Kidroninlaakson: Tai ”Kidronin talvipuron”. Kidroninlaakso mainitaan Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain tässä kohdassa. Se kulkee pohjois-eteläsuunnassa Jerusalemin ja Öljymäen välissä kaupungin itäpuolella. Laakso on tavallisesti kuiva talvellakin, paitsi jos sataa erityisen rankasti. Tässä ”laaksoksi” käännetty kreikan sana kheímarros merkitsee kirjaimellisesti ’talvipuroa’, ts. joenuomaa, jossa virtaa runsaasti vettä talven rankkasateiden aikana. Tämä kreikan sana on Septuagintassa yli 80 kertaa heprean sanan náḥal ’laakso’ vastineena, ja sanaa náḥal käytetään Heprealaisissa kirjoituksissa Kidroninlaaksosta (2Sa 15:23; 1Ku 2:37). Nämä ”laaksoksi” käännetyt heprean ja kreikan sanat voivat tarkoittaa puroa, jokea tai virtaa (5Mo 10:7; Job 6:15; Jes 66:12; Hes 47:5). Useammin ne kuitenkin tarkoittavat laaksoa, jossa on talvipuro ja talvisateiden aikaan vuolaana virtaava joki (4Mo 34:5; Jos 13:9; 17:9; 1Sa 17:40; 1Ku 15:13; 2Ai 33:14; Ne 2:15; Lal 6:11). Molemmat sanat käännetään usein vastineella ”jokilaakso”. (Ks. sanasto, ”Jokilaakso”.)

sotilasosaston: Kreikan sana speíra osoittaa, että tässä tarkoitetaan roomalaisia sotilaita. Neljästä evankeliumin kirjoittajasta vain Johannes mainitsee, että kun Jeesus pidätettiin, paikalla oli roomalaisia sotilaita (Joh 18:12).

sivalsi ylimmäisen papin orjalta: Tästä tilanteesta kertovat kaikki neljä evankeliumin kirjoittajaa, ja heidän kertomuksensa täydentävät toisiaan (Mt 26:51; Mr 14:47; Lu 22:50). Vain Luukas, ”rakas lääkäri” (Kol 4:14), mainitsee, että Jeesus ”kosketti orjan korvaa ja paransi hänet” (Lu 22:51). Ainoastaan Johannes kertoo, että Simon Pietari veti esiin miekan ja että sen orjan nimi, jonka korvan hän sivalsi pois, oli Malkos. Ilmeisesti Johannes oli opetuslapsi, jonka ”ylimmäinen pappi tunsi” (Joh 18:15, 16), joten ei ole yllättävää, että hän mainitsee haavoittuneen miehen nimeltä. Se että Johannes tunsi ylimmäisen papin palvelusväkeä, käy ilmi myös Joh 18:26:sta. Siinä hän selittää, että orja, joka tunnisti Pietarin Jeesuksen opetuslapseksi, oli ”sen miehen sukulainen, jonka korvan Pietari oli sivaltanut pois”.

juoda sen maljan: Raamatussa ”malja” tarkoittaa usein kuvaannollisesti jotakuta koskevaa Jumalan tahtoa eli hänelle annettua osaa (Ps 11:6, alav.; 16:5; 23:5). ”Maljan juominen” merkitsee tässä Jumalan tahtoon mukautumista. Tässä tapauksessa ”maljaan” sisältyi paitsi se, että Jeesus joutui kärsimään ja kuolemaan jumalanpilkasta syytettynä, myös se, että hänet herätettiin kuolleista taivaaseen ja hän sai kuolemattomuuden.

anna tämän maljan mennä minun ohitseni: Raamatussa ”malja” tarkoittaa usein kuvaannollisesti jotakuta koskevaa Jumalan tahtoa eli hänelle annettua osaa (ks. Mt 20:22, tutkimisviite). Jeesus oli epäilemättä syvästi huolissaan siitä, että hänen kuolemansa jumalanpilkasta ja kapinan lietsonnasta syytettynä tuottaisi häpeää Jumalalle. Siksi hän rukoili, että tämä ”malja” menisi hänen ohitseen.

juoda se malja: Raamatussa ”malja” tarkoittaa usein kuvaannollisesti jotakuta koskevaa Jumalan tahtoa eli hänelle annettua osaa (Ps 11:6, alav.; 16:5; 23:5). ”Maljan juominen” merkitsee tässä Jumalan tahtoon mukautumista. Jeesuksen ”maljaan” sisältyi se, että hän joutui kärsimään ja kuolemaan jumalanpilkasta syytettynä, sekä se, että hänet herätettiin kuolleista taivaaseen ja hän sai kuolemattomuuden. (Ks. Mt 20:22; 26:39; tutkimisviitteet.)

