Job 7:1–21

7  Eikö kuolevaisen ihmisen elämä maan päällä ole pakollista raatamista,eivätkö hänen päivänsä ole kuin palkkatyöläisen päivät?+   Kuin orja hän kaipaa varjoa,palkkatyöläisen tavoin hän odottaa palkkaansa.+   Osakseni on tullut arvottomia kuukausia,palkakseni onnettomia öitä.+   Nukkumaan mennessäni kysyn: ’Milloin nousen?’+ Yön yhä jatkuessa heittelehdin levottomana aamuhämärään asti.   Lihani on toukkien ja maapaakkujen peitossa,+ihoni on täynnä rupea ja märkää.+   Päiväni kiitävät nopeammin kuin kutojan sukkula,+ne päättyvät ilman toivoa.+   Muista, että elämäni on kuin tuuli+enkä enää koskaan ole onnellinen.*   Silmät, jotka näkevät minut nyt, eivät näe minua enää,sinun silmäsi etsivät minua, mutta olen poissa.+   Niin kuin pilvi haihtuu ja katoaa,ei hautaan* meneväkään tule enää takaisin.+ 10  Hän ei palaa taloonsa,eikä häntä enää muisteta hänen kotipaikassaan.+ 11  Siksi minä en enää sulje suutani. Tahdon puhua henkeni ahdingossa,katkera tuskani+ saa minut valittamaan! 12  Olenko minä meri tai merihirviö,niin että sinun pitäisi asettaa minulle vartija? 13  Kun sanon: ’Leposohvani lohduttaa minua,vuoteeni helpottaa kurjuuttani’, 14  silloin saat minut kauhistumaan unilla,pelottelet minua näyillä, 15  niin että minä ennemmin tukehtuisin,*valitsisin kuoleman mieluummin kuin tämän ruumiin.*+ 16  Minä inhoan elämääni,+ en halua enää elää. Jätä minut rauhaan, sillä päiväni ovat kuin henkäys.+ 17  Mikä on kuolevainen ihminen, että olisit kiinnostunut hänestätai kohdistaisit häneen huomiosi?*+ 18  Miksi tutkit häntä joka aamuja koettelet häntä joka hetki?+ 19  Etkö voi kääntää katsettasi minustaja jättää minua rauhaan edes siksi aikaa, että ehdin nielaista sylkeni?+ 20  Jos olen tehnyt syntiä, mitä vahinkoa siitä on ollut sinulle, sinä ihmiskunnan tarkkailija?+ Miksi olet ottanut minut maalitauluksi? Onko minusta tullut sinulle taakka? 21  Miksi et anna anteeksi rikkomustanija sivuuta syntiäni? Pianhan minä makaan tomussa,+ja sinä etsit minua, mutta minua ei enää ole.”

Alaviitteet

Kirjaim. ”eikä silmäni enää näe hyvää”.
Tai ”šeoliin”, ts. ihmiskunnan kuvaannolliseen hautaan. Ks. sanasto.
Tai ”sieluni ennemmin tukehtuisi”.
Kirjaim. ”kuin luuni”.
Kirjaim. ”sydämesi”.

Tutkimisviitteet

Media