Daniel 4:1–37

  • Kuningas Nebukadnessar tunnustaa Jumalan kuninkuuden (1–3)

  • Kuningas näkee unen puusta (4–18)

    • Kaadetulta puulta kuluu seitsemän aikaa (16)

    • Jumala hallitsee ihmisiä (17)

  • Daniel selittää unen (19–27)

  • Uni täyttyy ensin kuninkaassa (28–36)

    • Kuningas menettää järkensä seitsemäksi ajaksi (32, 33)

  • Kuningas ylistää taivaan Jumalaa (37)

4  ”Kuningas Nebukadnessarilta kaikille kansoille, kansakunnille ja kieliryhmille, jotka asuvat koko maan päällä: Toivotan teille suurta rauhaa!  Minulla on ilo julistaa, mitä ihmetekoja ja ihmeitä korkein Jumala on tehnyt minulle.  Hänen ihmetekonsa ovat suurenmoisia ja hänen ihmeensä mahtavia! Hänen valtakuntansa on ikuinen valtakunta, ja hänen valtansa pysyy sukupolvesta sukupolveen.+  Minä, Nebukadnessar, olin huolettomana talossani ja elin tyytyväisenä palatsissani.  Minä näin unen, joka herätti minussa pelkoa. Kun makasin vuoteessani, näkemäni kuvat ja näyt pelottivat minua.+  Niinpä käskin tuoda eteeni kaikki Babylonin viisaat, jotta he selittäisivät unen minulle.+  Silloin taikuutta harjoittavat papit, henkien esiin manaajat, kaldealaiset* ja astrologit+ tulivat luokseni. Kun kerroin heille, minkä unen olin nähnyt, he eivät pystyneet selittämään sitä minulle.+  Lopulta eteeni tuli Daniel, jonka nimi on Beltesassar+ jumalani nimen mukaan+ ja jossa on pyhien jumalien henki,+ ja minä kerroin hänelle uneni:  ’Beltesassar, taikuutta harjoittavien pappien esimies,+ minä tiedän hyvin, että sinussa on pyhien jumalien henki+ ja ettei mikään salaisuus ole sinulle liian vaikea.+ Selitä siis minulle ne näyt, jotka näin unessani, ja unen merkitys. 10  Näyissä, jotka näin ollessani vuoteessa, oli keskellä maata puu,+ ja se oli valtavan korkea.+ 11  Puu kasvoi ja vahvistui, ja sen latva ulottui taivaaseen, ja se näkyi koko maan ääriin asti. 12  Sen lehvistö oli kaunis, se tuotti runsaasti hedelmiä, ja siinä oli syötävää kaikille. Maan eläimet etsivät varjoa sen alta, taivaan linnut asuivat sen oksilla, ja kaikki elävät olennot saivat* siitä ravintoa. 13  Kun katselin vuoteessani näkyjä, näin, että taivaasta laskeutui vartija, pyhä sanansaattaja.+ 14  Hän huusi kovalla äänellä: ”Hakatkaa puu poikki,+ karsikaa pois sen oksat, varistakaa siitä lehdet ja hajottakaa ympäriinsä sen hedelmät! Eläinten on paettava sen alta ja lintujen sen oksilta. 15  Jättäkää kuitenkin sen kanto juurineen* maahan, rauta- ja kuparivanteissa maan ruohikkoon. Antakaa sen kastua taivaan kasteesta, ja olkoon sen osana jäädä eläinten pariin maan kasvillisuuden sekaan.+ 16  Muuttukoon sen sydän niin, ettei se enää ole ihmisen sydän, ja annettakoon sille eläimen sydän, ja kulukoon siltä seitsemän aikaa.+ 17  Tämä on vartijoiden+ säädöksen mukaista, ja tämä vaatimus on pyhien sanansaattajien sanoman mukainen, jotta elossa olevat ihmiset tietäisivät, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa+ ja että hän antaa sen, kenelle hän haluaa, ja asettaa ihmisistä alhaisimman hallitsemaan sitä.” 18  Minä, kuningas Nebukadnessar, näin tämän unen, ja kerro sinä, Beltesassar, sen selitys, koska ketkään muut valtakuntani viisaat eivät pysty selittämään sitä minulle.+ Mutta sinä pystyt, koska sinussa on pyhien jumalien henki.’ 19  Silloin Daniel, jonka nimi on Beltesassar,+ joutui hetkeksi järkytyksen valtaan, ja hänen ajatuksensa pelottivat häntä. Kuningas sanoi: ’Beltesassar, älä anna unen äläkä selityksen pelottaa itseäsi.’ Beltesassar vastasi: ’Herrani, kunpa uni koskisi niitä, jotka vihaavat sinua, ja sen selitys vihollisiasi. 