Job 17:1–16
17 Henkeni on murtunut, päiväni ovat lopussa,hautausmaa odottaa minua.+
2 Pilkkaajat ympäröivät minua,+ja silmieni on katseltava heidän kapinallista käytöstään.
3 Otathan vastaan panttini ja pidät sen itselläsi.
Kuka muukaan löisi kättä kanssani ja menisi minusta takuuseen?+
4 Sinä olet kätkenyt ymmärtäväisyyden heidän sydämeltään.+Siksi sinä et anna heidän päästä voitolle.
5 Joku voi tarjoutua antamaan omastaan ystävilleen,vaikka hänen lastensa silmät ovat sumeat.
6 Hän on tehnyt minusta halveksitun* kansojen keskuudessa,+niin että kasvoilleni syljetään.+
7 Ahdistus hämärtää silmäni,+ja jäseneni ovat vain varjo entisestään.
8 Oikeamieliset tuijottavat tätä hämmästyneinä,ja viaton järkyttyy jumalattoman* vuoksi.
9 Se, joka toimii oikein,* pysyy tiellään,+ja se, jonka kädet ovat puhtaat, vahvistuu.+
10 Te voitte kuitenkin kaikki tulla jatkamaan väitteidenne esittämistä,vaikka en ole löytänyt joukostanne ketään viisasta.+
11 Päiväni ovat lopussa.+Suunnitelmani, sydämeni toiveet, ovat murskana.+
12 He muuttavat yön päiväksisanoessaan: ’Valon täytyy olla lähellä, koska on pimeää.’
13 Jos odotan vielä vähän, haudasta* tulee kotini,*+levitän vuoteeni pimeyteen.+
14 Hautakuopalle+ minä huudan: ’Sinä olet isäni!’,
madoille: ’Äitini ja sisareni!’
15 Missä siis on toivoni?+
Onko minulla toivoa kenenkään silmissä?
16 Se* menee alas haudan* teljettyjen porttien taakse,kun me kaikki laskeudumme tomuun.”+
Alaviitteet
^ Kirjaim. ”sananparren”.
^ Tai ”luopion”.
^ Kirjaim. ”taloni”.
^ Ts. toivo.
^ Tai ”šeolin”.