1. Mooseksen kirja 24:1–67

  • Iisakille etsitään vaimo (1–58)

  • Rebekka lähtee Iisakin luo (59–67)

24  Abraham oli hyvin iäkäs, ja Jehova oli siunannut häntä kaikessa.+  Hän sanoi taloutensa vanhimmalle palvelijalle, joka hoiti kaikkea, mitä hänellä oli:+ ”Laitahan kätesi reiteni alle,  niin minä vannotan sinua Jehovan, taivaan ja maan Jumalan, kautta, ettet ota pojalleni vaimoa ympärilläni asuvien kanaanilaisten tyttäristä.+  Sen sijaan sinun on mentävä minun maahani ja sukulaisteni+ luo ottamaan pojalleni Iisakille vaimo.”  Palvelija kuitenkin kysyi häneltä: ”Entä jos nainen ei tahdo tulla kanssani tähän maahan? Onko minun silloin vietävä poikasi takaisin siihen maahan, josta tulit?”+  Abraham vastasi: ”Älä vain vie poikaani sinne.+  Taivaan Jumala Jehova otti minut isäni kodista, sukulaisteni maasta,+ ja puhui kanssani ja vannoi minulle:+ ’Sinun jälkeläisillesi*+ minä annan tämän maan.’+ Hän lähettää enkelinsä edelläsi,+ ja sinä otat sieltä varmasti pojalleni vaimon.+  Mutta ellei nainen tahdo tulla kanssasi, olet vapaa tästä valasta. Et kuitenkaan saa viedä poikaani sinne.”  Silloin palvelija laittoi kätensä isäntänsä Abrahamin reiden alle ja vannoi hänelle näin.+ 10  Palvelija otti mukaansa kymmenen isäntänsä kamelia ja kaikenlaista hyvää isännältään ja lähti Mesopotamiaan Nahorin kaupunkiin. 11  Kaupungin ulkopuolella hän antoi kamelien laskeutua polvilleen kaivolla. Alkoi olla ilta, se aika, jolloin naiset tulivat ammentamaan vettä. 12  Hän sanoi: ”Jehova, isäntäni Abrahamin Jumala, vastaathan tänään pyyntööni ja osoita uskollista rakkautta isäntääni Abrahamia kohtaan. 13  Seison lähteellä, ja kaupungin miesten tyttäret ovat tulossa ammentamaan vettä. 14  Suo, että nuori nainen, jolle sanon: ’Laskisitko vesiruukkusi alas, jotta saisin juoda’, ja joka vastaa: ’Juo, ja minä juotan kamelisikin’, on se, jonka olet valinnut palvelijallesi Iisakille. Ilmaisethan minulle näin, että olet osoittanut isännälleni uskollista rakkautta.” 15  Jo ennen kuin hän oli lakannut puhumasta, paikalle tuli vesiruukku olallaan Rebekka, joka oli syntynyt Betuelille,+ Abrahamin veljen Nahorin+ vaimon Milkan+ pojalle. 16  Nuori nainen oli hyvin kaunis, neitsyt, jonka kanssa yksikään mies ei ollut maannut. Hän meni alas lähteelle, täytti vesiruukkunsa ja tuli takaisin ylös. 17  Palvelija juoksi heti häntä vastaan ja sanoi: ”Antaisitko minulle siemauksen vettä ruukustasi.” 18  Nainen sanoi: ”Juo, herrani.” Sitten hän laski nopeasti ruukkunsa kätensä varaan ja antoi palvelijan juoda. 19  Annettuaan hänen juoda hän sanoi: ”Minä ammennan vettä myös kameleillesi, kunnes ne ovat juoneet tarpeekseen.” 20  Hän tyhjensi nopeasti ruukkunsa juomakaukaloon, juoksi kerta toisensa jälkeen kaivolle ja ammensi yhä uudelleen vettä kaikille miehen kameleille. 21  Kaiken aikaa mies katseli häntä hämmästyneenä sanomatta sanaakaan ja mietti, oliko Jehova antanut hänen matkansa onnistua vai ei. 22  Kun kamelit olivat lakanneet juomasta, mies antoi hänelle puolen sekelin* painoisen kultaisen nenärenkaan ja kaksi kymmenen sekelin* painoista kultaista rannerengasta 23  ja kysyi: ”Kerrohan minulle, kenen tytär sinä olet. Onko isäsi talossa tilaa, jotta voisimme yöpyä siellä?” 