1. Mooseksen kirja 50:1–26
50 Silloin Joosef heittäytyi itkien isäänsä vasten+ ja suuteli häntä.
2 Sen jälkeen Joosef käski palveluksessaan olevia lääkäreitä balsamoimaan+ hänen isänsä. Niin he balsamoivat Israelin.
3 Siihen kului täydet 40 päivää, sillä niin kauan balsamointi kestää, ja egyptiläiset itkivät häntä 70 päivää.
4 Kun suruaika oli ohi, Joosef sanoi faraon hoville: ”Jos olen saanut suosionne, viekää faraolle tämä sana:
5 ’Isäni vannotti+ minua sanoen: ”Minä kuolen pian.+ Sinun pitää haudata minut hautapaikkaani,+ jonka olen kaivanut itselleni Kanaanin maahan.”+ Annathan minun mennä sinne hautaamaan isäni, minkä jälkeen palaan takaisin.’”
6 Farao vastasi: ”Mene hautaamaan isäsi, niin kuin hän sinua vannotti.”+
7 Niin Joosef lähti hautaamaan isäänsä, ja hänen mukanaan lähtivät kaikki faraon palvelijat, hänen hovinsa vanhimmat+ ja kaikki Egyptin maan vanhimmat.
8 Joosefin kanssa lähtivät myös hänen koko perheensä, hänen veljensä ja hänen isänsä perhe.+ He jättivät Gosenin maahan ainoastaan pienet lapsensa sekä katraansa ja karjalaumansa.
9 Lisäksi hänen mukanaan lähti vaunuja+ ja ratsumiehiä. Seurue oli hyvin suuri.
10 Sitten he tulivat Atadin puimatantereelle, joka on Jordanin seudulla, ja siellä he järjestivät hyvin suuren ja vaikuttavan surujuhlan, ja Joosef suri isäänsä seitsemän päivää.
11 Nähdessään surujuhlan Atadin puimatantereella maan asukkaat, kanaanilaiset, huudahtivat: ”Egyptiläisillä on suuri suru!” Siksi tuolle Jordanin seudulla olevalle paikalle annettiin nimeksi Abel-Misraim.*
12 Jaakobin pojat tekivät hänelle juuri niin kuin hän oli heitä käskenyt.+
13 Hänen poikansa veivät hänet Kanaanin maahan ja hautasivat hänet luolaan Mamren edustalla olevalla Makpelan maa-alueella, jonka Abraham oli ostanut hautapaikaksi heettiläiseltä Efronilta.+
14 Haudattuaan isänsä Joosef palasi Egyptiin veljiensä ja kaikkien niiden kanssa, jotka olivat lähteneet hänen mukaansa hautaamaan hänen isäänsä.
15 Isänsä kuoleman jälkeen Joosefin veljet sanoivat: ”Ehkä Joosef hautoo vihamielisyyttä meitä kohtaan ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä teimme hänelle.”+
16 Niin he lähettivät Joosefille seuraavan sanan: ”Isäsi antoi ennen kuolemaansa tämän käskyn:
17 ’Teidän on sanottava Joosefille näin: ”Pyydän hartaasti, että antaisit anteeksi veljiesi rikkomuksen ja synnin, johon he syyllistyivät aiheuttaessaan sinulle vahinkoa.”’ Annathan nyt anteeksi isäsi Jumalan palvelijoiden rikkomuksen.” Kuullessaan nämä sanat Joosef alkoi itkeä.
18 Sitten hänen veljensä tulivat ja kumartuivat maahan hänen edessään ja sanoivat: ”Me olemme sinun orjiasi!”+
19 Joosef sanoi heille: ”Älkää pelätkö. Enhän minä ole Jumalan asemassa.
20 Vaikka teidän tarkoituksenne oli vahingoittaa minua,+ Jumala päätti kääntää sen hyväksi ja pitää monia ihmisiä elossa, kuten hän parhaillaan tekee.+
21 Älkää siis pelätkö. Minä toimitan jatkuvasti teille ja pienille lapsillenne ruokaa.”+ Näin hän lohdutti heitä ja puhui heille rauhoittavasti.
22 Joosef jäi asumaan Egyptiin, hän ja hänen isänsä perhe, ja hän eli 110-vuotiaaksi.
23 Joosef näki Efraimin poikia kolmanteen polveen asti,+ samoin kuin Manassen pojan Makirin+ pojat. He syntyivät Joosefin polvien päälle.*
24 Lopulta Joosef sanoi veljilleen: ”Minä kuolen, mutta Jumala kääntää varmasti huomionsa teihin+ ja vie teidät tästä maasta siihen maahan, jota koskevan valan hän vannoi Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille.”+
25 Sen tähden Joosef vannotti Israelin poikia sanoen: ”Jumala kääntää varmasti huomionsa teihin, ja teidän on vietävä minun luuni* täältä pois.”+
26 Joosef kuoli 110-vuotiaana, ja hänet balsamoitiin+ ja pantiin arkkuun Egyptissä.
Alaviitteet
^ Merk. ’egyptiläisten suru’.
^ Ts. Joosef piti heitä poikinaan ja soi heille erityissuosiota.
^ Tai ”ruumiini”.