Jeremia 8:1–22

8  ”Siihen aikaan”, julistaa Jehova, ”otetaan Juudan kuninkaiden luut, sen ruhtinaiden luut, pappien luut, profeettojen luut ja Jerusalemin asukkaiden luut heidän haudoistaan.  Ne levitetään auringon, kuun ja koko taivaan armeijan eteen, joita he rakastivat, palvelivat, seurasivat, etsivät ja kumarsivat.+ Niitä ei koota eikä haudata. Niistä tulee kuin lantaa maan pinnalle.”+  ”Ne jotka jäävät jäljelle tästä pahasta suvusta, valitsevat mieluummin kuoleman kuin elämän kaikissa niissä paikoissa, joihin hajotan heidät”, julistaa armeijoiden Jehova.  ”Sinun täytyy sanoa heille: ’Näin sanoo Jehova: ”Kaatuvatko he eivätkä enää nouse? Jos yksi kääntyy takaisin, eikö toinenkin käänny takaisin?   Miksi tämä kansa, Jerusalem, on jatkuvasti uskoton? He pitävät kiinni petoksesta,he kieltäytyvät kääntymästä takaisin.+   Minä kiinnitin heihin huomiota ja kuuntelin, mutta he eivät puhuneet totta. Kukaan ei katunut pahuuttaan eikä kysynyt: ’Mitä olen tehnyt?’+ Jokainen kiirehtii tekemään samalla tavalla kuin muut, kuin taisteluun ryntäävä hevonen.   Jopa kattohaikara taivaalla tietää aikansa,*turturikyyhky, tervapääsky ja rastas* pitävät kiinni tuloajastaan.* Oma kansani ei kuitenkaan ymmärrä Jehovan tuomiota.”’+   ’Kuinka te voitte sanoa: ”Me olemme viisaita, ja meillä on Jehovan laki”?* Kirjurien* valehtelevalla kynällähän*+ on kirjoitettu vain valhetta.   Viisaat on häpäisty.+ He ovat kauhistuneet, ja heidät otetaan kiinni. He ovat hylänneet Jehovan sanan– mitä viisautta heillä on? 10  Niinpä minä annan heidän vaimonsa toisille miehille,heidän peltonsa toisille omistajille.+Pienimmästä suurimpaan jokainen hankkii voittoa epärehellisin keinoin,+profeetasta pappiin jokainen toimii petollisesti.+ 11  He yrittävät parantaa kansani tyttären vamman* huolettomasti* ja sanovat:”On rauha! On rauha!”, kun rauhaa ei ole.+ 12  Häpeävätkö he inhottavia tekojaan? He eivät häpeä yhtään! He eivät edes osaa tuntea itseään nöyryytetyiksi!+ Siksi he kaatuvat kaatuneiden joukkoon. Kun minä rankaisen heitä, he kompastuvat’,+ sanoo Jehova. 13  ’Kun minä kokoan heidät, teen heistä lopun’, julistaa Jehova. ’Viiniköynnökseen ei jää rypäleitä eikä viikunapuuhun viikunoita, ja lehdet lakastuvat. He menettävät sen, mitä annoin heille.’” 14  ”Miksi me istumme täällä? Kokoonnutaan, mennään linnoitettuihin kaupunkeihin+ ja tuhoudutaan siellä. Jumalamme Jehova hävittää meidätja antaa meille myrkkyvettä juotavaksi,+koska olemme tehneet syntiä Jehovaa vastaan. 15  Toivoimme rauhaa, mutta mitään hyvää ei tullut,paranemisen aikaa, mutta tulikin kauhu!+ 16  Danista kuuluu vihollisen hevosten korskunta. Hänen oriensa hirnuntasaa koko maan järisemään. He tulevat ja ahmivat maan ja kaiken, mitä siinä on,kaupungin ja sen asukkaat.” 17  ”Minä lähetän teidän keskuuteenne käärmeitä,myrkkykäärmeitä, joita ei voi lumota,ja ne varmasti purevat teitä”, julistaa Jehova. 18  Murheeni on parantumaton,sydämeni on sairas. 19  Kaukaisesta maasta kuuluukansani tyttären avunhuuto: ”Eikö Jehova ole Siionissa? Eikö sen kuningas ole siellä?” ”Miksi he ovat loukanneet minua veistetyillä jumalankuvillaan,vieraiden kansojen arvottomilla jumalilla?” 20  ”Sadonkorjuu on ohi, kesä on mennyt,mutta me emme ole pelastuneet!” 21  Olen murtunut kansani tyttären vamman takia.+Olen masentunut. Kauhu on vallannut minut. 22  Eikö Gileadissa ole balsamia?*+ Eikö siellä ole parantajaa?*+ Miksi kansani tytär ei ole toipunut?+

Alaviitteet

Tai ”määräaikansa”.
Tai mahd. ”kurki”.
Tai ”muuttoajastaan”.
Tai ”opetus”.
Tai ”Sihteerien”.
Tai ”väärällä piirtimellähän”.
Tai ”murtuman”.
Tai ”pinnallisesti”.
Tai ”rauhoittavaa voidetta”.
Tai ”lääkäriä”.

Tutkimisviitteet

Media