komentaja: Kreikan sana khilíarkhos (kiliarkki) merkitsee kirjaimellisesti ’tuhannen [sotilaan] päällikköä’, ja se viittaa roomalaiseen sotatribuuniin. Kunkin roomalaisen legioonan johdossa oli kuusi tribuunia. Legioonaa ei kuitenkaan ollut jaettu kuuteen sotilasosastoon, vaan kaksi tribuunia komensi koko legioonaa kaksi kuukautta kerrallaan. Tällaisella komentajalla oli paljon valtaa; hän muun muassa nimitti sadanpäämiehet ja määräsi heidät tehtäviinsä. Kreikan sana voi tarkoittaa myös korkea-arvoista sotilashenkilöä yleensä. Roomalainen komentaja johti sotilaita, jotka pidättivät Jeesuksen.

juutalaisten: Viittaa ilmeisesti juutalaisiin viranomaisiin tai uskonnollisiin johtajiin (ks. Joh 7:1, tutkimisviite).

juutalaiset: Johanneksen evankeliumissa tämän sanan merkitys vaihtelee tekstiyhteyden mukaan. Se voi tarkoittaa juutalaisia yleensä, Juudean asukkaita tai Jerusalemissa tai sen lähistöllä asuvia ihmisiä. Se voi viitata myös juutalaisiin, jotka pitivät tiukasti kiinni Mooseksen lakiin liitetyistä mutta sen hengen vastaisista ihmisten perinteistä (Mt 15:3–6). Heistä huomattavimpia olivat juutalaiset viranomaiset tai uskonnolliset johtajat, jotka suhtautuivat Jeesukseen vihamielisesti. Tässä jakeessa ja muutamassa muussa Johanneksen 7. luvun kohdassa tekstiyhteys osoittaa, että sana ”juutalaiset” tarkoittaa juutalaisia viranomaisia tai uskonnollisia johtajia (Joh 7:13, 15, 35a). (Ks. sanasto.)

ylipappi Hannaan ja Kaifaan: Määrittäessään Johannes Kastajan palveluksen tarkan alkamisajan Luukas viittaa päiviin, jolloin kaksi vaikutusvaltaista miestä oli keskeisessä asemassa juutalaisen papiston keskuudessa. Rooman Syyrian-provinssin käskynhaltija Quirinius oli nimittänyt Hannaan ylimmäiseksi papiksi noin vuonna 6 tai 7, ja hän toimi tuossa tehtävässä noin vuoteen 15 saakka, jolloin roomalaiset panivat hänet viralta. Sen jälkeen Hannaalla ei enää ollut virallisesti ylimmäisen papin arvonimeä, mutta hänellä oli ilmeisesti edelleen paljon valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia ylimmäinen pappi emerituksena ja juutalaisen hierarkian johtohahmona. Viisi hänen poikaansa toimi ylimmäisenä pappina, ja hänen vävynsä Kaifas palveli tuossa tehtävässä noin vuosina 18–36. Vaikka Kaifas olikin ylimmäisenä pappina vuonna 29, Hannasta voitiin sanoa ”ylipapiksi” hänen huomattavan asemansa vuoksi. (Joh 18:13, 24; Ap 4:6.)

He veivät hänet ensin Hannaan luo: Vain Johannes tarkentaa, että Jeesus vietiin Hannaan luo. Rooman Syyrian-provinssin käskynhaltija Quirinius oli nimittänyt Hannaan ylimmäiseksi papiksi noin vuonna 6 tai 7, ja hän toimi tuossa tehtävässä noin vuoteen 15 saakka, jolloin roomalaiset panivat hänet viralta. Sen jälkeen Hannaalla ei enää ollut virallisesti ylimmäisen papin arvonimeä, mutta hänellä oli ilmeisesti edelleen paljon valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia ylimmäinen pappi emerituksena ja juutalaisen hierarkian johtohahmona. Viisi hänen poikaansa toimi ylimmäisenä pappina, ja hänen vävynsä Kaifas palveli tuossa tehtävässä noin vuosina 18–36. Näihin vuosiin sisältyi se vuosi, ts. merkittävä vuosi 33, jona Jeesus teloitettiin. (Ks. Lu 3:2, tutkimisviite.)