24  Nainen vastasi: ”Olen Milkan ja Nahorin+ pojan Betuelin tytär.”+ 25  Hän jatkoi: ”Meillä on sekä olkia että paljon rehua. Meillä on myös tilaa yöpyä.” 26  Silloin mies polvistui ja heittäytyi kasvoilleen Jehovan eteen 27  ja sanoi: ”Ylistetty olkoon Jehova, isäntäni Abrahamin Jumala, koska hän ei ole lakannut osoittamasta rakkautta* ja uskollisuutta isäntääni kohtaan. Jehova on ohjannut minut isäntäni veljien* kotiin.” 28  Nuori nainen juoksi kotiin kertomaan näistä asioista. 29  Rebekalla oli veli nimeltä Laban,+ ja Laban juoksi miehen luo ulos lähteelle. 30  Kun hän oli nähnyt sisarellaan Rebekalla nenärenkaan ja rannerenkaat ja kuullut tältä, mitä mies oli sanonut, hän tuli miehen luo, joka seisoi edelleen kamelien luona lähteellä. 31  Hän sanoi heti: ”Tule, sinä Jehovan siunaama. Miksi seisot yhä täällä ulkona? Olen laittanut talon kuntoon ja valmistanut paikan kameleille.” 32  Silloin mies tuli taloon, ja hän* riisui kameleilta valjaat ja antoi niille olkia ja rehua. Hän antoi myös vettä miehen ja hänen kanssaan olleiden miesten jalkojen pesemiseen. 33  Mutta kun miehen eteen pantiin syötävää, hän sanoi: ”En syö ennen kuin olen kertonut asiani.” Silloin Laban sanoi: ”Kerro!” 34  Mies sanoi: ”Olen Abrahamin palvelija.+ 35  Jehova on siunannut isäntääni hyvin paljon ja tehnyt hänet erittäin varakkaaksi antamalla hänelle lampaita ja nautakarjaa, hopeaa ja kultaa, mies- ja naispalvelijoita sekä kameleja ja aaseja.+ 36  Lisäksi isäntäni vaimo Saara synnytti hänelle vanhaksi tultuaan pojan,+ ja tälle isäntäni antaa kaiken, mitä hänellä on.+ 37  Isäntäni vannotti minua sanoen: ’Et saa ottaa pojalleni vaimoa niiden kanaanilaisten tyttäristä, joiden maassa asun.+ 38  Ei, vaan sinun tulee mennä isäni kotiin ja sukuni+ luo, ja sinun on otettava sieltä pojalleni vaimo.’+ 39  Kysyin kuitenkin isännältäni: ’Entä jos nainen ei tahdo lähteä mukaani?’+ 40  Hän vastasi: ’Jehova, jonka edessä olen vaeltanut,+ lähettää enkelinsä+ sinun kanssasi ja antaa varmasti matkasi onnistua. Sinun on otettava pojalleni vaimo minun suvustani ja isäni kodista.+ 41  Olet vapaa minulle vannomastasi valasta, jos menet sukuni luo eivätkä he anna häntä sinulle. Silloin olet vapaa valastasi.’+ 42  Kun tänään tulin lähteelle, sanoin: ’Jehova, isäntäni Abrahamin Jumala, jos annat matkani onnistua, niin tapahtuu näin: 43  Kun seison lähteellä, joku nuori nainen+ tulee ammentamaan vettä ja minä sanon hänelle: ”Antaisitko minun juoda hieman vettä ruukustasi.” 44  Jos hän vastaa minulle: ”Juo, ja minä ammennan vettä myös kameleillesi”, hän on se nainen, jonka Jehova on valinnut isäntäni pojalle.’+ 45  Ennen kuin olin lakannut rukoilemasta hiljaa itsekseni, Rebekka tuli sinne ruukku olallaan, ja hän meni alas lähteelle ja alkoi ammentaa vettä. Minä sanoin hänelle: ’Antaisitko minun juoda.’+ 46  Hän laski nopeasti ruukkunsa olaltaan ja sanoi: ’Juo,+ ja minä juotan kamelisikin.’ Niin minä join, ja hän juotti myös kamelit. 47  Sen jälkeen kysyin häneltä: ’Kenen tytär sinä olet?’ Hän vastasi: ’Nahorin ja Milkan pojan Betuelin tytär.’ Silloin minä panin renkaan hänen nenäänsä ja rannerenkaat hänen käsiinsä.