5. Mooseksen kirja 31:1–30
31 Sitten Mooses meni ja puhui nämä sanat koko Israelille
2 ja sanoi heille: ”Olen tänään sadankahdenkymmenen vuoden ikäinen.+ Minun ei ole lupa enää lähteä eikä tulla,+ kuten Jehova on minulle sanonut: ’Sinä et mene tämän Jordanin yli.’+
3 Jehova*, sinun Jumalasi, menee edelläsi yli.+ Hän itse tuhoaa nämä kansakunnat edestäsi, ja sinun on ajettava ne pois.+ Joosua* menee edelläsi yli,+ niin kuin Jehova on puhunut.
4 Ja Jehova on tekevä niille niin kuin hän on tehnyt amorilaisten kuninkaille Sihonille+ ja Ogille+ ja heidän maalleen tuhotessaan heidät.+
5 Ja Jehova on luovuttanut ne teille,+ ja teidän on tehtävä niille kaikkien niiden käskyjen* mukaan, jotka olen teille antanut.+
6 Olkaa rohkeita ja lujia.+ Älkää pelätkö älkääkä säikähtykö niiden edessä,+ koska Jehova, sinun Jumalasi, kulkee kanssasi. Hän ei hylkää sinua eikä jätä sinua.”+
7 Niin Mooses kutsui Joosuan ja sanoi hänelle koko Israelin silmien edessä: ”Ole rohkea ja luja,+ sillä sinä viet* tämän kansan siihen maahan, jonka Jehova heidän esi-isilleen vannoi antavansa heille, ja sinä sen heille annat perinnöksi.+
8 Ja Jehova itse kulkee edelläsi. Hän kyllä pysyy kanssasi.+ Hän ei hylkää sinua eikä jätä sinua. Älä pelkää äläkä kauhistu.”+
9 Sitten Mooses kirjoitti tämän lain+ ja antoi sen papeille, Leevin pojille,+ Jehovan liiton arkun kantajille+ ja kaikille Israelin vanhimmille.
10 Ja Mooses käski heitä sanoen: ”Aina seitsemän vuoden kuluttua, määräaikana vapautusvuonna,+ lehtimajanjuhlassa,+
11 kun koko Israel tulee nähdäkseen* Jehovan, sinun Jumalasi, kasvot+ siinä paikassa, jonka hän valitsee,+ sinun tulee lukea tämä laki koko Israelin edessä, sen kuullen.*+
12 Kokoa kansa,+ miehet ja naiset sekä pienokaiset ja muukalaisasukkaasi, joka on porttiesi sisäpuolella, jotta he kuuntelisivat ja oppisivat,+ koska heidän on pelättävä Jehovaa, teidän Jumalaanne,+ ja pidettävä huoli siitä, että he panevat täytäntöön kaikki tämän lain sanat.
13 Ja heidän poikiensa, jotka eivät ole tunteneet sitä, tulee kuunnella,+ ja heidän on opittava pelkäämään Jehovaa, teidän Jumalaanne, kaikkina niinä päivinä, jotka elätte siinä maassa, johon te menette Jordanin yli ottaaksenne sen haltuunne.”+
14 Sen jälkeen Jehova sanoi Moosekselle: ”Katso! Ne päivät ovat lähestyneet, jolloin sinun on kuoltava.+ Kutsu Joosua, ja asettukaa kohtaamistelttaan, jotta valtuuttaisin hänet.”+ Niin Mooses ja Joosua menivät ja asettuivat kohtaamistelttaan.+
15 Silloin Jehova näyttäytyi teltalla pilvipatsaassa, ja pilvipatsas seisahtui teltan sisäänkäynnin luo.+
16 Sitten Jehova sanoi Moosekselle: ”Katso! Sinä menet lepoon esi-isiesi luo,+ ja tämä kansa on nouseva+ ja oleva moraalittomissa suhteissa* sen maan vieraisiin jumaliin, johon he ovat menossa,+ aivan niiden keskellä*, ja he hylkäävät minut+ ja rikkovat liittoni, jonka olen tehnyt heidän kanssaan.+
17 Silloin suuttumukseni on syttyvä heitä kohtaan sinä päivänä,+ ja minä hylkään heidät+ ja kätken heiltä kasvoni,+ ja heidän täytyy joutua kulutettaviksi, ja monien onnettomuuksien ja ahdistusten on kohdattava heitä,+ ja heidän on pakko sanoa sinä päivänä: ’Eivätkö nämä onnettomuudet ole kohdanneet meitä* siksi, että Jumalamme ei ole keskellämme?’*+
18 Ja minä kätkemällä kätken kasvoni sinä päivänä kaiken sen pahuuden takia, jota he ovat tehneet, koska he ovat kääntyneet muiden jumalien puoleen.+
19 Ja kirjoittakaa nyt itsellenne tämä laulu,+ ja opeta se Israelin pojille.+ Pane se heidän suuhunsa, jotta tämä laulu olisi minulle todistajana Israelin poikia vastaan.+
20 Sillä minä vien heidät siihen maitoa ja hunajaa vuotavaan maahan,+ josta olen vannonut* heidän esi-isilleen,+ ja varmasti he syövät+ ja tulevat kylläisiksi ja lihaviksi+ ja kääntyvät muiden jumalien puoleen,+ ja totisesti he palvelevat niitä ja kohtelevat minua epäkunnioittavasti ja rikkovat liittoni.+
21 Ja on tapahduttava, että kun monet onnettomuudet ja ahdistukset kohtaavat heitä,+ niin tämä laulu on oleva todistajana heitä vastaan, koska sen ei pidä unohtua heidän jälkeläistensä suusta, sillä minä tiedän hyvin heidän taipumuksensa,+ jota he kehittävät tänään, ennen kuin minä vien heidät siihen maahan, josta olen vannonut*.”