sen toisen opetuslapsen luo, johon Jeesus oli kiintynyt: Ts. sen, johon Jeesus oli erityisen kiintynyt. Viidessä raamatunkohdassa mainitaan opetuslapsi, ”jota Jeesus [tai ”hän”] rakasti” tai ”johon Jeesus oli kiintynyt”, ja tämä on niistä kolmas (Joh 13:23; 19:26; 20:2; 21:7, 20). Yleensä ajatellaan, että tämä opetuslapsi oli apostoli Johannes. (Ks. Joh 13:23; 18:15; tutkimisviitteet.) Neljässä kohdassa on kreikan sana agapáō ’rakastaa’, mutta tässä jakeessa käytetään sen synonyymia filéō, joka on tässä käännöksessä käännetty usein vastineella ”olla kiintynyt” (Mt 10:37; Joh 11:3, alav., 36; 16:27; Joh 21:15–17; 1Ko 16:22; Tit 3:15; Il 3:19). (Ks. Joh 5:20; 16:27; 21:15; tutkimisviitteet.)

eräs toinen opetuslapsi: Viittaa ilmeisesti apostoli Johannekseen. Hänelle on tyypillistä, ettei hän evankeliumissaan mainitse itseään nimeltä. (Ks. Joh 13:23; 19:26; 20:2; 21:7; 21:20; tutkimisviitteet.) Lisäksi Joh 20:2–8:ssa kerrotaan, että Johannes ja Pietari toimivat yhdessä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Raamattu ei selitä, mistä ylimmäinen pappi tunsi Johanneksen, galilealaisen opetuslapsen, mutta koska Johannes tunsi ylimmäisen papin palvelusväkeä, ovenvartija päästi sisäpihalle hänet ja hänen jälkeensä myös Pietarin (Joh 18:16).

opetuslapsen, jota Jeesus rakasti: Ts. sen, joka oli Jeesukselle erityisen rakas. Viidessä raamatunkohdassa mainitaan opetuslapsi, ”jota Jeesus [tai ”hän”] rakasti” tai ”johon Jeesus oli kiintynyt”, ja tämä on niistä viimeinen (Joh 13:23; 19:26; 20:2; 21:7, 20). Yleensä ajatellaan, että tämä opetuslapsi oli apostoli Johannes, Sebedeuksen poika ja Jaakobin veli (Mt 4:21; Mr 1:19; Lu 5:10; Joh 21:2). Joh 21:20–24 osoittaa, että ”opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”, oli sama kuin ”opetuslapsi, – – joka on kirjoittanut nämä”, ts. Johanneksen evankeliumin kirjoittaja. (Ks. Joh, kirjan nimi; 1:6; 13:23; tutkimisviitteet.)

se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti: Ts. se, joka oli Jeesukselle erityisen rakas. Viidessä raamatunkohdassa mainitaan opetuslapsi, ”jota Jeesus [tai ”hän”] rakasti” tai ”johon Jeesus oli kiintynyt”, ja tämä on niistä neljäs (Joh 13:23; 19:26; 20:2; 21:7, 20). Yleensä ajatellaan, että tämä opetuslapsi oli apostoli Johannes, Sebedeuksen poika ja Jaakobin veli (Mt 4:21; Mr 1:19; Lu 5:10; Joh 21:2; ks. Joh 13:23; 21:20; tutkimisviitteet, joissa perustellaan tätä päätelmää).

opetuslapsen, jota hän rakasti: Ts. sen, joka oli Jeesukselle erityisen rakas. Viidessä raamatunkohdassa mainitaan opetuslapsi, ”jota Jeesus [tai ”hän”] rakasti” tai ”johon Jeesus oli kiintynyt”, ja tämä on niistä toinen (Joh 13:23; 19:26; 20:2; 21:7, 20). Yleensä ajatellaan, että tämä opetuslapsi oli apostoli Johannes. (Ks. Joh 13:23, tutkimisviite.)