+ 48  Sitten minä polvistuin ja heittäydyin kasvoilleni Jehovan eteen ja ylistin isäntäni Abrahamin Jumalaa Jehovaa,+ joka oli ohjannut minua voidakseni ottaa isäntäni veljen pojantyttären* hänen pojalleen. 49  Kertokaa minulle, haluatteko osoittaa isäntääni kohtaan rakkautta* ja uskollisuutta. Jos ette, kertokaa sekin minulle tietääkseni, mitä tehdä.”*+ 50  Laban ja Betuel vastasivat: ”Tämä on lähtöisin Jehovasta. Emme pysty vastaamaan sinulle myöntävästi emmekä kieltävästi.* 51  Tässä on Rebekka edessäsi. Ota hänet ja mene. Hän saa tulla isäntäsi pojan vaimoksi, niin kuin Jehova on puhunut.” 52  Kuultuaan heidän sanansa Abrahamin palvelija kumartui heti maahan Jehovan eteen. 53  Sitten palvelija otti esille hopea- ja kultaesineitä ja vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Hän antoi arvokkaita tavaroita myös hänen veljelleen ja äidilleen. 54  Sen jälkeen hän ja hänen kanssaan olleet miehet söivät ja joivat ja olivat siellä yötä. Noustuaan aamulla hän sanoi: ”Lähettäkää minut matkaan isäntäni luo.” 55  Tähän nuoren naisen veli ja äiti sanoivat: ”Annetaan nuoren naisen olla luonamme ainakin kymmenen päivää. Sen jälkeen hän voi lähteä.” 56  Mies kuitenkin sanoi heille: ”Älkää pidätelkö minua, sillä Jehova on antanut matkani onnistua. Lähettäkää minut isäntäni luo.” 57  He sanoivat: ”Kutsutaan nuori nainen ja kysytään sitä häneltä.” 58  He kutsuivat Rebekan ja kysyivät häneltä: ”Haluatko lähteä tämän miehen mukaan?” Hän vastasi: ”Haluan.” 59  Silloin he lähettivät matkaan Rebekan*+ ja hänen imettäjänsä*+ sekä Abrahamin palvelijan ja tämän miehet. 60  He siunasivat Rebekan ja sanoivat hänelle: ”Toivomme, että sinusta, sisaremme, tulee tuhansien ja taas tuhansien äiti* ja jälkeläisesi ottavat* haltuunsa heitä vihaavien portin.”*+ 61  Sen jälkeen Rebekka naispalvelijoineen nousi kamelien selkään ja lähti seuraamaan miestä. Niin palvelija otti Rebekan ja lähti matkaan. 62  Iisak oli palannut Beer-Lahai-Roin+ suunnalta, sillä hän asui Negevin+ maassa. 63  Illansuussa hän oli ulkona kävelemässä ja mietiskelemässä.+ Kun hän nosti katseensa, hän näki kameleja tulevan. 64  Kun Rebekka nosti katseensa, hän huomasi Iisakin ja laskeutui nopeasti kamelin selästä. 65  Sitten hän kysyi palvelijalta: ”Kuka on tuo mies, joka kävelee tuolla meitä vastaan?” Palvelija vastasi: ”Se on isäntäni.” Silloin Rebekka verhoutui huntuun. 66  Palvelija kertoi sitten Iisakille kaiken, mitä oli tehnyt. 67  Sen jälkeen Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan+ ja otti hänet näin vaimokseen. Iisak alkoi rakastaa häntä+ ja sai lohdutusta menetettyään äitinsä.+

Alaviitteet

Kirjaim. ”siemenellesi”.
Sekeli painoi 11,4 g. Ks. liite B14.
Sekeli painoi 11,4 g. Ks. liite B14.
Tai ”uskollista rakkautta”.
Tai ”sukulaisten”.
Viittaa luult. Labaniin.
Kirjaim. ”tyttären”.
Tai ”uskollista rakkautta”.
Kirjaim. ”kääntyäkseni oikealle kädelle tai vasemmalle”.
Tai ”Emme pysty puhumaan sinulle pahaa emmekä hyvää”.
Kirjaim. ”sisarensa Rebekan”.
Tarkoittaa hänen entistä imettäjäänsä, joka toimi nyt palvelijana.
Tai ”tuhansia kertoja kymmenentuhatta”.
Kirjaim. ”siemenesi ottaa”.
Tai ”kaupungit”.