Luukas 20:1–47

20  Kun hän eräänä päivänä oli opettamassa kansaa temppelissä ja julistamassa hyvää uutista, ylipapit ja kirjanoppineet sekä vanhimmat tulivat 2  ja sanoivat hänelle: ”Sano meille, millä valtuuksilla sinä teet näitä. Kuka on antanut sinulle nämä valtuudet?”+ 3  Hän vastasi heille: ”Minäkin teen teille kysymyksen. Kertokaa te minulle, 4  oliko Johanneksen kaste* taivaasta vai ihmisistä.” 5  Silloin he päättelivät keskenään: ”Jos sanomme: ’Taivaasta’, hän sanoo: ’Miksi ette uskoneet häntä?’ 6  Jos taas sanomme: ’Ihmisistä’, koko kansa kivittää meidät, sillä se on vakuuttunut siitä, että Johannes oli profeetta.”+ 7  Niinpä he vastasivat, etteivät he tienneet, mistä se oli lähtöisin. 8  Jeesus sanoi heille: ”En minäkään sano teille, millä valtuuksilla minä näitä teen.” 9  Sitten hän alkoi kertoa kansalle tätä vertausta: ”Eräs mies istutti viinitarhan,+ vuokrasi sen viljelijöille ja matkusti ulkomaille pitkähköksi ajaksi.+ 10  Aikanaan hän lähetti viljelijöiden luo orjan, jotta he antaisivat hänelle viinitarhan hedelmiä. Viljelijät kuitenkin pieksivät hänet ja lähettivät hänet pois tyhjin käsin.+ 11  Mutta hän lähetti heidän luokseen toisen orjan. Hänetkin he pieksivät, nöyryyttivät* ja lähettivät pois tyhjin käsin. 12  Sitten hän lähetti vielä kolmannen. He haavoittivat häntäkin ja heittivät hänet ulos. 13  Tällöin viinitarhan omistaja sanoi: ’Mitä minä teen? Minä lähetän rakkaan poikani.+ Häntä he varmaankin kunnioittavat.’ 14  Kun viljelijät näkivät hänet, he järkeilivät keskenään: ’Tämä on perillinen. Tapetaan hänet, jotta perintö tulisi meille.’ 15  Niin he heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet.+ Mitä viinitarhan omistaja siksi tekee heille? 16  Hän tulee ja tappaa nämä viljelijät ja antaa viinitarhan toisille.” Kuullessaan tämän he sanoivat: ”Näin ei saa koskaan tapahtua!” 17  Mutta hän katsoi suoraan heihin ja sanoi: ”Mitä sitten tarkoittaa tämä kohta, johon on kirjoitettu: ’Kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut pääkulmakivi’?+ 18  Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu.+ Jokaisen, jonka päälle kivi kaatuu, se murskaa.” 19  Kirjanoppineet ja ylipapit tajusivat, että hän puhui tässä vertauksessa heistä, ja siksi he halusivat käydä häneen käsiksi sillä hetkellä, mutta he pelkäsivät kansaa.+ 20  Pidettyään Jeesusta tarkkaan silmällä he palkkasivat salaa miehiä, joiden piti teeskennellä olevansa vilpittömiä. He lähettivät heidät hänen luokseen saadakseen hänet puheestaan kiinni,+ jotta he voisivat luovuttaa hänet hallitusviranomaisille ja käskynhaltijalle.* 21  Miehet kysyivät häneltä: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein. Sinä et ole puolueellinen vaan opetat Jumalan tietä totuudenmukaisesti. 