1. Kuninkaiden kirja 12:1–33

12  Rehabeam meni Sikemiin, sillä koko Israel oli tullut sinne+ tehdäkseen hänestä kuninkaan,+  ja Nebatin poika Jerobeam sai kuulla siitä (hän oli edelleen Egyptissä, jonne hän oli paennut kuningas Salomoa ja jäänyt asumaan).+  Jerobeamia lähetettiin hakemaan, minkä jälkeen hän ja koko Israelin seurakunta tulivat Rehabeamin luo ja sanoivat:  ”Sinun isäsi teki ikeemme* raskaaksi.+ Mutta jos sinä helpotat kovaa työtä, jota isäsi teetti meillä, ja kevennät raskasta* iestä, jonka hän pani päällemme, me palvelemme sinua.”  Tähän hän sanoi heille: ”Menkää pois ja palatkaa luokseni kolmen päivän kuluttua.” Niin kansa meni pois.+  Kuningas Rehabeam neuvotteli sitten vanhojen miesten* kanssa, jotka olivat palvelleet hänen isäänsä Salomoa tämän eläessä, ja kysyi: ”Miten neuvoisitte vastaamaan tälle kansalle?”  He vastasivat hänelle: ”Jos tänään tulet tämän kansan palvelijaksi, suostut heidän pyyntöönsä ja vastaat heille ystävällisesti, he tulevat aina olemaan palvelijoitasi.”  Hän kuitenkin hylkäsi vanhojen miesten* antaman neuvon ja neuvotteli nuorten miesten kanssa, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan ja olivat nyt hänen palvelijoitaan.+  Hän kysyi heiltä: ”Mitä neuvotte meitä vastaamaan tälle kansalle, joka on pyytänyt minulta: ’Kevennä iestä, jonka isäsi on pannut päällemme’?” 10  Nuoret miehet, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan, sanoivat hänelle: ”Kansa on sanonut sinulle: ’Sinun isäsi teki ikeemme raskaaksi, mutta sinun pitää keventää sitä.’ Sinun pitää sanoa heille näin: ’Pikkusormeni on paksumpi kuin isäni lantio. 11  Isäni sälytti päällenne raskaan ikeen, mutta minä teen ikeenne vielä raskaammaksi. Isäni rankaisi teitä ruoskilla, mutta minä rankaisen teitä piikkiruoskilla.’” 12  Jerobeam ja koko kansa tulivat kuningas Rehabeamin luo kolmantena päivänä, niin kuin tämä oli sanonut: ”Palatkaa luokseni kolmantena päivänä.”+ 13  Kuningas kuitenkin vastasi kansalle tylysti ja hylkäsi neuvon, jonka vanhat miehet* olivat antaneet hänelle. 14  Hän sanoi heille niin kuin nuoret miehet olivat neuvoneet: ”Isäni teki ikeenne raskaaksi, mutta minä teen ikeenne vielä raskaammaksi. Isäni rankaisi teitä ruoskilla, mutta minä rankaisen teitä piikkiruoskilla.” 15  Kuningas ei siis kuunnellut kansaa, sillä Jehova sai aikaan tämän käänteen+ toteuttaakseen sen, mitä Jehova oli sanonut silolaisen Ahian välityksellä+ Nebatin pojalle Jerobeamille. 16  Kun koko Israel näki, että kuningas kieltäytyi kuuntelemasta heitä, he vastasivat hänelle: ”Mitä yhteistä meillä on Daavidin kanssa? Meillä ei ole mitään perintöä Iisain pojan kanssa. Jumaliesi luo, Israel. Pidä nyt huoli omasta kuningassuvustasi, Daavid!” Sen jälkeen israelilaiset palasivat koteihinsa.*+ 17  Rehabeam hallitsi kuitenkin edelleen niitä israelilaisia, jotka asuivat Juudan kaupungeissa.