1. Mooseksen kirja 47:1–31

47  Niin Joosef meni ilmoittamaan faraolle:+ ”Isäni ja veljeni sekä heidän katraansa, karjalaumansa ja kaikki, mitä heillä on, ovat tulleet Kanaanin maasta, ja he ovat parhaillaan Gosenin maassa.”+  Hän otti viisi veljeään ja vei heidät faraon eteen.+  Farao kysyi hänen veljiltään: ”Mikä on ammattinne?” He vastasivat faraolle: ”Palvelijasi ovat lammaspaimenia, sekä me että esi-isämme.”+  Sitten he sanoivat faraolle: ”Olemme tulleet asumaan muukalaisina tässä maassa,+ koska Kanaanin maassa on ankara nälänhätä, niin ettei palvelijoidesi katraalle ole laidunta.+ Annathan nyt palvelijoidesi asua Gosenin maassa.”+  Siihen farao sanoi Joosefille: ”Isäsi ja veljesi ovat tulleet tänne luoksesi.  Egyptin maa on käytettävissäsi. Anna isäsi ja veljiesi asua maan kaikkein parhaassa osassa.+ He saavat asua Gosenin maassa, ja jos tiedät, että heidän joukossaan on kyvykkäitä miehiä, pane heidät hoitamaan minun karjaani.”  Sen jälkeen Joosef toi isänsä Jaakobin faraon eteen ja esitteli hänet, ja Jaakob toivotti faraolle siunausta.  Farao kysyi Jaakobilta: ”Kuinka vanha olet?”  Jaakob sanoi faraolle: ”Vaellukseni on kestänyt* 130 vuotta. Vähäiset ja ahdistavat ovat olleet elinvuoteni,+ eikä niitä ole yhtä paljon kuin oli esi-isieni elinvuosia heidän vaelluksensa aikana.”*+ 10  Sen jälkeen Jaakob toivotti faraolle siunausta ja lähti hänen edestään. 11  Niin Joosef sijoitti isänsä ja veljensä asumaan Egyptiin ja antoi heille maaomaisuutta maan parhaasta osasta, Rameseksen maasta,+ kuten farao oli käskenyt. 12  Joosef toimitti jatkuvasti isälleen, veljilleen ja isänsä koko suvulle ruokaa* heidän lastensa lukumäärän mukaan. 13  Ruokaa* ei ollut nyt koko maassa, koska nälänhätä oli hyvin ankara, ja Egyptin maa ja Kanaanin maa nääntyivät nälänhädän vuoksi.+ 14  Vähitellen Joosef kokosi kaiken rahan, joka oli Egyptin maassa ja Kanaanin maassa ja jolla ihmiset ostivat viljaa,+ ja toi sen faraon taloon. 15  Aikanaan raha loppui Egyptin maasta ja Kanaanin maasta, ja kaikki egyptiläiset alkoivat tulla Joosefin luo ja sanoa: ”Anna meille ruokaa! Pitäisikö meidän kuolla sinun silmiesi edessä siksi, että rahamme ovat loppuneet?” 16  Siihen Joosef sanoi: ”Jos rahanne ovat loppuneet, luovuttakaa karjanne, niin minä annan teille ruokaa karjanne vastineeksi.” 17  Silloin he alkoivat tuoda karjaansa Joosefille, ja Joosef antoi heille ruokaa vastineeksi heidän hevosistaan sekä pienkarjasta, nautakarjasta ja aaseista, ja hän toimitti heille ruokaa koko sen vuoden kaiken heidän karjansa vastineeksi. 18  Niin tuo vuosi kului loppuun, ja he tulivat hänen luokseen seuraavana vuonna ja sanoivat: ”Emme salaa herraltamme, että raha ja kotieläimet on jo annettu herrallemme. Meillä ei ole antaa herrallemme enää mitään muuta kuin itsemme ja maamme. 19  Miksi meidän pitäisi tuhoutua silmiesi edessä, sekä meidän että maamme? Osta meidät ja maamme antamalla meille ruokaa, niin meistä tulee faraon orjia ja maastamme hänen omansa. Anna meille siementä, jotta eläisimme emmekä kuolisi eikä maamme autioituisi.” 20  Silloin Joosef osti faraolle kaiken egyptiläisten maan, kun kaikki egyptiläiset myivät peltonsa, sillä nälänhätä oli ankara. Niin maa tuli faraon omaksi. 21  Sen jälkeen Joosef siirsi kansan kaupunkeihin kaikkialta Egyptin alueelta.+ 22  Ainoastaan pappien maata hän ei ostanut,+ sillä pappien ruoka tuli faraolta ja he elivät faraon heille antamalla ruoalla. Siksi he eivät myyneet maataan. 23  Sitten Joosef sanoi kansalle: ”Olen tänään ostanut teidät ja maanne faraolle. Tässä on teille siementä, ja teidän on kylvettävä se maahan. 24  Kun se tuottaa satoa, antakaa siitä viidennes faraolle,+ mutta neljä osaa jää teille kylvösiemeneksi ja ruoaksi itsellenne, väellenne ja lapsillenne.” 25  Niin he sanoivat: ”Sinä olet pitänyt meidät elossa.+ Herrani, anna meidän saada suosiosi, niin meistä tulee faraon orjia.”+ 26  Sitten Joosef laati Egyptin maata koskevan säädöksen, jonka mukaan viidennes kuului faraolle, ja se on voimassa vielä nykyäänkin. Ainoastaan pappien maa ei joutunut faraolle.+ 27  Israel jäi asumaan Egyptiin, Gosenin maahan.+ He asettuivat sinne ja olivat hedelmällisiä, ja heidän määränsä kasvoi suureksi.+ 28  Jaakob eli Egyptin maassa vielä 17 vuotta, niin että hän eli 147 vuotta.+ 29  Kun lähestyi aika, jolloin Israel kuolisi,+ hän kutsui poikansa Joosefin ja sanoi: ”Jos nyt olen saanut suosiosi, niin laitahan kätesi reiteni alle ja osoita minua kohtaan rakkautta* ja uskollisuutta. Ethän hautaa minua Egyptiin.+ 30  Kun kuolen,* sinun on vietävä minut Egyptistä ja haudattava minut esi-isieni hautaan.”+ Joosef sanoi: ”Minä teen juuri niin kuin sanot.” 31  Sitten Israel sanoi: ”Vanno minulle.” Niin hän vannoi hänelle.+ Silloin Israel kumartui vuoteensa päädyssä.+

Alaviitteet

Tai ”Olen elänyt muukalaisena”.
Tai ”heidän eläessään muukalaisina”.
Kirjaim. ”leipää”.
Kirjaim. ”Leipää”.
Tai ”uskollista rakkautta”.
Kirjaim. ”lepään isieni luona”.

Tutkimisviitteet

Media