Johannes 20:1–31

20  Viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena tuli haudalle varhain,+ kun oli vielä pimeä, ja hän näki, että kivi oli otettu pois haudalta.*+  Niin hän juoksi Simon Pietarin ja sen toisen opetuslapsen luo, johon Jeesus oli kiintynyt,+ ja hän sanoi heille: ”He ovat vieneet Herran pois haudasta,*+ emmekä tiedä, mihin he ovat panneet hänet.”  Silloin Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät haudalle.*  Molemmat alkoivat yhdessä juosta, mutta toinen opetuslapsi juoksi nopeammin kuin Pietari ja saapui haudalle* ensimmäisenä.  Hän kumartui katsomaan sisään ja näki siellä pellavaiset käärinliinat,+ mutta hän ei mennyt sisään.  Sitten saapui myös Simon Pietari, joka tuli hänen perässään. Hän meni sisään hautaan* ja näki siellä pellavaiset käärinliinat.  Liina, joka oli ollut Jeesuksen pään ympärillä, ei ollut samassa paikassa kuin muut käärinliinat vaan erillään kokoon käärittynä.  Silloin toinenkin opetuslapsi, joka oli saapunut haudalle* ensimmäisenä, meni sisään, ja hän näki ja uskoi.  He eivät vielä ymmärtäneet sitä raamatunkohtaa, että Jeesuksen täytyi nousta kuolleista.+ 10  Niin opetuslapset menivät takaisin kotiinsa. 11  Maria kuitenkin seisoi haudan* ulkopuolella ja itki. Itkiessään hän kumartui katsomaan hautaan,* 12  ja hän näki kahden valkopukuisen enkelin+ istuvan siinä, missä Jeesuksen ruumis oli maannut, toisen pääpuolessa ja toisen jalkopäässä. 13  He kysyivät häneltä: ”Nainen, miksi itket?” Hän vastasi heille: ”He ovat vieneet Herrani pois, enkä tiedä, mihin he ovat panneet hänet.” 14  Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisomassa mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus.+ 15  Jeesus kysyi häneltä: ”Nainen, miksi itket? Ketä etsit?” Maria luuli häntä puutarhuriksi ja vastasi hänelle: ”Herra, jos sinä olet vienyt hänet pois, sano minulle, mihin panit hänet, niin minä haen hänet pois.” 16  Jeesus sanoi hänelle: ”Maria!” Maria kääntyi ja sanoi hänelle hepreaksi: ”Rabbuuni!” (Tämä merkitsee ’opettajaa’.) 17  Jeesus sanoi hänelle: ”Lakkaa pitämästä minusta kiinni, sillä minä en ole vielä noussut Isän luo. Mutta mene veljieni+ luo ja sano heille, että minä nousen minun Isäni+ ja teidän Isänne luo, minun Jumalani+ ja teidän Jumalanne luo.” 18  Maria Magdaleena tuli ja kertoi opetuslapsille uutisen: ”Olen nähnyt Herran!” Hän kertoi myös, mitä tämä oli sanonut hänelle.+ 19  Myöhään sinä päivänä, viikon ensimmäisenä päivänä, opetuslapset olivat koolla. He olivat lukinneet ovet, koska he pelkäsivät juutalaisia. Silloin Jeesus tuli heidän keskelleen ja sanoi: ”Olkoon teillä rauha.”+ 20  Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä.+ Kun opetuslapset näkivät Herran, he iloitsivat.+ 21  Jeesus sanoi heille uudelleen: ”Olkoon teillä rauha.+ Niin kuin Isä on lähettänyt minut,+ minäkin lähetän teidät.”+ 22  Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi heille: ”Ottakaa vastaan pyhää henkeä.+ 23  Jos te annatte jonkun synnit anteeksi, ne on annettu anteeksi. Jos te ette anna jonkun syntejä anteeksi, niitä ei anneta anteeksi.” 24  Mutta Tuomas,+ yksi 12 apostolista,+ se, jota kutsuttiin Kaksoseksi, ei ollut heidän kanssaan, kun Jeesus tuli. 25  Niinpä toiset opetuslapset sanoivat hänelle: ”Me olemme nähneet Herran!” Mutta hän sanoi heille: ”Jos en näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani niihin ja kättäni hänen kylkeensä,+ en varmasti usko.”+ 26  Kahdeksan päivää myöhemmin opetuslapset olivat jälleen koolla talossa ja Tuomas oli heidän kanssaan. Vaikka ovet olivat lukossa, Jeesus tuli heidän keskelleen ja sanoi: ”Olkoon teillä rauha.”+ 27  Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Pane sormesi tähän ja katso käsiäni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä enää epäile* vaan usko.” 28  Tuomas vastasi hänelle: ”Herrani ja Jumalani!”+ 29  Jeesus sanoi hänelle: ”Uskotko siksi, että olet nähnyt minut? Onnellisia ovat ne, jotka eivät ole nähneet ja silti uskovat.”+ 30  Jeesus tietenkin teki opetuslasten nähden myös monia muita ihmeitä, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjakääröön.+ 31  Mutta nämä on kirjoitettu, jotta uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja jotta uskonne avulla saisitte elämän hänen nimensä välityksellä.*+