22  Onko meidän oikein* maksaa keisarille veroa vai ei?” 23  Hän kuitenkin huomasi heidän viekkautensa ja sanoi heille: 24  ”Näyttäkää minulle denaari. Kenen kuva ja nimi siinä on?” He vastasivat: ”Keisarin.” 25  Hän sanoi heille: ”Antakaa siksi takaisin keisarille, mikä kuuluu keisarille,+ mutta Jumalalle, mikä kuuluu Jumalalle.”+ 26  He eivät pystyneet kansan edessä saamaan häntä sanoistaan ansaan, vaan ihmeissään hänen vastauksestaan he vaikenivat. 27  Mutta jotkut saddukeuksista, jotka eivät usko ylösnousemukseen,+ tulivat kysymään häneltä:+ 28  ”Opettaja, Mooses on kirjoittanut meille: ’Jos mieheltä kuolee veli, jolta jää vaimo mutta ei lapsia, miehen täytyy ottaa tuo leski vaimokseen, jotta veli saisi jälkeläisiä.’+ 29  Oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon mutta kuoli lapsettomana. 30  Myös toinen 31  ja sitten kolmas meni naimisiin hänen kanssaan. Kaikille seitsemälle kävi samoin: he kuolivat eikä heiltä jäänyt lapsia. 32  Lopuksi nainenkin kuoli. 33  Kenen vaimo hänestä siis ylösnousemuksessa tulee? Hänhän on ollut niiden seitsemän vaimona.” 34  Jeesus sanoi heille: ”Tämän aikakauden lapset menevät naimisiin, 35  mutta ne, jotka on katsottu arvollisiksi elämään tulevana aikakautena ja saamaan ylösnousemus kuolleista, eivät mene naimisiin.+ 36  He eivät myöskään voi enää kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia, ja he ovat Jumalan lapsia, koska he ovat saaneet ylösnousemuksen. 37  Mutta sen, että kuolleet herätetään, on Mooseskin ilmaissut orjantappurapensasta koskevassa kertomuksessa,+ kun hän kutsuu Jehovaa ’Abrahamin Jumalaksi, Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi’.+ 38  Ei hän ole kuolleiden Jumala vaan elävien, sillä he kaikki ovat eläviä hänelle.”+ 39  Jotkut kirjanoppineista sanoivat tähän: ”Vastasit hyvin, Opettaja.” 40  He eivät enää rohjenneet tehdä hänelle ainoatakaan kysymystä. 41  Jeesus kysyi vuorostaan heiltä: ”Kuinka Kristuksen sanotaan olevan Daavidin poika?+ 42  Daavidhan itse sanoo Psalmien kirjassa: ’Jehova sanoi minun Herralleni: ”Istu minun oikealla puolellani, 43  kunnes minä asetan vihollisesi jalkojesi alustaksi.”’*+ 44  Daavid siis kutsuu häntä Herraksi, joten kuinka hän on Daavidin poika?” 45  Koko kansan kuunnellessa hän sanoi sitten opetuslapsilleen: 46  ”Varokaa kirjanoppineita, jotka kuljeskelevat mielellään pitkissä viitoissa ja pitävät tervehdyksistä toreilla, etummaisista istuimista synagogissa ja huomattavimmista paikoista illallisilla.+ 47  He vievät leskiltä talot* ja pitävät näön vuoksi pitkiä rukouksia. He tulevat saamaan muita ankaramman* tuomion.”