+ 18  Myöhemmin kuningas Rehabeam lähetti israelilaisten luo Adoramin,+ joka oli pakkotyövelvollisten valvoja, mutta he kivittivät tämän kuoliaaksi. Kuningas Rehabeam onnistui nousemaan vaunuihinsa ja pakenemaan Jerusalemiin.+ 19  Israelilaiset ovat kapinoineet+ Daavidin kuningassukua vastaan aina tähän päivään saakka. 20  Kun israelilaiset kuulivat Jerobeamin palanneen, he kutsuivat koolle kokouksen, pyysivät hänet sinne ja tekivät hänestä Israelin kuninkaan.+ Ainoastaan Juudan heimo+ pysyi uskollisena Daavidin kuningassuvulle. 21  Kun Rehabeam saapui Jerusalemiin, hän kokosi heti kaikki Juudan miehet ja Benjaminin heimon, 180 000 koulutettua* soturia, jotta he taistelisivat Israelin kansaa vastaan ja palauttaisivat kuninkuuden Salomon pojalle Rehabeamille.+ 22  Silloin tosi Jumalan miehelle Semajalle+ tuli tosi Jumalan sana: 23  ”Sano Juudan kuninkaalle Rehabeamille, Salomon pojalle, ja kaikille Juudan miehille, Benjaminille ja muulle kansalle: 24  ’Näin sanoo Jehova: ”Ette saa lähteä taistelemaan israelilaisia veljiänne vastaan. Palatkaa kaikki kotiin, sillä minä olen saanut tämän aikaan.”’”+ Niin he tottelivat Jehovan sanaa ja menivät takaisin kotiin, niin kuin Jehova oli käskenyt. 25  Sen jälkeen Jerobeam rakensi* Efraimin vuoristossa olevaa Sikemiä+ ja asettui sinne asumaan. Sieltä hän lähti rakentamaan* Penuelia.+ 26  Jerobeam ajatteli itsekseen: ”Nyt valtakunta palaa Daavidin kuningassuvulle.+ 27  Jos tämä kansa menee jatkuvasti uhraamaan uhreja Jehovan temppeliin ylös Jerusalemiin,+ kansan sydän kääntyy jälleen heidän herransa, Juudan kuninkaan Rehabeamin, puoleen. He varmasti tappavat minut ja palaavat Juudan kuninkaan Rehabeamin luo.” 28  Keskusteltuaan neuvonantajiensa kanssa kuningas teki kaksi kultaista vasikkaa+ ja sanoi kansalle: ”Teidän on liian raskasta mennä ylös Jerusalemiin. Tässä, Israel, on sinun Jumalasi, joka toi sinut pois Egyptin maasta.”+ 29  Sitten hän sijoitti toisen vasikan Beteliin+ ja toisen Daniin.+ 30  Tämä sai kansan tekemään syntiä,+ ja he menivät Daniin saakka palvomaan siellä olevaa vasikkaa. 31  Jerobeam teki pyhäkköjä uhripaikoille ja nimitti pappeja tavalliseen kansaan kuuluvista, niistä, jotka eivät olleet leeviläisiä.+ 32  Jerobeam myös määräsi, että kahdeksannen kuun 15. päivänä vietettäisiin juhlaa, samanlaista juhlaa kuin Juudassa.+ Beteliin+ tekemällään alttarilla hän uhrasi vasikoille, jotka hän oli tehnyt, ja hän asetti pappeja Betelin uhripaikoille, jotka hän oli tehnyt. 33  Hän alkoi uhrata Beteliin tekemällään alttarilla kahdeksannen kuun – itse valitsemansa kuukauden – 15. päivänä. Hän järjesti Israelin kansalle juhlan ja nousi alttarille uhraamaan uhrilahjoja ja suitsuttamaan uhrisavua.

Alaviitteet

Tai ”sortavaa”.
Tai ”vanhinten”.
Tai ”vanhinten”.
Tai ”vanhimmat”.
Kirjaim. ”teltoilleen”.
Kirjaim. ”valittua”.
Tai ”linnoitti”.
Tai ”linnoittamaan”.

Tutkimisviitteet

Media