Alaviitteet

Tai ”muistohaudalta”.
Tai ”muistohaudasta”.
Tai ”muistohaudalle”.
Tai ”muistohaudalle”.
Tai ”muistohautaan”.
Tai ”muistohaudalle”.
Tai ”muistohaudan”.
Tai ”muistohautaan”.
Kirjaim. ”ole epäuskoinen”.
Ts. uskomalla hänen nimeensä.

Tutkimisviitteet

viikon ensimmäisen päivän: Ts. nisankuun 16. päivän. Sapatin jälkeinen päivä oli juutalaisille viikon ensimmäinen päivä.

Viikon ensimmäisenä päivänä: Ks. Mt 28:1, tutkimisviite.

haudalle: Tai ”muistohaudalle”. (Ks. sanasto.)

se, jota Jeesus rakasti: Ts. se, joka oli Jeesukselle erityisen rakas. Viidessä raamatunkohdassa mainitaan opetuslapsi, ”jota Jeesus [tai ”hän”] rakasti” tai ”johon Jeesus oli kiintynyt”, ja tämä on niistä ensimmäinen (Joh 13:23; 19:26; 20:2; 21:7, 20). Yleensä ajatellaan, että tämä opetuslapsi oli apostoli Johannes, Sebedeuksen poika ja Jaakobin veli (Mt 4:21; Mr 1:19; Lu 5:10). Yksi peruste on se, että apostoli Johannesta ei mainita tässä evankeliumissa nimeltä (Joh 21:2:ssa tosin mainitaan ”Sebedeuksen pojat”). Toiseksi Joh 21:20–24:ssä ilmaus ”opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”, yhdistetään tämän evankeliumin kirjoittajaan. Lisäksi Jeesus sanoi hänestä: ”Jos haluan, että hän jää siihen asti kun tulen, tarvitseeko sinun tietää sitä?” Tästä voi päätellä, että opetuslapsi, josta Jeesus puhui, eläisi paljon kauemmin kuin Pietari ja muut apostolit, ja tämä sopii apostoli Johannekseen. (Ks. Joh, kirjan nimi; Joh 1:6; 21:20; tutkimisviitteet.)

eräs toinen opetuslapsi: Viittaa ilmeisesti apostoli Johannekseen. Hänelle on tyypillistä, ettei hän evankeliumissaan mainitse itseään nimeltä. (Ks. Joh 13:23; 19:26; 20:2; 21:7; 21:20; tutkimisviitteet.) Lisäksi Joh 20:2–8:ssa kerrotaan, että Johannes ja Pietari toimivat yhdessä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Raamattu ei selitä, mistä ylimmäinen pappi tunsi Johanneksen, galilealaisen opetuslapsen, mutta koska Johannes tunsi ylimmäisen papin palvelusväkeä, ovenvartija päästi sisäpihalle hänet ja hänen jälkeensä myös Pietarin (Joh 18:16).