Alaviitteet

Tai ”upotuskaste”.
Tai ”häpäisivät”, ”kohtelivat häpeällisesti”.
Kirjaim. ”käskynhaltijan valtaan”.
Tai ”luvallista”.
Tai ”jalkajakkaraksesi”.
Tai ”omaisuuden”.
Tai ”raskaamman”.

Tutkimisviitteet

ylipapit: Ks. Mt 2:4, tutkimisviite.

kirjanoppineet: Ks. Mt 2:4, tutkimisviite.

vanhimmat: Ks. Mt 16:21, tutkimisviite.

vertausta: Ks. Mt 13:3, tutkimisviite.

vuokrasi: Ks. Mt 21:33, tutkimisviite.

pitkähköksi ajaksi: Vain Luukas mainitsee tämän yksityiskohdan vertauksessa murhanhimoisista viininviljelijöistä (vrt. rinnakkaiskertomukset Mt 21:33; Mr 12:1).

pääkulmakivi: Ks. Mt 21:42, tutkimisviite.

vilpittömiä: Tai ”vanhurskaita”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)

keisarille: Ks. Mt 22:17, tutkimisviite.

denaari: Tässä roomalaisessa hopeakolikossa oli keisarin nimi, ja se oli ”veroraha”, jonka Rooma peri juutalaisilta (Mt 22:17, 19; Lu 20:22). Jeesuksen aikana maataloustyöntekijä sai tavallisesti denaarin 12 tunnin työpäivästä. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa rahasummat ilmoitettiin usein denaareina. (Mt 20:2; Mr 6:37; 14:5; Il 6:6.) Israelissa oli käytössä useita erilaisia kupari- ja hopeakolikoita, muun muassa Tyroksessa lyötyjä hopeakolikoita, joilla maksettiin temppelivero. Verot Roomalle maksettiin kuitenkin ilmeisesti hopeadenaareilla, joissa oli keisarin kuva. (Ks. sanasto ja liite B14.)

kuva ja nimi: Ks. Mt 22:20, tutkimisviite.

Antakaa siksi takaisin: Ks. Mt 22:21, tutkimisviite.

keisarille, mikä kuuluu keisarille: Jeesuksen kerrotaan viitanneen Rooman keisariin vain tässä jakeessa ja rinnakkaiskertomuksissa Mt 22:21:ssä ja Mr 12:17:ssä. Siihen, ”mikä kuuluu keisarille”, sisältyvät maksut julkisista palveluista sekä viranomaisille osoitettava kunnioitus ja suhteellinen alamaisuus (Ro 13:1–7).

Jumalalle, mikä kuuluu Jumalalle: Ks. Mt 22:21, tutkimisviite.

saddukeuksista: Saddukeukset mainitaan Luukkaan evankeliumissa vain tässä kohdassa. (Ks. sanasto.) Nimitys (kreik. Saddūkaíos) liittyy todennäköisesti Sadokiin (Septuagintassa usein kirjoitusasussa Saddū́k), josta tuli ylimmäinen pappi Salomon aikana ja jonka jälkeläiset ilmeisesti palvelivat pappeina satojen vuosien ajan (1Ku 2:35).

ylösnousemukseen: Kreikan sanan anástasis kirjaimellinen merkitys on ’ylös nostaminen’, ’ylös nouseminen’. Sitä käytetään Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa noin 40 kertaa kuolleiden ylösnousemuksesta. (Mt 22:23, 31; Lu 20:33; Ap 4:2, alav.; 24:15; 1Ko 15:12, 13.) Septuagintassa käytetään sanan anástasis kanssa samaan sanueeseen kuuluvaa verbiä Jes 26:19:ssä, jossa se on heprean elää-verbin vastineena lauseessa ”kuolleesi tulevat elämään”. (Ks. sanasto.)

meni naimisiin hänen kanssaan: Ks. Mr 12:21, tutkimisviite.

Tämän aikakauden: Tai ”Tämän maailman”, ”Tämän asiainjärjestelmän”. Kreikan sanan aiṓn perusmerkitys on ’aikakausi’, ja se voi tarkoittaa olosuhteita tai jollekin ajalle tai ajanjaksolle tunnusomaisia piirteitä. Tässä tekstiyhteydessä se viittaa nykyiseen aikakauteen. (Ks. Mt 12:32; Mr 10:30; tutkimisviitteet; sanasto, ”Aikakausi”.)

lapset: Tai ”ihmiset”. Kirjaim. ”pojat”. ’Poikaa’ merkitsevä kreikan sana ei tässä tekstiyhteydessä tarkoita pelkästään jonkun biologista poikaa, vaan sitä käytetään laajemmin sekä miehistä että naisista. Tämä käy selvästi ilmi kreikkalaisesta alkutekstistä, koska siinä on verbin ”mennä naimisiin” lisäksi verbi ”naittaa”, jota käytetään naisista. Koko ilmaus ”tämän aikakauden lapset” on ilmeisesti idiomi, ja tässä tekstiyhteydessä sillä tarkoitetaan ihmisiä, joiden asenteet ja elämäntyyli ovat tyypillisiä nykyiselle aikakaudelle.

