä jakeessa kaksi kertaa. Se merkitsee kirjaimellisesti jonkun biologista ’poikaa’, mutta joissain tekstiyhteyksissä sillä on laajempi merkitys. (Ks. Lu 20:34, tutkimisviite.)
on Mooseskin ilmaissut: Ks. Mr 12:26, tutkimisviite.
kun hän kutsuu Jehovaa ”Abrahamin Jumalaksi”: Tai ”kun hän sanoo: ’Jehova, Abrahamin Jumala’ ”. Jeesus selittää tässä, että Mooses osoitti Jehovan olevan edelleen patriarkkojen Jumala, vaikka he olivat olleet kuolleina jo pitkään. Jakeen lainaus on otettu 2Mo 3:6:sta, ja edeltävät jakeet (2Mo 3:4, 5) osoittavat, että puhuja on ”Jehova”. 2Mo 3:6:ssa Jehova sanoo Moosekselle: ”Minä olen sinun esi-isiesi Jumala – Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.” Tuolloin Abraham oli ollut kuolleena 329 vuotta, Iisak 224 vuotta ja Jaakob 197 vuotta. Jehova ei kuitenkaan sanonut, että hän oli heidän Jumalansa vaan että hän on heidän Jumalansa. Yhteys Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin on yksi peruste sille, että Uuden maailman käännös käyttää tässä nimeä Jehova päätekstissä. (Ks. liite C1; liite C3, johdanto; liite C3, Lu 20:37.)
he kaikki ovat eläviä hänelle: Tai ”he kaikki ovat eläviä hänen näkökannaltaan”. Raamattu osoittaa, että elävät ihmiset, jotka ovat vieraantuneet Jumalasta, ovat kuolleita hänen näkökannaltaan (Ef 2:1; 1Ti 5:6). Toisaalta Jehovan palvelijat, joilla on hänen hyväksyntänsä ja jotka kuolevat, ovat edelleen eläviä hänen näkökannaltaan, koska hänen lupauksensa herättää heidät kuolleista täyttyy varmasti (Ro 4:16, 17).
Jehova: Tässä Ps 110:1:stä otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). Kuten liitteessä A5 selitetään, useimmissa raamatunkäännöksissä Jumalan nimeä ei käytetä Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa eli niin sanotussa Uudessa testamentissa, ei edes kohdissa, joissa lainataan Heprealaisia kirjoituksia. Sen sijaan niissä käytetään vain sanaa ”Herra”. Kuten liitteessä C osoitetaan, joissain raamatunkäännöksissä kuitenkin käytetään Kreikkalaisten kirjoitusten päätekstissä esimerkiksi vastineita Jehova, Jahve ja יהוה (JHWH eli Tetragrammi) sekä HERRA ja ADONAI versaalilla ja kapiteelilla kirjoitettuna (mikä osoittaa, että sana korvaa Jumalan nimen). Joissain 1600-luvulta olevissa englanninkielisen Kuningas Jaakon käännöksen laitoksissa on vastine ”the LORD” (’Herra’) versaalilla ja kapiteelilla kirjoitettuna tässä ja kolmessa muussa Kreikkalaisten kirjoitusten kohdassa, joissa lainataan Ps 110:1:tä (Mt 22:44; Mr 12:36; Ap 2:34). Sama käytäntö jatkui tuon raamatunkäännöksen myöhemmissä laitoksissa. Niiden kääntäjät käyttivät Kreikkalaisissa kirjoituksissa vastinetta ”the LORD” osoittaakseen, että he ajattelivat tekstin viittaavan Jehovaan, samaan tapaan kuin vastine ”the LORD” osoitti Heprealaisissa kirjoituksissa, missä Jumalan nimi on heprealaisessa alkutekstissä. On kiinnostavaa, että vuonna 1979 julkaistussa Kuningas Jaakon käännöksen laitoksessa (New King James Version) tämä käytäntö laajeni kaikkiin Heprealaisista kirjoituksista otettuihin lainauksiin, joissa on Jumalan nimi.
toreilla: Ks. Mt 23:7, tutkimisviite.
etummaisista istuimista: Ks. Mt 23:6, tutkimisviite.
Media

Animaatio perustuu osittain ensimmäisen vuosisadan synagogan raunioihin, jotka on löydetty Gamlan kaupungista noin 10 km Galileanjärveltä koilliseen. Ensimmäiseltä vuosisadalta ei ole säilynyt yhtään kokonaista synagogaa, joten ei tiedetä tarkkaan, miltä nämä rakennukset näyttivät. Monissa sen ajan synagogissa oli todennäköisesti kuvassa näkyviä yksityiskohtia.
1. Synagogan etummaiset eli parhaat istuimet olivat puhujakorokkeella tai sen lähellä.
2. Koroke, jolta luettiin Raamatun kirjoituksia. Koroke saattoi olla eri kohdissa eri synagogissa.
3. Seinän vieressä olevilla paikoilla istuivat ne, joilla oli huomattava asema yhteisössä. Muut istuivat lattialla matoilla. Gamlan synagogassa oli ilmeisesti neljä penkkiriviä.
4. Arkku tai kaappi, jossa säilytettiin pyhiä kirjakääröjä, oli ehkä takaseinällä.
Synagogan istumajärjestys muistutti läsnäolijoita jatkuvasti siitä, että jotkut olivat huomattavammassa asemassa kuin toiset. Tästä asiasta Jeesuksen opetuslapset väittelivät usein (Mt 18:1–4; 20:20, 21; Mr 9:33, 34; Lu 9:46–48).

Ensimmäisellä vuosisadalla syötiin tavallisesti pitkällään pöydän ääressä. Ruokailijat nojasivat vasemmalla kyynärpäällä tyynyyn ja söivät oikealla kädellä. Kreikkalais-roomalaisen tavan mukaan ruokasalissa oli yleensä matalan pöydän ympärillä kolme leposohvaa. Roomalaiset kutsuivat tällaista ruokasalia nimellä triclinium (latinan sana tulee kreikan sanasta, joka merkitsee ’kolmivuoteista huonetta’). Vaikka ruokailuryhmässä oli alun perin tilaa yhdeksälle ruokailijalle, kolmelle kullakin leposohvalla, myöhemmin alettiin käyttää pidempiä leposohvia, joille mahtui vielä useampia. Kaikkia paikkoja ruokasalissa ei pidetty samanarvoisina. Yksi leposohvista oli vähäarvoisin (A), yksi arvostetumpi (B) ja yksi kaikkein arvostetuin (C). Silläkin oli merkitystä, millä paikalla ruokailija oli leposohvalla. Huomattavimpana pidetty henkilö oli leposohvan vasemmassa päässä, toiseksi huomattavin oli hänen oikealla puolellaan, ja kolmanneksi huomattavin oli tämän oikealla puolella. Virallisilla juhlapäivällisillä isäntä oli kuitenkin vähäarvoisimman leposohvan vasemmassa päässä (1) ja kunniapaikka oli hänen vieressään keskimmäisellä leposohvalla (2). Ei ole selvää, missä määrin juutalaiset noudattivat näitä tapoja, mutta ilmeisesti Jeesus viittasi niihin opettaessaan seuraajilleen, että heidän piti olla nöyriä.