Isä on näet kiintynyt Poikaan: Jeesus kuvailee tässä sitä lämmintä ystävyyttä ja yhteenkuuluvuudentunnetta, joka on vallinnut hänen ja Isän välillä luomistyön alusta asti (San 8:30). Kirjoittaessaan muistiin Jeesuksen sanat Johannes käytti kreikan verbiä filéō (’olla kiintynyt’). Se viittaa usein tosi ystävien väliseen hyvin läheiseen suhteeseen, ja sitä käytetään esimerkiksi Jeesuksen ja Lasaruksen välisestä ystävyydestä (Joh 11:3, alav., 36). Sitä käytetään myös vanhempien ja lasten välisistä perhesiteistä (Mt 10:37). Sama kreikan verbi kuvailee Jehovan syvää, lämmintä tunnetta Poikansa seuraajia kohtaan ja heidän lämpimiä tunteitaan hänen Poikaansa kohtaan (Joh 16:27).

kiintynyt teihin: Kreikan verbi filéō on käännetty vastineilla ”olla kiintynyt”, ”pitää”, ”suudella”, ”rakastaa” tai ”olla mieltynyt” (Mt 23:6; Mr 14:44; Joh 12:25, alav.). Se voi viitata esimerkiksi tosi ystävien väliseen hyvin läheiseen suhteeseen. Kun Jeesus ”puhkesi kyyneliin” Lasaruksen haudan lähellä, ihmiset sanoivat: ”Katsokaa, miten kiintynyt [verbin filéō taivutusmuoto] hän oli häneen!” (Joh 11:35, 36.) Tätä kreikan verbiä käytetään myös vanhemman ja lapsen välisestä läheisestä suhteesta (Mt 10:37). Tässä Joh 16:27:ssä se kuvailee Jehovan syvää, lämmintä tunnetta Poikansa seuraajia kohtaan ja heidän lämpimiä tunteitaan hänen Poikaansa kohtaan. Joh 5:20:ssä sama verbi ilmaisee Isän syvää kiintymystä Poikaan.

Jeesus kysyi Simon Pietarilta: Jeesus ja Pietari kävivät tämän keskustelun pian sen jälkeen kun Pietari oli kieltänyt Jeesuksen kolme kertaa. Jeesus kysyi kolme kertaa, millaisia tunteita Pietarilla oli häntä kohtaan, niin että lopulta ”Pietari tuli murheelliseksi” (Joh 21:17). Joh 21:15–17:ssä käytetään sekä kreikan verbiä agapáō, joka on käännetty vastineella rakastaa, että verbiä filéō, joka on käännetty vastineella olla kiintynyt. Jeesus kysyi Pietarilta kaksi kertaa: ”Rakastatko minua?” Molemmilla kerroilla Pietari vakuutti, että hän ”oli kiintynyt” Jeesukseen. Lopuksi Jeesus kysyi: ”Oletko kiintynyt minuun?” Jälleen Pietari vakuutti olevansa. Joka kerta kun Pietari vakuutti rakkauttaan, Jeesus osoitti painokkaasti, että tuon rakkauden ja kiintymyksen piti saada Pietari ruokkimaan ja ”paimentamaan” hengellisesti Jeesuksen opetuslapsia, joita hän sanoi karitsoikseen eli ”pieniksi lampaikseen”. (Joh 21:16, 17; 1Pi 5:1–3.) Jeesus antoi Pietarin vakuuttaa rakkauttaan kolme kertaa ja uskoi sitten hänelle vastuun huolehtia lampaista. Ei jäänyt epäilystäkään, että Jeesus oli antanut Pietarille anteeksi, vaikka tämä oli kieltänyt hänet kolme kertaa.