22 Niin Mooses kirjoitti tämän laulun sinä päivänä opettaakseen sen Israelin pojille.+
23 Sitten hän valtuutti Joosuan, Nunin pojan,+ ja sanoi: ”Ole rohkea ja luja,+ sillä juuri sinä viet Israelin pojat siihen maahan, josta olen heille vannonut,+ ja minä itse pysyn kanssasi.”
24 Ja tapahtui, että heti kun Mooses oli kirjoittanut tämän lain sanat kirjaan alusta loppuun saakka,+
25 Mooses käski leeviläisiä, Jehovan liiton arkun kantajia,+ sanoen:
26 ”Otettakoon* tämä lain kirja,+ ja teidän on pantava se Jehovan*, teidän Jumalanne, liiton arkun viereen,+ ja sen on oltava siinä todistajana teitä vastaan.+
27 Sillä minähän tunnen hyvin kapinallisuutesi+ ja jäykän niskasi.+ Jos olette osoittautuneet käytökseltänne kapinallisiksi Jehovaa* kohtaan+ vielä eläessäni tänään kanssanne, niin miten paljon enemmän kuoltuani!
28 Kootkaa luokseni kaikki heimojenne vanhimmat ja päällysmiehenne+ ja sallikaa minun puhua heidän kuultensa nämä sanat ja ottaa taivaat ja maa todistajiksi heitä vastaan.+
29 Sillä tiedän hyvin, että kuolemani jälkeen te totisesti toimitte turmiollisesti+ ja varmasti käännytte pois siltä tieltä, josta olen antanut teille käskyn, ja onnettomuus+ on kohtaava teitä päivien lopulla, koska te teette sitä, mikä on pahaa Jehovan* silmissä, niin että loukkaatte häntä kättenne teoilla.”+
30 Niin Mooses puhui koko Israelin seurakunnan* kuullen tämän laulun sanat alusta loppuun saakka:+
Alaviitteet
^ Ks. liite 1C, kohta 1.
^ ”Joosua”. Kirjm. ”Jehosua”. Hepr. Jehō·šuʹaʽ; kreik. Ἰησοῦς (Jeesus); syyr. Je·šuaʽ; lat. Iosue.
^ Kirjm. ”koko sen käskyn [– – jonka]”.
^ ”sinä viet”, SamSyVg ja viisi hepr. käsik.; M: ”sinä menet [– – kanssa]”; LXX: ”sinä menet [– – edessä]”. Vrt. jae 23.
^ ”nähdäkseen”, jos M:n vokalisointia korjataan; LXXSyVg: ”ilmaantuakseen [– – kasvojen eteen]”. Vrt. 16:16.
^ Kirjm. ”korviin”.
^ ”aivan niiden keskellä”. Tai ”omassa keskuudessaan”.
^ Tai ”ja syyllistyvä haureuteen [– – vieraiden jumalien kanssa]”.
^ Kirjm. ”minua”, MSam.
^ Kirjm. ”Jumalani – – keskelläni”, MSam.
^ Tai ”jonka olen valalla luvannut”.
^ ”olen vannonut”, M; LXXSy: ”olen vannonut heidän esi-isilleen”; Sam: ”olen vannonut hänen esi-isilleen”; Vg: ”[jonka] olen luvannut hänelle”.
^ Ks. liite 1C, kohta 1.
^ ”Otettakoon”. Hepreassa on tässä infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.
^ Ks. liite 1C, kohta 1.
^ Ks. liite 1C, kohta 1.
^ ”koko – – seurakunnan”. Hepr. kol-qehalʹ; kreik. ek·klē·siʹas.
