Job 17:1–16

17  Henkeni on murtunut, päiväni ovat lopussa,hautausmaa odottaa minua.+   Pilkkaajat ympäröivät minua,+ja silmieni on katseltava heidän kapinallista käytöstään.   Otathan vastaan panttini ja pidät sen itselläsi. Kuka muukaan löisi kättä kanssani ja menisi minusta takuuseen?+   Sinä olet kätkenyt ymmärtäväisyyden heidän sydämeltään.+Siksi sinä et anna heidän päästä voitolle.   Joku voi tarjoutua antamaan omastaan ystävilleen,vaikka hänen lastensa silmät ovat sumeat.   Hän on tehnyt minusta halveksitun* kansojen keskuudessa,+niin että kasvoilleni syljetään.+   Ahdistus hämärtää silmäni,+ja jäseneni ovat vain varjo entisestään.   Oikeamieliset tuijottavat tätä hämmästyneinä,ja viaton järkyttyy jumalattoman* vuoksi.   Se, joka toimii oikein,* pysyy tiellään,+ja se, jonka kädet ovat puhtaat, vahvistuu.+ 10  Te voitte kuitenkin kaikki tulla jatkamaan väitteidenne esittämistä,vaikka en ole löytänyt joukostanne ketään viisasta.+ 11  Päiväni ovat lopussa.+Suunnitelmani, sydämeni toiveet, ovat murskana.+ 12  He muuttavat yön päiväksisanoessaan: ’Valon täytyy olla lähellä, koska on pimeää.’ 13  Jos odotan vielä vähän, haudasta* tulee kotini,*+levitän vuoteeni pimeyteen.+ 14  Hautakuopalle+ minä huudan: ’Sinä olet isäni!’, madoille: ’Äitini ja sisareni!’ 15  Missä siis on toivoni?+ Onko minulla toivoa kenenkään silmissä? 16  Se* menee alas haudan* teljettyjen porttien taakse,kun me kaikki laskeudumme tomuun.”+

Alaviitteet

Kirjaim. ”sananparren”.
Tai ”luopion”.
Tai ”Vanhurskas”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”šeolista”, ts. ihmiskunnan kuvaannollisesta haudasta. Ks. sanasto.
Kirjaim. ”taloni”.
Ts. toivo.
Tai ”šeolin”.

Tutkimisviitteet

Media