sen toisen opetuslapsen luo, johon Jeesus oli kiintynyt: Ts. sen, johon Jeesus oli erityisen kiintynyt. Viidessä raamatunkohdassa mainitaan opetuslapsi, ”jota Jeesus [tai ”hän”] rakasti” tai ”johon Jeesus oli kiintynyt”, ja tämä on niistä kolmas (Joh 13:23; 19:26; 20:2; 21:7, 20). Yleensä ajatellaan, että tämä opetuslapsi oli apostoli Johannes. (Ks. Joh 13:23; 18:15; tutkimisviitteet.) Neljässä kohdassa on kreikan sana agapáō ’rakastaa’, mutta tässä jakeessa käytetään sen synonyymia filéō, joka on tässä käännöksessä käännetty usein vastineella ”olla kiintynyt” (Mt 10:37; Joh 11:3, alav., 36; 16:27; Joh 21:15–17; 1Ko 16:22; Tit 3:15; Il 3:19). (Ks. Joh 5:20; 16:27; 21:15; tutkimisviitteet.)

raamatunkohtaa: Viittaa luultavasti Ps 16:10:een tai Jes 53:10:een. Edes Jeesuksen opetuslapset eivät vielä ymmärtäneet joitain Messiasta koskevia ennustuksia, varsinkaan niitä, jotka liittyivät Messiaan hylkäämiseen, kärsimyksiin, kuolemaan ja ylösnousemukseen (Jes 53:3, 5, 12; Mt 16:21–23; 17:22, 23; Lu 24:21; Joh 12:34).

heprealainen: Tai ”hepreankielinen”. Jumalan hengen ohjauksessa Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat sanoivat ”hepreaksi” juutalaisten kieltä (Joh 19:13, 17, 20; Ap 21:40; 22:2; Il 9:11; 16:16) ja sitä kieltä, jolla ylösnoussut Jeesus puhui tarsolaiselle Saulille (Ap 26:14, 15). Ap 6:1:ssä mainitaan erikseen ”hepreankieliset juutalaiset” ja ”kreikankieliset juutalaiset”. Joidenkin tutkijoiden mukaan vastineena pitäisi näissä kohdissa käyttää ”heprean” sijasta ”arameaa”, mutta on hyviä perusteita ajatella, että kreikan sana tarkoittaa nimenomaan heprean kieltä. Kun lääkäri Luukas kertoi tilanteesta, jossa Paavali puhui Jerusalemin asukkaille ”heprean kielellä”, Paavali kohdisti sanansa ihmisille, joille hepreankielisen Mooseksen lain tutkiminen oli elämän keskipiste. Lisäksi suurin osa lukuisista Kuolleenmeren kirjakääröihin kuuluvista raamatullisista ja ei-raamatullisista katkelmista ja käsikirjoituksista on kirjoitettu hepreaksi, mikä osoittaa, että tuo kieli oli päivittäisessä käytössä. Joukossa on myös joitain arameankielisiä katkelmia, mistä voidaan päätellä, että molempia kieliä käytettiin. On siis erittäin epätodennäköistä, että raamatunkirjoittajat olisivat tarkoittaneet ”heprealla” aramean tai syyrian kieltä. (Ap 21:40; 22:2; vrt. Ap 26:14.) Heprealaisissa kirjoituksissa oli tehty ero ”aramean kielen” ja ”juutalaisten kielen” välillä (2Ku 18:26), ja kun ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Josefus kommentoi 2Ku 18:26:ta, hänkin mainitsi erikseen ”aramean” ja ”heprean” kielen (Jewish Antiquities, X, 8 [i, 2]). Arameassa ja hepreassa on hyvin samanlaisia sanoja, ja hepreassa on mahdollisesti aramealaisia lainasanoja. Kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajilla ei kuitenkaan näytä olleen mitään syytä viitata sanalla ”heprea” aramean kieleen.

hepreaksi: Ks. Joh 5:2, tutkimisviite.

