2. Mooseksen kirja 12:1–51

12  Jehova sanoi nyt Moosekselle ja Aaronille Egyptin maassa:  ”Tämä kuukausi on teille kuukausista ensimmäinen; siitä alkavat vuoden kuukaudet.+  Sanokaa koko Israelin kansalle: ’Tämän kuun kymmenentenä päivänä teidän jokaisen tulee ottaa itsellenne lammas+ perhettä varten, lammas taloa kohti.  Jos perhe on liian pieni yhtä lammasta kohti, sen* on otettava taloonsa yhteinen lammas lähinaapurinsa kanssa. Laskettaessa, kuinka monelle* lammas riittää, pitää arvioida, kuinka paljon kukin siitä syö.  Sen tulee olla virheetön,+ vuoden vanha uros. Nuoren lampaan sijasta voitte valita vuohen.  Teidän täytyy huolehtia siitä tämän kuun 14. päivään+ saakka, ja koko Israelin seurakunnan on teurastettava se iltahämärissä.*+  Teidän on otettava sen verta ja pirskotettava sitä kumpaankin ovenpieleen sekä ovenpäälliseen niissä taloissa, joissa syötte sen.+  Teidän on syötävä liha sinä yönä.+ Teidän tulee paahtaa se tulella ja syödä se happamattoman leivän+ ja kitkerien yrttien kera.+  Älkää syökö siitä mitään raakana tai kiehutettuna, vedessä keitettynä, vaan paahtakaa se päineen, koipineen ja sisälmyksineen. 10  Ette saa säästää siitä mitään aamuksi, vaan se, mikä jäisi aamuksi, teidän tulee polttaa tulessa.+ 11  Teidän tulee syödä se vyö lanteilla,* sandaalit jalassa ja sauva kädessä, ja se on syötävä kiireesti. Se on pesah* Jehovan kunniaksi. 12  Sinä yönä kuljen Egyptin maan halki ja surmaan jokaisen esikoisen Egyptin maassa, niin ihmisen kuin kotieläimenkin.+ Minä panen täytäntöön tuomiot kaikille Egyptin jumalille.+ Minä olen Jehova. 13  Veri on merkkinä taloissa, joissa olette. Minä näen veren ja menen ohitsenne, eikä vitsaus koidu tuhoksenne, kun rankaisen Egyptin maata.+ 14  Teidän täytyy muistaa tämä päivä, ja teidän on vietettävä silloin juhlaa Jehovan kunniaksi sukupolvesta toiseen. Sen viettäminen on teille pysyvä säädös. 15  Seitsemän päivää teidän on syötävä happamatonta leipää.+ Ensimmäisenä päivänä teidän on vietävä taloistanne pois hapantaikina, sillä jokainen,* joka syö hapatettua näiden seitsemän päivän aikana, on poistettava* Israelista. 16  Ensimmäisenä päivänä teillä on pyhä kokous ja seitsemäntenä päivänä toinen pyhä kokous. Noina päivinä ei pidä tehdä mitään työtä.+ Saatte valmistaa vain sen, mitä jokainen* tarvitsee syödäkseen. 17  Teidän on vietettävä happamattoman leivän juhlaa,+ koska juuri tuona päivänä minä vien suuret joukkonne* pois Egyptin maasta. Teidän on vietettävä tuota juhlapäivää sukupolvesta toiseen. Tämä on teille pysyvä säädös. 18  Teidän on syötävä happamatonta leipää ensimmäisen kuun 14. päivän illasta lähtien aina kuukauden 21. päivän iltaan saakka.+ 19  Taloistanne ei saa löytyä hapantaikinaa seitsemään päivään, sillä se,* joka syö hapatettua, on poistettava* Israelin kansasta,+ olipa hän ulkomaalainen tai maan syntyperäinen asukas.+ 20  Ette saa syödä mitään hapatettua. Teidän on kaikissa kodeissanne syötävä happamatonta leipää.’” 21  Mooses kutsui viipymättä kaikki Israelin vanhimmat+ ja sanoi heille: ”Menkää valitsemaan nuoria eläimiä* omille perheillenne ja teurastakaa pesah-uhri. 22  Sitten teidän on kastettava iisoppikimppu astiassa olevaan vereen ja pirskotettava sitä ovenpäälliseen ja kumpaankin ovenpieleen. Kenenkään teistä ei pidä mennä talostaan ulos ennen aamua. 23  Kun sitten Jehova maan halki kulkiessaan lyö egyptiläisiä vitsauksella ja näkee veren ovenpäällisessä ja kummassakin ovenpielessä, Jehova menee varmasti sen sisäänkäynnin ohi, eikä hän anna tappavan vitsauksen* tulla taloihinne.+ 24  Teidän on muisteltava tätä tapahtumaa; tämä on teille ja pojillenne pysyvä säännös.+ 25  Kun tulette maahan, jonka Jehova teille lupauksensa mukaan antaa, teidän on vietettävä tätä juhlaa.