se, jota Jeesus rakasti: Ts. se, joka oli Jeesukselle erityisen rakas. Viidessä raamatunkohdassa mainitaan opetuslapsi, ”jota Jeesus [tai ”hän”] rakasti” tai ”johon Jeesus oli kiintynyt”, ja tämä on niistä ensimmäinen (Joh 13:23; 19:26; 20:2; 21:7, 20). Yleensä ajatellaan, että tämä opetuslapsi oli apostoli Johannes, Sebedeuksen poika ja Jaakobin veli (Mt 4:21; Mr 1:19; Lu 5:10). Yksi peruste on se, että apostoli Johannesta ei mainita tässä evankeliumissa nimeltä (Joh 21:2:ssa tosin mainitaan ”Sebedeuksen pojat”). Toiseksi Joh 21:20–24:ssä ilmaus ”opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”, yhdistetään tämän evankeliumin kirjoittajaan. Lisäksi Jeesus sanoi hänestä: ”Jos haluan, että hän jää siihen asti kun tulen, tarvitseeko sinun tietää sitä?” Tästä voi päätellä, että opetuslapsi, josta Jeesus puhui, eläisi paljon kauemmin kuin Pietari ja muut apostolit, ja tämä sopii apostoli Johannekseen. (Ks. Joh, kirjan nimi; Joh 1:6; 21:20; tutkimisviitteet.)

hiilitulen: Hiilitulen polttoaineena käytettiin tavallisesti mustaa, murenevaa ja huokoista puuhiiltä eli vaillinaisesti palanutta puuta. Entisaikoina puuhiiltä valmistettiin peittämällä puukasa maa-aineksella ja antamalla sen kyteä useita päiviä, joiden aikana se sai vain sen verran ilmaa, että kaasut paloivat. Näin jäljelle jäi suhteellisen puhdasta hiiltä. Menetelmä vei aikaa ja vaati tarkkaa valvontaa. Puuhiili oli kuitenkin suosittu polttoaine, kun haluttiin tasaisen korkea lämpötila ilman savua. Hiilitulen tai hiilipannun ääressä lämmiteltiin (Jes 47:14; Jer 36:22). Koska puuhiili luovutti lämpöä tasaisesti eikä sen palaessa syntynyt liekkejä eikä savua, se soveltui mainiosti myös ruoanlaittoon (Joh 21:9).

Ylipappi: Ts. Hannas. (Ks. Joh 18:13; Ap 4:6, tutkimisviitteet.)

He veivät hänet ensin Hannaan luo: Vain Johannes tarkentaa, että Jeesus vietiin Hannaan luo. Rooman Syyrian-provinssin käskynhaltija Quirinius oli nimittänyt Hannaan ylimmäiseksi papiksi noin vuonna 6 tai 7, ja hän toimi tuossa tehtävässä noin vuoteen 15 saakka, jolloin roomalaiset panivat hänet viralta. Sen jälkeen Hannaalla ei enää ollut virallisesti ylimmäisen papin arvonimeä, mutta hänellä oli ilmeisesti edelleen paljon valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia ylimmäinen pappi emerituksena ja juutalaisen hierarkian johtohahmona. Viisi hänen poikaansa toimi ylimmäisenä pappina, ja hänen vävynsä Kaifas palveli tuossa tehtävässä noin vuosina 18–36. Näihin vuosiin sisältyi se vuosi, ts. merkittävä vuosi 33, jona Jeesus teloitettiin. (Ks. Lu 3:2, tutkimisviite.)

ylipappi Hannaan: Rooman Syyrian-provinssin käskynhaltija Quirinius nimitti Hannaan ylimmäiseksi papiksi noin vuonna 6 tai 7, ja hän toimi tuossa tehtävässä noin vuoteen 15 saakka, jolloin roomalaiset panivat hänet viralta. Sen jälkeen Hannaalla ei enää ollut virallisesti ylimmäisen papin arvonimeä, mutta hänellä oli ilmeisesti edelleen paljon valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia ylimmäinen pappi emerituksena ja juutalaisen hierarkian johtohahmona. Viisi hänen poikaansa toimi ylimmäisenä pappina, ja hänen vävynsä Kaifas palveli tuossa tehtävässä noin vuosina 18–36. (Ks. Lu 3:2, tutkimisviite.) Joh 18:13, 19:ssä Hannasta sanotaan ”ylipapiksi”. Samaa kreikan sanaa (arkhiereús) voidaan käyttää sekä virassa olevasta ylimmäisestä papista että huomattavasta papiston jäsenestä, kuten ylimmäisestä papista, joka ei enää ollut virassa. (Ks. sanasto, ”Ylipappi”.)

ylimmäisen papin Kaifaan luo: Ks. liite B12, johon on merkitty Kaifaan talon mahdollinen sijaintipaikka.

