1. Mooseksen kirja 28:1–22
28 Niin Iisak kutsui Jaakobin ja siunasi hänet, käski häntä ja sanoi hänelle: ”Et saa ottaa vaimoa Kanaanin* tyttäristä.+
2 Nouse, mene Paddan-Aramiin* äitisi isän Betuelin kotiin ja ota sieltä itsellesi vaimo enosi Labanin tyttäristä.+
3 Ja Jumala, Kaikkivaltias, tulee siunaamaan sinua ja tulee tekemään sinut hedelmälliseksi ja lukuisaksi, ja sinusta on tuleva kansojen koottu joukko.+
4 Ja hän antaa sinulle Abrahamin siunauksen,+ sinulle ja siemenellesi sinun ohellasi,+ jotta ottaisit haltuusi muukalaisuutesi maan,+ jonka Jumala on antanut Abrahamille.”+
5 Sitten Iisak lähetti Jaakobin matkaan, ja tämä suuntasi kulkunsa kohti Paddan-Aramia syyrialaisen* Betuelin pojan Labanin luo,+ joka oli Jaakobin ja Esaun* äidin Rebekan veli.+
6 Kun Esau näki, että Iisak oli siunannut Jaakobin ja lähettänyt hänet Paddan-Aramiin ottamaan sieltä itselleen vaimon ja että hänet siunatessaan hän antoi hänelle käskyn sanoen: ”Älä ota vaimoa Kanaanin tyttäristä”+
7 ja että Jaakob totteli isäänsä ja äitiään ja oli matkalla Paddan-Aramiin,+
8 niin Esau näki, että Kanaanin tyttäret olivat epämieluisia* hänen isänsä Iisakin silmissä.+
9 Sen vuoksi Esau meni Ismaelin* luo ja otti vaimokseen Mahalatin, Abrahamin pojan Ismaelin tyttären, Nebajotin sisaren, muiden vaimojensa lisäksi.+
10 Ja Jaakob kulki edelleen Beersebasta ja jatkoi Harania+ kohti.
11 Jonkin ajan kuluttua hän osui erääseen paikkaan ja asettui sinne yöksi, koska aurinko oli laskenut. Niin hän otti siitä paikasta kiven ja asetti sen päänalusekseen ja kävi makuulle siihen paikkaan.+
12 Ja hän näki unta,+ ja katso, maan päälle oli asetettu tikapuut*, joiden pää ulottui taivaisiin, ja katso, Jumalan enkeleitä kulki niitä ylös ja alas.+
13 Ja katso, Jehova oli asettunut niiden yläpuolelle ja sanoi:+
”Minä olen Jehova, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala.+ Tämän maan, jolla makaat, minä annan sinulle ja siemenellesi.+
14 Ja sinun siementäsi on oleva kuin maan tomuhiukkasia,+ ja sinä olet leviävä laajalle länteen ja itään ja pohjoiseen ja etelään,+ ja sinun välitykselläsi ja siemenesi välityksellä kaikki maan suvut siunaavat itsensä.*+
15 Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja olen suojeleva sinua kaikkialla minne kuljetkin ja palauttava sinut tähän maahan,+ koska en jätä sinua, ennen kuin olen todella tehnyt sen, minkä olen sinulle puhunut.”+
16 Silloin Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: ”Jehova on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt.”
17 Ja hän joutui pelon valtaan ja lisäsi:+ ”Miten pelottava tämä paikka onkaan!+ Tämä ei ole mikään muu kuin Jumalan huone,+ ja tämä on taivaiden portti.”
18 Niin Jaakob nousi varhain aamulla ja otti kiven, joka siinä oli ollut hänen päänalusenaan, ja hän pystytti sen patsaaksi ja vuodatti öljyä sen päälle.+
19 Lisäksi hän antoi sille paikalle nimen Betel,*+ mutta todellisuudessa kaupungin nimenä oli ennen Lus.+
20 Sitten Jaakob teki juhlallisen lupauksen+ sanoen: ”Jos Jumala on edelleen minun kanssani ja on suojeleva minua kulkemallani tiellä ja antava minulle leipää syötäväksi ja vaatteita käytettäväksi+
21 ja minä olen palaava rauhassa isäni huonekuntaan, niin Jehova on osoittautunut minun Jumalakseni.*+
22 Ja tästä kivestä, jonka olen pystyttänyt patsaaksi, tulee Jumalan huone,+ ja kaikesta, minkä annat minulle, minä totisesti annan sinulle kymmenykset.”+
Alaviitteet
^ Tai ”kanaanilaisten”.
^ ”Jaakobin ja Esaun”. Osoitukseksi siitä, että Jaakob oli asetettu etusijalle, hänet mainitaan ennen vanhempaa kaksoisveljeään Esauta.
^ Kirjm. ”aramealaisen”.
^ Tai ”huonoja”, ”pahoja”.
^ Tai ”ismaelilaisten”. Tähän aikaan Ismael itse oli jo kuollut ja Esau oli noin 77-vuotias. Ks. 25:17, 26.
^ Tai ”ylös vievät kiviportaat”.
^ Merk. ’Jumalan huone’. Hepr. Bēt-ʼElʹ.
^ Tai ”minulle Jumalaksi”. Hepr. li lEʼ·lo·himʹ.