tulevana aikakautena: Tai ”tulevassa maailmassa”, ”tulevassa asiainjärjestelmässä”. Kreikan sanan aiṓn perusmerkitys on ’aikakausi’, ja se voi tarkoittaa olosuhteita tai jollekin ajalle tai ajanjaksolle tunnusomaisia piirteitä. Tässä se viittaa tulevaan aikakauteen, jolloin Jumalan valtakunta hallitsee ja ihmiset saavat ylösnousemuksen kuolleista. (Ks. Mt 12:32; Mr 10:30; tutkimisviitteet; sanasto, ”Aikakausi”.)

lapsia, koska he ovat saaneet ylösnousemuksen: Tai ”lapsia, koska he ovat ylösnousemuksen lapsia”. ”Lapsiksi” käännetty kreikan sana esiintyy tässä jakeessa kaksi kertaa. Se merkitsee kirjaimellisesti jonkun biologista ’poikaa’, mutta joissain tekstiyhteyksissä sillä on laajempi merkitys. (Ks. Lu 20:34, tutkimisviite.)

on Mooseskin ilmaissut: Ks. Mr 12:26, tutkimisviite.

kun hän kutsuu Jehovaa ”Abrahamin Jumalaksi”: Tai ”kun hän sanoo: ’Jehova, Abrahamin Jumala’ ”. Jeesus selittää tässä, että Mooses osoitti Jehovan olevan edelleen patriarkkojen Jumala, vaikka he olivat olleet kuolleina jo pitkään. Jakeen lainaus on otettu 2Mo 3:6:sta, ja edeltävät jakeet (2Mo 3:4, 5) osoittavat, että puhuja on ”Jehova”. 2Mo 3:6:ssa Jehova sanoo Moosekselle: ”Minä olen sinun esi-isiesi Jumala – Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.” Tuolloin Abraham oli ollut kuolleena 329 vuotta, Iisak 224 vuotta ja Jaakob 197 vuotta. Jehova ei kuitenkaan sanonut, että hän oli heidän Jumalansa vaan että hän on heidän Jumalansa. Yhteys Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin on yksi peruste sille, että Uuden maailman käännös käyttää tässä nimeä Jehova päätekstissä. (Ks. liite C1; liite C3, johdanto; liite C3, Lu 20:37.)

he kaikki ovat eläviä hänelle: Tai ”he kaikki ovat eläviä hänen näkökannaltaan”. Raamattu osoittaa, että elävät ihmiset, jotka ovat vieraantuneet Jumalasta, ovat kuolleita hänen näkökannaltaan (Ef 2:1; 1Ti 5:6). Toisaalta Jehovan palvelijat, joilla on hänen hyväksyntänsä ja jotka kuolevat, ovat edelleen eläviä hänen näkökannaltaan, koska hänen lupauksensa herättää heidät kuolleista täyttyy varmasti (Ro 4:16, 17).

Jehova: Tässä Ps 110:1:stä otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). Kuten liitteessä A5 selitetään, useimmissa raamatunkäännöksissä Jumalan nimeä ei käytetä Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa eli niin sanotussa Uudessa testamentissa, ei edes kohdissa, joissa lainataan Heprealaisia kirjoituksia. Sen sijaan niissä käytetään vain sanaa ”Herra”. Kuten liitteessä C osoitetaan, joissain raamatunkäännöksissä kuitenkin käytetään Kreikkalaisten kirjoitusten päätekstissä esimerkiksi vastineita Jehova, Jahve ja יהוה (JHWH eli Tetragrammi) sekä HERRA ja ADONAI versaalilla ja kapiteelilla kirjoitettuna (mikä osoittaa, että sana korvaa Jumalan nimen). Joissain 1600-luvulta olevissa englanninkielisen Kuningas Jaakon käännöksen laitoksissa on vastine ”the LORD” (’Herra’) versaalilla ja kapiteelilla kirjoitettuna tässä ja kolmessa muussa Kreikkalaisten kirjoitusten kohdassa, joissa lainataan Ps 110:1:tä (Mt 22:44; Mr 12:36; Ap 2:34). Sama käytäntö jatkui tuon raamatunkäännöksen myöhemmissä laitoksissa. Niiden kääntäjät käyttivät Kreikkalaisissa kirjoituksissa vastinetta ”the LORD” osoittaakseen, että he ajattelivat tekstin viittaavan Jehovaan, samaan tapaan kuin vastine ”the LORD” osoitti Heprealaisissa kirjoituksissa, missä Jumalan nimi on heprealaisessa alkutekstissä. On kiinnostavaa, että vuonna 1979 julkaistussa Kuningas Jaakon käännöksen laitoksessa (New King James Version) tämä käytäntö laajeni kaikkiin Heprealaisista kirjoituksista otettuihin lainauksiin, joissa on Jumalan nimi.

