1. Mooseksen kirja 32:1–32
32 Ja Jaakobkin lähti matkaan, ja Jumalan enkeleitä* tuli häntä vastaan.+
2 Heti kun Jaakob näki heidät, hän sanoi: ”Tämä on Jumalan leiri!”+ Siksi hän antoi sille paikalle nimen Mahanaim.*+
3 Sitten Jaakob lähetti sanansaattajia+ edellään veljensä Esaun luo Seirin+ maahan, Edomin+ maa-alueelle,
4 ja hän käski heitä sanoen: ”Näin teidän tulee sanoa herralleni+ Esaulle: ’Näin on palvelijasi Jaakob sanonut: ”Olen asunut Labanin luona muukalaisena ja viipynyt pitkään, tähän saakka.+
5 Ja minä olen saanut sonneja ja aaseja, lampaita ja palvelijoita ja palvelijattaria+ ja haluan lähettää ilmoittamaan siitä herralleni saadakseni suosion silmissäsi.”’”+
6 Aikanaan sanansaattajat palasivat Jaakobin luo ja sanoivat: ”Me pääsimme veljesi Esaun luo, ja hänkin on matkalla sinua vastaan ja neljäsataa miestä hänen mukanaan.”+
7 Ja Jaakob pelästyi kovasti ja huolestui.+ Niin hän jakoi väen, joka oli hänen kanssaan, ja katraat ja nautakarjan ja kamelit kahteen leiriin,+
8 ja hän sanoi: ”Jos Esau tulee toiseen leiriin ja hyökkää sen kimppuun, niin jäljelle jää ainakin leiri, joka pääsee pakoon.”+
9 Sen jälkeen Jaakob sanoi: ”Oi isäni Abrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala,+ oi Jehova, sinä joka sanot minulle: ’Palaa maahasi ja sukulaistesi luo, niin tahdon kohdella sinua hyvin.’+
10 En ole kaikkien niiden rakkaudellisten huomaavaisuuksien enkä kaiken sen uskollisuuden* arvoinen, joita olet osoittanut palvelijaasi kohtaan,+ sillä vain sauva mukanani minä ylitin tämän Jordanin, ja nyt minusta on tullut kaksi leiriä.+
11 Rukoilen sinua: vapauta minut+ veljeni kädestä, Esaun kädestä, koska pelkään häntä, että hän tulee ja varmasti hyökkää minun kimppuuni,+ äidin sekä lasten kimppuun.
12 Ja sinä olet sanonut: ’Aivan varmasti minä kohtelen sinua hyvin ja teen sinun siemenesi* meren hiekkajyvästen kaltaiseksi, joita ei voida laskea paljouden tähden.’”+
13 Ja hän jäi sinne siksi yöksi. Ja siitä mitä hänellä oli käsillä, hän otti sitten lahjaksi veljelleen Esaulle+
14 kaksisataa kuttua ja kaksikymmentä pukkia, kaksisataa uuhta ja kaksikymmentä pässiä,
15 kolmekymmentä imettävää kamelia varsoineen, neljäkymmentä lehmää ja kymmenen sonnia, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen täysikasvuista aasia.+
16 Sen jälkeen hän antoi palvelijoittensa huostaan kunkin lauman erikseen ja sanoi joka kerta palvelijoilleen: ”Menkää yli minun edelläni, ja teidän pitää jättää aina välimatka laumojen välille.”+
17 Lisäksi hän käski ensimmäistä sanoen: ”Mikäli veljeni Esau tulee sinua vastaan ja kysyy sinulta sanoen: ’Kenen sinä olet ja minne olet menossa, ja kenen ovat nämä edelläsi olevat?’,
18 niin sinun on sanottava: ’Palvelijasi Jaakobin. Se on herralleni Esaulle lähetetty lahja,+ ja katso, hän on itsekin perässämme.’”
19 Hän käski myös toista ja kolmatta ja kaikkia niitä, jotka seurasivat laumoja, sanoen: ”Tämän sanan mukaan teidän pitää puhua Esaulle kohdatessanne hänet.+
20 Ja teidän on sanottava myös: ’Katso, palvelijasi Jaakob on perässämme.’”+ Hän näet sanoi itsekseen: ”Voin ehkä lepyttää hänet lahjalla, joka kulkee edelläni,+ ja jälkeenpäin näen hänen kasvonsa. Ehkä hän ottaa minut ystävällisesti vastaan.”+
21 Niin lahja meni yli hänen edellään, mutta hän itse jäi siksi yöksi leiriin.+
22 Myöhemmin sinä yönä hän nousi ja otti molemmat vaimonsa+ ja molemmat palvelijattarensa+ ja yksitoista nuorta poikaansa+ ja ylitti Jabbokin+ kahlaamon kohdalta.
23 Niin hän otti heidät ja vei heidät purolaakson*+ yli, ja hän vei yli mitä hänellä oli.
24 Lopulta Jaakob jäi yksin. Silloin muuan mies paini hänen kanssaan, kunnes aamu sarasti.+
25 Kun hän sai nähdä, ettei ollut päässyt hänestä voitolle,+ niin hän kosketti hänen lonkkaniveltään*, ja Jaakobin lonkkanivel meni sijoiltaan hänen painiessaan hänen kanssaan.+
26 Sen jälkeen hän sanoi: ”Päästä minut menemään*, sillä aamu on sarastanut.” Tähän hän sanoi: ”En päästä sinua menemään, ennen kuin ensin siunaat minut.”+
27 Niin hän sanoi hänelle: ”Mikä on nimesi?”, mihin hän sanoi: ”Jaakob.”
28 Silloin hän sanoi: ”Sinua ei kutsuta enää nimellä Jaakob vaan Israel,*+ sillä sinä olet otellut*+ Jumalan ja ihmisten kanssa, niin että olet viimein päässyt voitolle.”
29 Jaakob kysyi vuorostaan ja sanoi: ”Ilmoittaisitko minulle nimesi.” Hän sanoi kuitenkin: ”Minkä vuoksi kysyt minun nimeäni?”+ Sen jälkeen hän siunasi hänet siellä.
30 Niinpä Jaakob antoi sille paikalle nimen Peniel,*+ sillä, kuten hän sanoi, ”olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin sieluni on pelastunut”.+
31 Ja aurinko alkoi paistaa häneen juuri kun hän oli kulkenut Penuelin ohi, mutta hän ontui lonkkaansa.+
32 Siksi Israelin poikien ei ole tähän päivään saakka ollut tapana syödä lonkkahermojännettä*, joka on lonkkanivelen päällä, sillä hän kosketti Jaakobin lonkkaniveltä lonkkahermojänteen+ kohdalta.
Alaviitteet
^ Tai ”sanansaattajia”, kuten jakeissa 3, 6.
^ Merk. ’kaksi leiriä’.
^ Tai ”sen totuuden”. Hepr. ha·ʼemetʹ.
^ Tai ”jälkeläistösi”.
^ Tai ”wadin”, ”virran [wadin, jossa virtasi vettä]”.
^ Tai ”kosketti hänen lonkkamaljaansa”.
^ Kirjm. ”Lähetä minut pois”.
^ Merk. ’Jumalan kanssa otteleva (hellittämättömänä pysyvä)’ tai ’Jumala ottelee’. Hepr. Jis·ra·ʼelʹ.
^ Tai ”pysynyt hellittämättömänä”, ”ponnistellut”, BDB:n (s. 975) mukaan.
^ Merk. ’Jumalan kasvot’. Hepr. Peni·ʼelʹ.
^ Tai ”reisijännettä”, ”reisisuonta”.