Rabbuuni: Seemiläinen sana, jonka merkitys on ’opettajani’. Joidenkin mielestä ”rabbuuni” saattoi alun perin olla kunnioittavampi tai lämpimämpi puhuttelusana kuin ”rabbi”. Tässä ja Joh 1:38:ssa Johannes kääntää kuitenkin molemmat sanat vastineella opettaja. Kun Johannes kirjoitti evankeliuminsa, rabbuuni-sanan lopussa oleva ensimmäisen persoonan omistusliite (i-kirjain) oli ehkä menettänyt erikoismerkityksensä.

Lakkaa pitämästä minusta kiinni: Kreikan verbi háptomai voi merkitä joko ’koskea’ tai ’pitää kiinni’, ’tarrautua’. Joissain käännöksissä Jeesuksen sanat kuuluvat: ”Älä koske minuun.” Jeesus ei kuitenkaan kieltänyt Maria Magdaleenaa koskemasta häneen, sillä hän ei ollut estänyt toisiakaan naisia ”tarttumasta hänen jalkoihinsa”, kun he näkivät hänet hänen ylösnousemuksensa jälkeen (Mt 28:9). Maria Magdaleena ilmeisesti pelkäsi, että Jeesus aikoi nousta taivaaseen. Hän halusi kovasti olla Herransa kanssa eikä siksi tahtonut päästää hänestä irti. Osoittaakseen, ettei ollut vielä lähdössä, Jeesus käski Marian irrottaa otteensa ja mennä opetuslasten luo kertomaan uutisen hänen ylösnousemuksestaan.

minun Jumalani ja teidän Jumalanne: Jeesuksen ja Maria Magdaleenan välinen keskustelu 16. nisankuuta 33 osoittaa, että kuolleista herätetyn Jeesuksen mukaan Isä oli hänen Jumalansa aivan niin kuin Isä oli Maria Magdaleenan Jumala. Kaksi päivää aiemmin Jeesus oli Ps 22:1:n ennustuksen täyttymykseksi huutanut kidutuspaalussa: ”Jumalani, Jumalani”, ja tunnustanut näin, että Isä oli hänen Jumalansa (Mt 27:46; Mr 15:34; Lu 23:46). Myös Ilmestyskirjassa Jeesus sanoo Isäänsä ”Jumalakseen” (Il 3:2, 12). Nämä raamatunkohdat vahvistavat, että ylösnoussut, korotetun aseman saanut Jeesus Kristus palvoo taivaallista Isäänsä Jumalanaan niin kuin Jeesuksen opetuslapsetkin.

juutalaiset: Johanneksen evankeliumissa tämän sanan merkitys vaihtelee tekstiyhteyden mukaan. Se voi tarkoittaa juutalaisia yleensä, Juudean asukkaita tai Jerusalemissa tai sen lähistöllä asuvia ihmisiä. Se voi viitata myös juutalaisiin, jotka pitivät tiukasti kiinni Mooseksen lakiin liitetyistä mutta sen hengen vastaisista ihmisten perinteistä (Mt 15:3–6). Heistä huomattavimpia olivat juutalaiset viranomaiset tai uskonnolliset johtajat, jotka suhtautuivat Jeesukseen vihamielisesti. Tässä jakeessa ja muutamassa muussa Johanneksen 7. luvun kohdassa tekstiyhteys osoittaa, että sana ”juutalaiset” tarkoittaa juutalaisia viranomaisia tai uskonnollisia johtajia (Joh 7:13, 15, 35a). (Ks. sanasto, ”Juutalainen”.)

juutalaisia: Viittaa ilmeisesti juutalaisiin viranomaisiin tai uskonnollisiin johtajiin. (Ks. Joh 7:1, tutkimisviite.)

Tuomas: Kreikkalainen nimi tulee aramealaisesta sanasta, joka merkitsee ’kaksosta’. Apostoli Tuomas tunnettiin myös toisella kreikkalaisella nimellä Dídymos, joka sekin merkitsee Kaksosta (nimeä Didymos käytetään joissain raamatunkäännöksissä).

