1. Mooseksen kirja 47:1–31
47 Niin Joosef tuli ja ilmoitti faraolle ja sanoi:+ ”Isäni ja veljeni ja heidän katraansa ja karjalaumansa ja kaikki, mitä heillä on, ovat tulleet Kanaanin maasta, ja he ovat parhaillaan Gosenin maassa.”+
2 Ja hän otti veljiensä joukosta viisi miestä viedäkseen heidät faraon eteen.+
3 Sitten farao sanoi hänen veljilleen: ”Mikä on ammattinne?”+ Niin he sanoivat faraolle: ”Palvelijasi ovat lammaspaimenia,+ sekä me että esi-isämme.”+
4 Sen jälkeen he sanoivat faraolle: ”Olemme tulleet asumaan muukalaisina maassa,+ koska katraalle, joka palvelijoillasi on, ei ole laidunta,+ sillä nälänhätä on ankara Kanaanin maassa.+ Ja sallithan nyt palvelijoittesi asua Gosenin maassa.”+
5 Siihen farao sanoi Joosefille: ”Isäsi ja veljesi ovat tulleet tänne luoksesi.
6 Egyptin maa on käytettävissäsi.+ Anna isäsi ja veljiesi asua maan parhaassa osassa.+ He asukoot Gosenin maassa,+ ja jos tiedät, että heidän joukossaan on rohkeita miehiä,*+ niin sinun on asetettava heidät karjapäälliköiksi* hoitamaan sitä, mikä on minun.”+
7 Sen jälkeen Joosef toi sisään isänsä Jaakobin ja esitteli hänet faraolle, ja Jaakob siunasi faraota.+
8 Farao sanoi nyt Jaakobille: ”Paljonko on elinvuosiesi päiviä?”
9 Niin Jaakob sanoi faraolle: ”Muukalaisuusvuosieni päiviä on satakolmekymmentä vuotta.+ Harvoiksi ja ahdistaviksi ovat elinvuosieni päivät osoittautuneet,+ eivätkä ne ole yltäneet isieni elinvuosien päiviin, jotka heillä olivat muukalaisuutensa päivinä.”+
10 Sen jälkeen Jaakob siunasi faraon ja lähti faraon edestä.+
11 Näin Joosef sijoitti isänsä ja veljensä asumaan ja antoi heille omaisuutta Egyptin maassa, maan parhaassa osassa, Rameseksen maassa,+ niin kuin farao oli käskenyt.
12 Ja Joosef toimitti jatkuvasti isälleen ja veljilleen ja isänsä koko huonekunnalle leipää+ pienokaisten lukumäärän* mukaan.+
13 Leipää ei ollut nyt koko maassa, koska nälänhätä oli hyvin ankara,+ ja Egyptin maa ja Kanaanin maa nääntyivät nälänhädän johdosta.+
14 Vähin erin Joosef keräsi kaiken rahan, jota Egyptin maasta ja Kanaanin maasta löytyi sen leipäviljan vastineeksi, jota ihmiset ostivat,+ ja Joosef toi rahaa faraon taloon.
15 Aikanaan raha hupeni Egyptin maasta ja Kanaanin maasta, ja niin kaikki egyptiläiset tulivat Joosefin luo ja sanoivat: ”Anna meille leipää!+ Minkä vuoksi meidän pitäisi kuolla sinun edessäsi, koska raha on loppunut?”+
16 Silloin Joosef sanoi: ”Luovuttakaa karjanne, niin minä annan teille leipää karjanne vastineeksi, jos raha on loppunut.”
17 Ja he alkoivat tuoda karjaansa Joosefille, ja Joosef antoi heille leipää vastineeksi heidän hevosistaan* ja pienkarjasta ja nautakarjasta ja aaseista,+ ja hän hankki heille leipää sinä vuonna kaiken heidän karjansa vastineeksi.