toreilla: Ks. Mt 23:7, tutkimisviite.

etummaisista istuimista: Ks. Mt 23:6, tutkimisviite.

Media

Synagogan etummaiset istuimet
Synagogan etummaiset istuimet

Animaatio perustuu osittain ensimmäisen vuosisadan synagogan raunioihin, jotka on löydetty Gamlan kaupungista noin 10 km Galileanjärveltä koilliseen. Ensimmäiseltä vuosisadalta ei ole säilynyt yhtään kokonaista synagogaa, joten ei tiedetä tarkkaan, miltä nämä rakennukset näyttivät. Monissa sen ajan synagogissa oli todennäköisesti kuvassa näkyviä yksityiskohtia.

1. Synagogan etummaiset eli parhaat istuimet olivat puhujakorokkeella tai sen lähellä.

2. Koroke, jolta luettiin Raamatun kirjoituksia. Koroke saattoi olla eri kohdissa eri synagogissa.

3. Seinän vieressä olevilla paikoilla istuivat ne, joilla oli huomattava asema yhteisössä. Muut istuivat lattialla matoilla. Gamlan synagogassa oli ilmeisesti neljä penkkiriviä.

4. Arkku tai kaappi, jossa säilytettiin pyhiä kirjakääröjä, oli ehkä takaseinällä.

Synagogan istumajärjestys muistutti läsnäolijoita jatkuvasti siitä, että jotkut olivat huomattavammassa asemassa kuin toiset. Tästä asiasta Jeesuksen opetuslapset väittelivät usein (Mt 18:1–4; 20:20, 21; Mr 9:33, 34; Lu 9:46–48).

Parhaat paikat illallisilla
Parhaat paikat illallisilla

Ensimmäisellä vuosisadalla syötiin tavallisesti pitkällään pöydän ääressä. Ruokailijat nojasivat vasemmalla kyynärpäällä tyynyyn ja söivät oikealla kädellä. Kreikkalais-roomalaisen tavan mukaan ruokasalissa oli yleensä matalan pöydän ympärillä kolme leposohvaa. Roomalaiset kutsuivat tällaista ruokasalia nimellä triclinium (latinan sana tulee kreikan sanasta, joka merkitsee ’kolmivuoteista huonetta’). Vaikka ruokailuryhmässä oli alun perin tilaa yhdeksälle ruokailijalle, kolmelle kullakin leposohvalla, myöhemmin alettiin käyttää pidempiä leposohvia, joille mahtui vielä useampia. Kaikkia paikkoja ruokasalissa ei pidetty samanarvoisina. Yksi leposohvista oli vähäarvoisin (A), yksi arvostetumpi (B) ja yksi kaikkein arvostetuin (C). Silläkin oli merkitystä, millä paikalla ruokailija oli leposohvalla. Huomattavimpana pidetty henkilö oli leposohvan vasemmassa päässä, toiseksi huomattavin oli hänen oikealla puolellaan, ja kolmanneksi huomattavin oli tämän oikealla puolella. Virallisilla juhlapäivällisillä isäntä oli kuitenkin vähäarvoisimman leposohvan vasemmassa päässä (1) ja kunniapaikka oli hänen vieressään keskimmäisellä leposohvalla (2). Ei ole selvää, missä määrin juutalaiset noudattivat näitä tapoja, mutta ilmeisesti Jeesus viittasi niihin opettaessaan seuraajilleen, että heidän piti olla nöyriä.