Kaksoseksi: Ks. Joh 11:16, tutkimisviite.

minun Jumalani ja teidän Jumalanne: Jeesuksen ja Maria Magdaleenan välinen keskustelu 16. nisankuuta 33 osoittaa, että kuolleista herätetyn Jeesuksen mukaan Isä oli hänen Jumalansa aivan niin kuin Isä oli Maria Magdaleenan Jumala. Kaksi päivää aiemmin Jeesus oli Ps 22:1:n ennustuksen täyttymykseksi huutanut kidutuspaalussa: ”Jumalani, Jumalani”, ja tunnustanut näin, että Isä oli hänen Jumalansa (Mt 27:46; Mr 15:34; Lu 23:46). Myös Ilmestyskirjassa Jeesus sanoo Isäänsä ”Jumalakseen” (Il 3:2, 12). Nämä raamatunkohdat vahvistavat, että ylösnoussut, korotetun aseman saanut Jeesus Kristus palvoo taivaallista Isäänsä Jumalanaan niin kuin Jeesuksen opetuslapsetkin.

Sana oli jumala: Tai ”Sana oli jumalallinen”, ”Sana oli jumalankaltainen”. Johannes kuvailee, millainen ”Sana” (kreik. ho lógos) eli Jeesus Kristus on (ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään nimitystä Sana), hänen laatuaan tai ominaisluonnettaan. ”Sanalla” on huomattava asema Jumalan esikoispoikana, jonka välityksellä Jumala on luonut kaiken muun, ja siksi häntä voidaan kuvailla ”jumalaksi”, ”jumalolennoksi”, ”jumalalliseksi” tai ”jumalankaltaiseksi”. Monet kääntäjät katsovat ”Sanan” olevan Kaikkivaltias Jumala ja pitävät siksi parempana käännöstä ”Sana oli Jumala”. On kuitenkin hyvät perusteet sanoa, että Johannes ei ajatellut ”Sanan” olevan Kaikkivaltias Jumala. Ensinnäkin edellisessä ja seuraavassa lauseessa sanotaan selvästi, että ”Sana” oli ”Jumalan luona”. Toiseksi kreikan sana theós esiintyy jakeissa 1 ja 2 kolme kertaa, ja niistä ensimmäisessä ja kolmannessa kohdassa sitä edeltää kreikan määräinen artikkeli, kun taas toisessa kohdassa ei ole artikkelia. Monet tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että määräisen artikkelin puuttuminen toisen theós-sanan edeltä on merkityksellistä. Kun määräistä artikkelia käytetään, theós tarkoittaa Kaikkivaltiasta Jumalaa. Kun toisessa esiintymiskohdassa artikkelia ei käytetä, theós kuvailee tuossa kieliopillisessa rakenteessa laatua, ”Sanan” ominaisluonnetta. Siksi tämä kohta käännetään joissain englannin-, ranskan- ja saksankielisissä raamatunkäännöksissä samaan tapaan kuin Uuden maailman käännöksessä, ja ne välittävät ajatuksen, että ”Sana” oli ”jumala”, ”jumalolento”, ”jumalallinen” tai ”jumalankaltainen”. Tätä näkemystä tukee se, että Johanneksen evankeliumin vanhoissa käännöksissä, jotka ovat koptin kielen murteilla sahidiksi ja bohairiksi ja jotka ovat peräisin luultavasti 200- ja 300-luvuilta, theós käännetään Joh 1:1:n ensimmäisessä esiintymiskohdassa eri tavalla kuin toisessa kohdassa. Nämä käännökset painottavat ”Sanan” ominaisuutta, sitä että hän on luonnoltaan Jumalan kaltainen, mutta ne eivät samasta häntä hänen Isäänsä, Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Sopusoinnussa tämän jakeen kanssa Kol 2:9:ssä sanotaan, että Kristuksessa ”asuvat jumalalliset ominaisuudet koko täyteydessään”, ja 2Pi 1:4:n mukaan myös Kristuksen perijätoverit ”tulisivat osallisiksi jumalallisesta luonnosta”. Lisäksi Septuagintassa kreikan sanaa theós käytetään yleensä heprean sanojenʼel ja ʼelohím vastineena. Näiden heprean sanojen perusmerkityksen ajatellaan olevan ’mahtava’, ’voimakas’, ja niitä käytetään Kaikkivaltiaan Jumalan lisäksi muista jumalista ja ihmisistä. (Ks. Joh 10:34, tutkimisviite.) Se että Sanaa kutsutaan ”jumalaksi” eli ”voimakkaaksi”, sopii hyvin yhteen Jes 9:6:n ennustuksen kanssa, jonka mukaan Messiasta sanottaisiin ”Voimakkaaksi Jumalaksi” (ei ”Kaikkivaltiaaksi Jumalaksi”) ja kaikkien alamaistensa ”Ikuiseksi Isäksi”. Jes 9:7:n mukaan tämän toteuttaisi hänen oma Isänsä: ”Tämän saa aikaan armeijoiden Jehovan into.”