18 Vähitellen se vuosi kului loppuun, ja niin he tulivat hänen luokseen seuraavana* vuonna ja sanoivat hänelle: ”Emme salaa sitä herraltamme, että raha ja kotieläinkanta ovat huvenneet herrallemme.+ Herramme edessä ei ole mitään muuta jäljellä kuin ruumiimme ja maamme.+
19 Miksi meidän pitäisi kuolla silmiesi edessä,+ sekä meidän että maamme? Osta meidät ja maamme leivällä,+ niin meistä maamme ohella on tuleva faraon orjia, ja anna meille siementä, jotta eläisimme emmekä kuolisi eikä maamme autioituisi.”+
20 Niin Joosef osti faraolle kaiken egyptiläisten maan,+ koska egyptiläiset myivät kukin peltonsa, sillä heillä oli kova nälänhätä, ja maa tuli faraon omaksi.
21 Mutta kansan hän siirsi kaupunkeihin Egyptin alueen toisesta äärestä sen toiseen ääreen.+
22 Ainoastaan pappien maata hän ei ostanut,+ sillä papeille tarkoitetut annokset olivat faraolta ja he söivät annoksensa, jotka farao heille antoi.+ Siksi he eivät myyneet maataan.+
23 Sitten Joosef sanoi kansalle: ”Katsokaa, olen tänään ostanut teidät ja maanne faraolle. Tässä on teille siementä, ja teidän on kylvettävä se maahan.+
24 Kun se on tuottanut sadon,+ niin teidän on annettava viidennes faraolle,+ mutta neljä osaa jää teille siemeneksi peltoa varten ja ruoaksi itsellenne ja huonekunnissanne oleville ja syötäväksi pienokaisillenne.”+
25 Niin he sanoivat: ”Sinä olet säilyttänyt meidät elossa.+ Anna meidän saada suosio herrani silmissä, niin meistä on tuleva faraon orjia.”+
26 Sitten Joosef teki Egyptin maaomaisuutta koskevaksi säädökseksi, joka on ollut voimassa aina tähän päivään saakka, että faraon tulee saada viidenneksen verran. Poikkeuksellisesti ainoastaan pappien maa ei joutunut faraolle.+
27 Ja Israel jäi asumaan Egyptin maahan, Gosenin maahan,+ ja he asettuivat sinne ja olivat hedelmällisiä ja lisääntyivät suuresti.+
28 Ja Jaakob eli vielä Egyptin maassa seitsemäntoista vuotta, niin että Jaakobin päiviä, hänen elämänsä vuosia, oli lopulta sataneljäkymmentäseitsemän vuotta.+
29 Vähitellen lähestyivät päivät, joiden aikana Israelin piti kuolla.+ Niin hän kutsui poikansa Joosefin ja sanoi hänelle: ”Jos olen nyt saanut suosion silmissäsi, niin panehan kätesi reiteni alle,+ ja sinun on osoitettava rakkaudellista huomaavaisuutta ja luotettavuutta* minua kohtaan.+ Pyydän: älä hautaa minua Egyptiin.+
30 Ja minun on levättävä isieni luona,+ ja sinun on vietävä minut Egyptistä ja haudattava minut heidän hautaansa.”+ Niin hän sanoi: ”Minä teen sanasi mukaan.”
31 Sitten hän sanoi: ”Vanno minulle.” Niin hän vannoi hänelle.+ Silloin Israel laskeutui kasvoilleen lepovuoteen* pääpuolta vasten.+
Alaviitteet
^ ”uutteria miehiä”, Vg.
^ Hepr. sa·rēʹ.
^ ”pienokaisten lukumäärän”. Tai ”perheen suuruuden”.
^ ”heidän hevosistaan”. Kirjm. ”hevosista”. Hepr. bas·su·simʹ; Raamatun ensimmäinen maininta hevosista, joista Egypti tuli kuuluisaksi.
^ Kirjm. ”toisena”.
^ Tai ”ja totuudellisuutta”, ”ja uskollisuutta”. Hepr. we·ʼemetʹ.