+ 26  Kun poikanne kysyvät teiltä, mitä tämä juhla teille merkitsee,+ 27  teidän on vastattava: ’Tämä on pesah-uhri Jehovalle, joka meni Egyptissä israelilaisten talojen ohi ja säästi ne, kun hän aiheutti egyptiläisille vitsauksen.’” Silloin kansa polvistui ja heittäytyi kasvoilleen maahan. 28  Niin israelilaiset lähtivät tekemään niin kuin Jehova oli Moosesta ja Aaronia käskenyt.+ He tekivät juuri niin. 29  Keskiyöllä Jehova surmasi jokaisen esikoisen Egyptin maassa,+ valtaistuimella istuvan faraon esikoisesta vankilassa* olevan vangin esikoiseen saakka, samoin kuin jokaisen kotieläimen esikoisen.+ 30  Sinä yönä farao sekä kaikki hänen palvelijansa ja kaikki muut egyptiläiset nousivat ylös, ja egyptiläisten keskuudesta alkoi kuulua suuri valitus, sillä ei ollut yhtään taloa, jossa ei ollut kuollutta.+ 31  Farao kutsui heti yöllä Mooseksen ja Aaronin+ ja sanoi: ”Nouskaa, lähtekää pois kansani keskuudesta, sekä te että muut israelilaiset. Menkää palvomaan Jehovaa niin kuin olette sanoneet.+ 32  Ottakaa myös katraanne ja karjalaumanne ja menkää niin kuin olette sanoneet.+ Teidän on kuitenkin myös siunattava minut.” 33  Egyptiläiset alkoivat kiirehtiä kansaa lähtemään nopeasti+ maasta, sillä he sanoivat: ”Mehän kuolemme kohta kaikki!”+ 34  Niin kansa kantoi vaatteisiinsa käärittyjä taikinakaukaloita* olallaan ennen kuin taikina oli niissä hapantunut. 35  Israelilaiset pyysivät egyptiläisiltä hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita, niin kuin Mooses oli heitä käskenyt.+ 36  Jehova antoi kansan päästä egyptiläisten suosioon, niin että nämä antoivat heille, mitä he pyysivät, ja he ottivat egyptiläisiltä saalista.+ 37  Israelilaiset lähtivät sitten Rameseksesta+ Sukkotia+ kohti; jalkamiehiä oli noin 600 000 ja näiden lisäksi myös lapsia.+ 38  Heidän mukanaan lähti myös suuri joukko muita*+ sekä paljon katraita ja karjaa. 39  He alkoivat leipoa Egyptistä tuomastaan taikinasta pyöreitä happamattomia leipiä. Taikina ei ollut hapantunut, koska heidät oli ajettu pois Egyptistä niin kiireesti, etteivät he olleet valmistaneet itselleen evästä.+ 40  Kun israelilaiset lähtivät Egyptistä,+ he olivat asuneet vieraalla maalla 430 vuotta.+ 41  Päivälleen 430 vuoden kuluttua kaikki Jehovan suuret joukot lähtivät Egyptin maasta. 42  Juuri sinä yönä he tulevat viettämään juhlaa sen muistoksi, että Jehova vei heidät pois Egyptin maasta. Koko Israelin kansan on vietettävä sitä Jehovan kunniaksi sukupolvesta toiseen.+ 43  Sitten Jehova sanoi Moosekselle ja Aaronille: ”Tämä on pesahia koskeva säädös: Kukaan ulkomaalainen ei saa syödä pesah-uhria.+ 44  Jos kuitenkin jollakulla on rahalla ostettu miesorja, tämä on ympärileikattava.+ Vasta sitten orja saa syödä sitä. 45  Siirtolainen ja palkkatyöläinen eivät saa syödä sitä. 46  Yhdessä talossa se on syötävä. Ette saa viedä lihaa talon ulkopuolelle ettekä murtaa siitä yhtään luuta.+ 47  Koko Israelin kansan on vietettävä pesahia. 48  Jos joku ulkomaalainen asuu luonanne ja haluaa viettää pesahia Jehovan kunniaksi, jokainen hänen talouteensa kuuluva miespuolinen on ympärileikattava. Vasta sitten hän voi viettää sitä, ja hänestä tulee kuin maan syntyperäinen asukas. Mutta kukaan ympärileikkaamaton mies ei saa syödä sitä.+ 49  Sama laki soveltuu syntyperäiseen asukkaaseen ja keskuudessanne asuvaan ulkomaalaiseen.”+ 50  Niin kaikki israelilaiset tekivät niin kuin Jehova oli Moosesta ja Aaronia käskenyt. He tekivät juuri niin. 51  Juuri sinä päivänä Jehova vei israelilaiset joukkoineen pois Egyptin maasta.

Alaviitteet

Kirjaim. ”hänen”.
Tai ”kuinka monelle sielulle”.
Kirjaim. ”kahden illan välillä”.
Kirjaim. ”lanteenne vyötettyinä”.
Kirjaim. ”ohimeno”. Hepr. pésaḥ. Ks. sanasto.
Tai ”jokainen sielu”.
Tai ”surmattava”.
Tai ”jokainen sielu”.
Kirjaim. ”armeijanne”.
Tai ”se sielu”.
Tai ”surmattava”.
Ts. nuoria lampaita tai vuohia.
Kirjaim. ”anna turmion”.
Kirjaim. ”vesisäiliötalossa”.
Tai ”taikinakulhoja”.
Ts. egyptiläisten ja muiden ei-israelilaisten joukko.

Tutkimisviitteet

Media