20  Puu, jonka näit, josta tuli suuri ja vahva ja jonka latva ulottui taivaaseen asti ja näkyi koko maahan+ 21  ja jolla oli kaunis lehvistö ja jossa oli paljon hedelmiä ja kaikille syötävää ja jonka alla asuivat maan eläimet ja jonka oksilla asuivat taivaan linnut,+ 22  se olet sinä, kuningas. Sinusta on tullut suuri ja vahva. Mahtavuutesi on lisääntynyt, niin että se ulottuu taivaaseen asti,+ ja valtasi ulottuu maan ääriin.+ 23  Kuningas näki taivaasta laskeutuvan vartijan, pyhän sanansaattajan,+ joka sanoi: ”Hakatkaa puu poikki ja hävittäkää se, mutta jättäkää sen kanto juurineen* maahan, rauta- ja kuparivanteissa maan ruohikkoon. Antakaa sen kastua taivaan kasteesta, ja olkoon sen osana jäädä maan eläinten pariin, kunnes siltä on kulunut seitsemän aikaa.”+ 24  Kuningas, tämä on selitys. Se on Korkeimman säädös, ja näin tulee tapahtumaan herralleni kuninkaalle. 25  Sinut ajetaan pois ihmisten keskuudesta, ja sinä tulet asumaan maan eläinten parissa, ja sinulle annetaan syötäväksi kasveja niin kuin sonneille. Sinä kastut taivaan kasteesta+ ja sinulta kuluu seitsemän aikaa,+ kunnes tiedät, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja että hän antaa sen, kenelle hän haluaa.+ 26  Mutta koska puun kanto juurineen* käskettiin jättää jäljelle,+ saat valtakuntasi takaisin sen jälkeen kun olet tullut tietämään, että taivas hallitsee. 27  Siksi, kuningas, otathan neuvoni vastaan. Hylkää syntisi ja tee sitä, mikä on oikein, ja hylkää pahuutesi ja osoita armoa köyhille. Ehkä elämäsi jatkuu menestyksellisenä kauemmin.’”+ 28  Kaikki tämä tapahtui kuningas Nebukadnessarille. 29  Kaksitoista kuukautta myöhemmin hän käveli Babylonin kuninkaallisen palatsin katolla. 30  Kuningas sanoi: ”Eikö tämä ole suuri Babylon, jonka minä olen rakentanut kuningashuonetta varten omalla mahtavalla voimallani ja majesteettiuteni kunniaksi?” 31  Kun kuningas vielä puhui, taivaasta kuului ääni: ”Kuningas Nebukadnessar, sinulle sanotaan: ’Valtakunta on otettu sinulta pois,+ 32  ja sinut ajetaan pois ihmisten keskuudesta. Sinä tulet asumaan maan eläinten parissa, sinulle annetaan syötäväksi kasveja niin kuin sonneille ja sinulta kuluu seitsemän aikaa, kunnes tiedät, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja että hän antaa sen, kenelle hän haluaa.’”+ 33  Sillä hetkellä nämä sanat täyttyivät Nebukadnessarissa. Hänet ajettiin pois ihmisten keskuudesta, ja hän alkoi syödä kasveja niin kuin sonnit. Hänen ruumiinsa kastui taivaan kasteesta, hänen hiuksensa kasvoivat pitkiksi kuin kotkien sulat, ja hänen kynsistään tuli kuin lintujen kynnet.+ 34  ”Tuon ajan lopussa+ minä, Nebukadnessar, katsoin taivaalle ja järkeni palasi. Minä ylistin Korkeinta ja annoin kiitoksen ja kunnian hänelle, joka elää ikuisesti, koska hänen valtansa on ikuinen valta ja hänen valtakuntansa pysyy sukupolvesta sukupolveen.+ 35  Kaikkia maan asukkaita pidetään tyhjän veroisina, ja hän tekee taivaan armeijalle ja maan asukkaille tahtonsa mukaan. Kukaan ei voi estää häntä*+ eikä sanoa hänelle: ’Mitä olet tehnyt?’+ 36  Silloin järkeni palasi, ja sain takaisin valtakuntani loiston sekä majesteettiuteni ja mahtavuuteni.+ Korkeat virkamieheni ja ylimykseni kääntyivät taas puoleeni, ja minut asetettiin jälleen hallitsemaan valtakuntaani. Minusta tuli jopa entistä mahtavampi. 37  Nyt minä, Nebukadnessar, ylistän ja kiitän taivaan Kuningasta ja annan hänelle kunnian,+ koska kaikki hänen tekonsa ovat sopusoinnussa totuuden kanssa ja hänen tiensä ovat oikeudenmukaisia+ ja koska hän voi nöyryyttää ne, jotka ovat ylpeitä.”+

Alaviitteet

Ts. ryhmä, joka harjoitti ammatikseen ennustamista ja astrologiaa.
Kirjaim. ”kaikki liha sai”.
Tai ”sen juurakko”.
Tai ”sen juurakko”.
Tai ”puun juurakko”.
Tai ”pysäyttää hänen kättään”.