kukko kiekui: Kukon kiekuminen mainitaan kaikissa neljässä evankeliumissa, mutta vain Markus tarkentaa, että kukko kiekui toisen kerran (Mt 26:34, 74, 75; Mr 14:30; Lu 22:34, 60, 61; Joh 13:38; 18:27). Mišnan mukaan kukkoja kasvatettiin Jerusalemissa Jeesuksen aikana, mikä tukee Raamatun kertomusta. Kukko kiekui todennäköisesti ennen aamunsarastusta (ks. Mr 13:35, tutkimisviite).

kiekui kukko: Ks. Mr 14:72, tutkimisviite.

käskynhaltijan palatsiin: Kreikan sana praitṓrion (latinan sanasta praetorium) tarkoittaa Rooman käskynhaltijoiden virka-asuntoa. Jerusalemissa se oli luultavasti Herodes Suuren rakennuttama palatsi, joka sijaitsi yläkaupungin eli Etelä-Jerusalemin luoteiskulmassa (ks. liite B12, jossa näkyy palatsin sijaintipaikka). Pilatus oli Jerusalemissa vain juhlien ja eräiden muiden tilaisuuksien aikaan, koska kaupungissa syntyi helposti levottomuuksia. Hänen vakituinen virka-asuntonsa oli Kesareassa.

käskynhaltijan palatsiin: Ks. Mt 27:27, tutkimisviite.

aikainen aamu: Ts. nisankuun 14. päivän aamu, sen päivän aamu, jolloin Jeesus tuomittiin ja teloitettiin. Pesah-päivä oli alkanut edellisenä iltana, jolloin Jeesus ja apostolit olivat syöneet pesah-aterian, kuten muut evankeliumit osoittavat (Mt 26:18–20; Mr 14:14–17; Lu 22:15). Tässä jakeessa mainitun pesah-aterian täytyy siksi tarkoittaa ateriaa, joka syötiin 15. nisankuuta, happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä. Jeesuksen aikana sekä pesahia (14. nisankuuta) että sitä seuraavaa happamattoman leivän juhlaa (15.–21. nisankuuta) sanottiin joskus ”pesahiksi” (Lu 22:1).

Oletko sinä juutalaisten kuningas: Ks. Mt 27:11, tutkimisviite.

Oletko sinä juutalaisten kuningas: Yksikään kuningas ei saanut hallita Rooman imperiumin alueella ilman keisarin hyväksymystä. Siksi Pilatus keskittyi kuulustelussaan nähtävästi kysymykseen Jeesuksen kuninkuudesta.

Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta: Jeesus ei vastannut suoraan Pilatuksen kysymykseen ”Mitä sinä olet tehnyt?” (Joh 18:35) vaan keskittyi Pilatuksen ensimmäiseen kysymykseen ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” (Joh 18:33). Lyhyessä vastauksessaan Jeesus mainitsi kolme kertaa valtakunnan, jonka kuningas hänestä tulisi. Sanoessaan, että hänen valtakuntansa ”ei ole osa tästä maailmasta”, hän osoitti selvästi, että se ei ole lähtöisin ihmisistä. Valtakuntaa olikin sanottu aiemmin ”taivaan valtakunnaksi” tai ”Jumalan valtakunnaksi” (Mt 3:2; Mr 1:15). Jeesus oli myös sanonut, että hänen seuraajansa ”eivät ole osa maailmasta”, ts. ihmismaailmasta, joka ei palvele Jumalaa vaan on vieraantunut hänestä eikä noudata hänen oikeaa ja väärää koskevia normejaan (Joh 17:14, 16). Puhuessaan edellisenä iltana Pietarille Jeesus oli osoittanut, että hänen seuraajiensa ei pitänyt puolustaa häntä taistelemalla niin kuin ihmiskuningasta puolustettiin (Mt 26:51, 52; Joh 18:11).

Sinä itse sanoit niin: Jeesus ei yrittänyt väistää Kaifaan kysymystä, sillä hän tunnusti, että ylimmäisellä papilla oli valta vannottaa häntä kertomaan tosiasiat (Mt 26:63). Tämä ilmaus on nähtävästi juutalainen idiomi, jolla vahvistetaan, että sanottu pitää paikkansa. Päätelmää tukee Markuksen rinnakkaiskertomus, jonka mukaan Jeesus vastasi: ”Olen.” (Mr 14:62.) (Ks. Mt 26:25; 27:11; tutkimisviitteet.)