Herrani ja Jumalani: Joidenkin tutkijoiden mukaan nämä sanat olivat hämmästystä ilmaiseva huudahdus ja ne sanottiin Jeesukselle mutta kohdistettiin todellisuudessa Jumalalle, hänen Isälleen. Toiset väittävät, että kreikkalaisen alkutekstin perusteella nämä sanat kohdistettiin Jeesukselle. Siinäkin tapauksessa ilmauksen ”Herrani ja Jumalani” merkitystä täytyy pohtia muun Raamatun valossa. Jeesus oli aiemmin lähettänyt opetuslapsilleen viestin: ”Minä nousen minun Isäni ja teidän Isänne luo, minun Jumalani ja teidän Jumalanne luo”, joten ei ole mitään syytä uskoa, että Tuomas piti Jeesusta kaikkivaltiaana Jumalana (ks. Joh 20:17, tutkimisviite). Tuomas oli kuullut, miten Jeesus oli rukoillut ”Isää” ja kutsunut häntä ”ainoaksi tosi Jumalaksi” (Joh 17:1–3). Tuomas saattoi siis sanoa Jeesusta ”Jumalakseen” seuraavista syistä: Ensinnäkin hän piti Jeesusta ”jumalana” mutta ei kaikkivaltiaana Jumalana (ks. Joh 1:1, tutkimisviite). Toiseksi hän saattoi puhutella Jeesusta samaan tapaan kuin Jehovan palvelijat Raamatun heprealaisten kirjoitusten mukaan puhuttelivat Jehovan lähettämiä enkeleitä. Tuomas tunsi varmasti Raamatun kertomuksia, joissa joku keskusteli Jehovan lähettämän enkelin kanssa ikään kuin enkeli olisi ollut Jehova Jumala tai joissa kertomuksen kirjoittaja itse sanoi enkeliä Jehovaksi. (Vrt. 1Mo 16:7–11, 13; 18:1–5, 22–33; 32:24–30; Tu 6:11–15; 13:20–22.) Tuomas saattoi siis sanoa Jeesusta ”Jumalakseen” tässä merkityksessä ja tunnustaa näin, että Jeesus oli tosi Jumalan edustaja.

Joidenkin mielestä kreikan määräisen artikkelin käyttö ”herraa” ja ”jumalaa” vastaavien sanojen edessä osoittaa, että ne tarkoittavat kaikkivaltiasta Jumalaa. Tässä tekstiyhteydessä määräinen artikkeli voi kuitenkin yksinkertaisesti kuulua kreikan kieliopin mukaiseen puhuttelurakenteeseen, jossa määräinen artikkeli edeltää nominatiivimuotoista substantiivia. Muita esimerkkejä tällaisesta määräisen artikkelin käytöstä on Lu 12:32:ssa (”pieni lauma”), Kol 3:18–4:1:ssä (”vaimot”, ”miehet”, ”lapset”, ”isät”, ”orjat”, ”isännät”) ja 1Pi 3:7:ssä (”aviomiehet”). Määräisellä artikkelilla ei siis välttämättä ole ratkaisevaa merkitystä, kun yritetään ymmärtää, mitä Tuomaalla oli tässä tilanteessa mielessään.

Media