1. Kuninkaiden kirja 3:1–28

3  Salomosta tuli faraon, Egyptin kuninkaan, vävy. Hän meni naimisiin faraon tyttären kanssa*+ ja vei hänet Daavidin kaupunkiin+ siksi aikaa, että hän sai rakennettua oman talonsa,+ Jehovan temppelin+ ja Jerusalemin ympärysmuurin.+  Kansa kuitenkin uhrasi edelleen uhripaikoilla,+ koska siihen mennessä ei ollut vielä rakennettu temppeliä Jehovan nimen kunniaksi.+  Salomo rakasti jatkuvasti Jehovaa ja noudatti isänsä Daavidin säädöksiä mutta uhrasi edelleen uhripaikoilla ja pani niillä uhrilahjoja savuamaan.+  Kuningas meni uhraamaan Gibeoniin, sillä se oli huomattavin* uhripaikka.+ Salomo uhrasi sen alttarilla 1 000 polttouhria.+  Gibeonissa Jehova näyttäytyi Salomolle yöllä unessa. Jumala sanoi: ”Kerro, mitä haluaisit minun antavan sinulle.”+  Tällöin Salomo sanoi: ”Sinä osoitit suurta uskollista rakkautta palvelijallesi Daavidille, isälleni, kun hän vaelsi edessäsi uskollisesti, oikeamielisesti* ja vilpittömin sydämin. Olet jatkuvasti osoittanut hänelle tällaista suurta uskollista rakkautta tähän päivään saakka siten, että olet antanut hänelle pojan, joka istuu hänen valtaistuimellaan.+  Ja nyt, Jumalani Jehova, sinä olet tehnyt minusta, palvelijastasi, kuninkaan isäni Daavidin tilalle, vaikka olen vielä nuori* ja kokematon.*+  Palvelijasi on kansasi keskellä, jonka olet valinnut,+ kansan, joka on niin valtava, ettei sitä voi laskea.  Anna siis minulle, palvelijallesi, tottelevainen sydän, niin että voin tuomita kansaasi+ ja erottaa hyvän ja pahan.+ Kuka näet pystyy tuomitsemaan tätä suurta* kansaasi?” 10  Salomon pyyntö miellytti Jehovaa.+ 11  Jumala sanoi hänelle: ”Koska pyysit tätä etkä pitkää elämää,* rikkautta etkä vihollistesi kuolemaa, vaan pyysit ymmärrystä ratkaista* oikeusasioita,+ 12  minä teen niin kuin pyysit.+ Annan sinulle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen,+ niin että ketään sinun kaltaistasi ei ole ollut ennen sinua eikä tule sinun jälkeesi.+ 13  Lisäksi annan sinulle sellaista, mitä et pyytänyt+ – sekä rikkautta että kunniaa+ – niin ettei koko elinaikanasi* tule olemaan ketään kaltaistasi kuningasta.+ 14  Ja jos vaellat minun teitäni ja noudatat säännöksiäni ja käskyjäni, niin kuin isäsi Daavid teki,+ minä myös annan sinun elää pitkään.”*+ 15  Kun Salomo heräsi, hän tajusi nähneensä unen.* Sitten hän meni Jerusalemiin ja asettui Jehovan liiton arkun eteen. Hän uhrasi poltto- ja yhteysuhreja+ ja järjesti juhlat kaikille palvelijoilleen. 16  Noihin aikoihin tuli kaksi prostituoitua kuninkaan luo ja asettui hänen eteensä. 17  Ensimmäinen nainen sanoi: ”Anteeksi, herrani, minä ja tämä nainen asumme samassa talossa, ja minä synnytin, kun hän oli talossa. 18  Kolmantena päivänä sen jälkeen kun olin synnyttänyt, tämäkin nainen synnytti. Me olimme kahdestaan, eikä talossa ollut ketään muuta. 19  Yöllä tämän naisen poika kuoli, koska hän oli maannut sen päällä. 20  Niin hän nousi keskellä yötä, ja kun minä, orjattaresi, nukuin, hän otti poikani minun vierestäni ja laittoi sen viereensä* ja kuolleen poikansa hän laittoi minun viereeni. 21  Kun nousin aamulla imettämään poikaani, näin, että se oli kuollut. Silloin minä tutkin sitä tarkkaan ja huomasin, ettei se ollutkaan minun poikani, jonka olin synnyttänyt.” 22  Toinen nainen kuitenkin sanoi: ”Ei, vaan elossa oleva poika on minun ja kuollut poika on sinun!” Mutta ensimmäinen nainen sanoi: ”Ei, vaan kuollut poika on sinun ja elossa oleva poika on minun.” Näin he riitelivät kuninkaan edessä. 23  Lopulta kuningas sanoi: ”Tämä sanoo: ’Tämä elossa oleva poika on minun, ja kuollut poika on sinun!’, ja tuo sanoo: ’Ei, vaan kuollut poika on sinun ja elossa oleva poika on minun!’” 24  Kuningas jatkoi: ”Tuokaa minulle miekka.” Niin kuninkaalle tuotiin miekka. 25  Sitten kuningas sanoi: ”Halkaiskaa elävä lapsi kahtia ja antakaa toinen puoli toiselle naiselle ja toinen puoli toiselle.” 26  Se nainen, jonka poika elävä lapsi oli, tunsi niin voimakasta äidinrakkautta* poikaansa kohtaan, että anoi heti kuninkaalta: ”Herrani, antakaa elävä lapsi hänelle! Älkää vain tappako sitä!” Mutta toinen nainen sanoi: ”Sitä et saa sinä enkä minä! Halkaiskaa kahtia!” 27  Silloin kuningas vastasi: ”Antakaa elävä lapsi ensimmäiselle naiselle! Älkää missään tapauksessa tappako sitä, sillä hän on sen äiti.” 28  Koko Israel kuuli kuninkaan antamasta tuomiosta, ja he tunsivat syvää kunnioitusta* kuningasta kohtaan,+ sillä he näkivät, että Jumala oli antanut hänelle viisautta jakaa oikeutta.+

Alaviitteet

Tai ”otti faraon tyttären”.
Kirjaim. ”suuri”.
Tai ”vanhurskaasti”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”pieni poika”.
Kirjaim. ”enkä osaa lähteä enkä tulla”.
Tai mahd. ”vaikeaa”. Kirjaim. ”raskasta”.
Kirjaim. ”etkä pyytänyt itsellesi monia päiviä”.
Kirjaim. ”kuulla”.
Kirjaim. ”kaikkina päivinäsi”.
Kirjaim. ”jatkan päiviäsi”.
Ts. Jumalan antaman unen.
Kirjaim. ”povelleen”.
Tai ”syvää myötätuntoa”.
Kirjaim. ”tunsivat pelkoa”.

Tutkimisviitteet

Media