Psalmit 71:1–24

71  Sinuun, oi Jehova, olen turvautunut.+Oi kunpa en koskaan joutuisi häpeään.+   Vapautathan minut vanhurskaudessasi ja avaathan minulle pääsyn turvaan.+Kallista korvasi puoleeni ja pelasta minut.+   Tule minulle kalliolinnoitukseksi, johon voin aina mennä.+Anna käsky pelastaa minut,+sillä sinä olet kallioni ja linnoitukseni.+   Oi Jumalani, auta minua pääsemään jumalattoman käsistä,+epäoikeudenmukaisesti ja sortavasti menettelevän kourista.+   Sillä sinä olet toivoni,+ oi Suvereeni Herra Jehova, se johon olen pannut luottamukseni nuoruudestani asti.+   Sinä olet ollut tukeni kohdusta asti,+sinä olet erottanut minut jo äitini sisäosista.+Sinusta on alati ylistykseni.+   Minusta on tullut monille kuin ihme,+mutta sinä olet vahva turvani.+   Suuni on täynnä ylistystäsi,+ihanuuttasi kaiken päivää.+   Älä heitä minua pois vanhuuden aikana,+älä jätä minua, kun voimani ehtyy.+ 10  Sillä viholliseni ovat puhuneet minusta,+ja sieluani vartioivat ovat neuvotelleet keskenään+ 11  sanoen: ”Itse Jumala on hylännyt hänet.+Ajakaa häntä takaa ja ottakaa hänet kiinni, sillä vapauttajaa ei ole.”+ 12  Oi Jumala, älä pysyttele minusta kaukana.+Oi Jumalani, riennä avukseni.+ 13  Joutukoot häpeään, saakoot loppunsa ne, jotka vastustavat sieluani.+Peittykööt häväistyksen ja nöyryytyksen alle ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.+ 14  Mutta minä odotan alati,+ja olen lisäävä kaikkea ylistystäsi. 15  Minun suuni kertoo vanhurskaudestasi,+kaiken päivää pelastuksestasi,+sillä niiden määrää en ole tullut tietämään.+ 16  Minä tulen ja kerron suuresta väkevyydestäsi,+ oi Suvereeni+ Herra Jehova;minä puhun vanhurskaudestasi, yksin sinun.+ 17  Oi Jumala, sinä olet opettanut minua nuoruudestani asti,+ja yhä vielä kerron ihmeellisistä teoistasi.+ 18  Älä jätä minua, oi Jumala, vanhana ja harmaapäisenäkään,+ennen kuin saan kertoa käsivarrestasi seuraavalle sukupolvelle,+väkevyydestäsi kaikille tuleville.+ 19  Sinun vanhurskautesi, oi Jumala, ulottuu korkeuteen;+oi Jumala, kuka on sinun kaltaisesi,+sinun joka olet tehnyt suuria?+ 20  Koska olet antanut minun* kokea monia ahdistuksia ja onnettomuuksia,+niin elvytäthän minut jälleen+ja nostathan minut taas ylös maan vesisyvyyksistä.*+ 21  Lisääthän suuruuttani+ja ympäröithän minut ja lohdutathan minua.+ 22  Minäkin kiitän sinua kielisoittimella,+sinun totuudellisuuttasi, oi Jumalani.+Tahdon esittää sinulle sävelmää harpulla, oi Israelin Pyhä.+ 23  Huuleni huutavat ilosta, kun minä – niin,sieluni, jonka olet lunastanut+ – tahdon antaa sävelmän soida sinulle.+ 24  Myös minun kieleni lausuu kaiken päivää hiljaisella äänellä sinun vanhurskauttasi,+sillä häpeään, sillä hämilleen ovat joutuneet ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.+

Alaviitteet

”minun”, Mreunah.LXXSyVg; M: ”meidän”.
Tai ”kuohuvista vesistä”. M:iin tehdyn korjauksen mukaan: ”syvemmistä (syvimmistä) osista”, kuten 63:9:ssä.