Sinä itse sanoit niin: Tällä juutalaisella idiomilla ilmaistaan tässä, että kysyjän sanat pitävät paikkansa. Jeesus siis oikeastaan sanoi: ”Sinä sanoit niin, ja se pitää paikkansa.” Vastauksellaan Jeesus ilmeisesti osoitti, että Juudaksen omat sanat vahvistivat hänen olevan vastuussa Jeesuksen kavaltamisesta. Jossain vaiheessa tämän jälkeen Juudas lähti huoneesta, kuten Joh 13:21–30:n rinnakkaiskertomus osoittaa. Tämän on täytynyt tapahtua ennen kuin Jeesus aloitti Herran illallisen vieton. Matteuksen kertomuksessa Juudas mainitaan seuraavan kerran Mt 26:47:ssä, kun hän tulee ihmisjoukon kanssa Getsemanen puutarhaan.

Sinä itse sanot, että minä olen kuningas: Näillä sanoilla Jeesus vahvistaa olevansa kuningas. (Mt 27:11; vrt. Mt 26:25, 64, tutkimisviitteet.) Hän on kuitenkin kuningas eri merkityksessä kuin Pilatus kuvittelee, sillä Jeesuksen valtakunta ”ei ole osa tästä maailmasta”, joten se ei ole uhka Roomalle (Joh 18:33–37).

todistaisin: Vastineilla ”todistaa” (martyréō), ”todistus” (martyría) ja ”todistaja” (mártys) käännetyt kreikan sanat kuuluvat kaikki samaan sanueeseen, ja niillä on Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa laaja merkitys. Niiden perusmerkitys on kertoa tosiasioista oman kokemuksen tai tiedon perusteella, mutta ne voivat tarkoittaa myös julistamista, vahvistamista tai hyvän puhumista jostain. Sen lisäksi että Jeesus kertoi ja julisti totuuksia, joista hän oli vakuuttunut, hän osoitti omalla elämällään, että hänen Isänsä profeetallinen sana ja lupaukset ovat totta (2Ko 1:20). Jumalan tarkoitukseen liittyvästä valtakunnasta ja sen messiaanisesta hallitsijasta oli esitetty yksityiskohtaisia ennustuksia. Uhrikuolemaan päättyneen maanpäällisen elämänsä aikana Jeesus täytti kaikki hänestä esitetyt ennustukset, myös lakiliittoon sisältyvät ”varjot” eli mallit (Kol 2:16, 17; Hpr 10:1). Voidaan siis sanoa, että Jeesus ”todisti totuudesta” sanoin ja teoin.

totuudesta: Jeesus ei tarkoittanut totuutta yleensä vaan Jumalan tarkoitusta koskevaa totuutta. Jumalan tarkoituksessa keskeistä on se, että Jeesus, ”Daavidin poika”, toimii ylimmäisenä pappina ja Jumalan valtakunnan hallitsijana (Mt 1:1). Jeesuksen sanojen mukaan totuuden julistaminen tästä valtakunnasta oli tärkeä syy siihen, että hän tuli maailmaan ja eli ja palveli ihmisten keskuudessa. Enkelit julistivat samanlaisen sanoman ennen kuin Jeesus syntyi Juudean Betlehemissä, Daavidin syntymäkaupungissa, ja heti hänen syntymänsä jälkeen (Lu 1:32, 33; 2:10–14).

Mikä on totuus: Pilatuksen kysymys koski totuutta yleisesti, ei sitä ”totuutta”, josta Jeesus oli juuri puhunut (Joh 18:37). Jos hän olisi oikeasti halunnut tietää totuuden, Jeesus olisi epäilemättä vastannut hänelle. Todennäköisesti Pilatuksen kysymys oli kuitenkin retorinen ja hän esitti sen skeptiseen tai kyyniseen sävyyn. Hän ikään kuin sanoi: ”Totuus? Mikä se on? Ei sellaista olekaan!” Hän ei jäänyt odottamaan vastausta vaan meni ulos juutalaisten luo.

teidän tapanne mukaan minun tulisi – – päästää joku vapaaksi: Tapa päästää vanki vapaaksi mainitaan myös Mt 27:15:ssä ja Mr 15:6:ssa. Se oli ilmeisesti juutalaisten tapa, koska Pilatus sanoi juutalaisille: ”Teidän tapanne mukaan.” Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ei ole perustetta tälle tavalle eikä ennakkotapausta sellaisesta, mutta juutalaiset olivat nähtävästi alkaneet noudattaa tällaista käytäntöä Jeesuksen aikaan mennessä. Se ei todennäköisesti tuntunut roomalaisista oudolta, sillä on todisteita siitä, että he vapauttivat vankeja kansanjoukkojen miellyttämiseksi.