1. Mooseksen kirja 22:1–24
22 Mutta näiden tapahtumien jälkeen kävi niin, että tosi Jumala pani Abrahamin koetukselle.+ Niinpä hän sanoi hänelle: ”Abraham!”, mihin tämä sanoi: ”Tässä olen!”+
2 Sitten hän sanoi: ”Ole hyvä ja ota ainokainen poikasi, jota niin rakastat,+ Iisak,+ ja tee matka Morian+ maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi sillä vuorella, jonka minä sinulle osoitan.”+
3 Niin Abraham nousi varhain aamulla ja satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa sekä poikansa Iisakin,+ ja hän pilkkoi puut polttouhria varten. Sitten hän nousi ja lähti matkalle siihen paikkaan, jonka tosi Jumala hänelle osoitti.
4 Kolmantena päivänä Abraham nosti silmänsä ja näki sen paikan kaukaa.
5 Abraham sanoi nyt palvelijoilleen:+ ”Jääkää te tähän aasin kanssa, mutta minä ja poika tahdomme mennä tuonne palvomaan+ ja palata sitten luoksenne.”
6 Sen jälkeen Abraham otti polttouhripuut ja pani ne poikansa Iisakin selkään+ ja otti käteensä tulen sekä teurastusveitsen, ja he kulkivat molemmat eteenpäin yhdessä.+
7 Iisak sanoi sitten isälleen Abrahamille*: ”Isäni!”+ Hän sanoi vuorostaan: ”Tässä olen, poikani!”+ Niin hän jatkoi: ”Tässä on tuli ja puut, mutta missä on lammas polttouhriksi?”+
8 Tähän Abraham sanoi: ”Jumala katsoo itselleen lampaan polttouhriksi,+ poikani.” Ja he vaelsivat molemmat eteenpäin yhdessä.
9 Lopulta he saapuivat paikkaan, jonka tosi Jumala oli hänelle osoittanut, ja Abraham rakensi sinne alttarin+ ja latoi puut ja sitoi poikansa Iisakin käsistä ja jaloista sekä pani hänet alttarille puiden päälle.+
10 Sitten Abraham ojensi kätensä ja otti teurastusveitsen tappaakseen poikansa.+
11 Mutta silloin Jehovan enkeli huusi hänelle taivaista ja sanoi:+ ”Abraham, Abraham!”, mihin hän vastasi: ”Tässä olen!”
12 Ja hän sanoi vielä: ”Älä ojenna kättäsi poikaa vastaan äläkä tee hänelle mitään,+ sillä nyt minä totisesti tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa*, kun et ole kieltänyt minulta ainokaista poikaasi.”+
13 Silloin Abraham nosti silmänsä ja katsoi, ja taempana oli pässi, joka oli takertunut sarvistaan tiheikköön. Niin Abraham meni ja otti pässin ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta.+
14 Ja Abraham antoi sitten sille paikalle nimeksi Jehova-Jire*. Siksi on tapana sanoa nykyään: ”Jehovan vuorella se katsotaan.”*+
15 Sitten Jehovan enkeli huusi Abrahamille toisen kerran taivaista
16 ja sanoi: ”’Vannon totisesti itseni kautta’, lausuu Jehova:+ ’Koska olet tehnyt tämän etkä ole kieltäytynyt antamasta* ainokaista poikaasi,+
17 minä siunaamalla siunaan sinua ja lisäämällä lisään siemenesi, niin että se on kuin taivaiden tähdet ja kuin hiekkajyväset, jotka ovat meren rannalla,+ ja sinun siemenesi ottaa haltuunsa vihollistensa portin.*+
18 Ja sinun siemenesi+ välityksellä kaikki maan kansakunnat siunaavat itsensä*, koska olet kuunnellut ääntäni.’”+
19 Sen jälkeen Abraham palasi palvelijoittensa luo, ja he nousivat ja kulkivat yhdessä Beersebaan.+ Ja Abraham asui edelleen Beersebassa.
20 Ja näiden tapahtumien jälkeen kävi niin, että Abrahamille ilmoitettiin: ”Katso, Milkakin+ on synnyttänyt poikia veljellesi Nahorille:+
21 Usin, hänen esikoisensa, ja Busin,+ tämän veljen, ja Kemuelin, Aramin isän,
22 ja Kesedin ja Hason ja Pildasin ja Jidlafin ja Betuelin.”+
23 Ja Betuelille syntyi Rebekka.+ Nämä kahdeksan Milka synnytti Nahorille, Abrahamin veljelle.
24 Hänellä oli myös sivuvaimo, jonka nimi oli Reuma. Aikanaan hänkin synnytti: Tebahin ja Gahamin ja Tahasin ja Maakan.+
Alaviitteet
^ M lisää: ”ja sanoi”, mutta tämä on joko kirjurin lisäys tai osoitus suorasta esityksestä, jonka olemme ilmaisseet lainausmerkeillä.
^ Tai ”sinä olet Jumalaa pelkäävä”.
^ Merk. ’Jehova katsoo [sen]’, ’Jehova huolehtii [siitä]’. Hepr. Jehwahʹ jir·ʼehʹ.
^ ”Jehovan vuorella se katsotaan.” Hepr. beharʹ Jehwahʹ je·ra·ʼehʹ; LXX: ”Vuorella on Jehova nähty”; Sy: ”Tällä vuorella Jehova näkee”; Vg: ”Vuorella Jehova näkee.” Jotkut korjaisivat hieman koko tekstin loppuosaa muotoon: ”Jehova-Jire, joksi vuorta, jolla Jehova näyttäytyy, nykyään kutsutaan”.
^ Tai ”kieltänyt minulta”.
^ Ts. kaupungin.
^ ”siunaavat itsensä”. Tai ”hankkivat siunauksen”. Hepr. verbi on refleksiivisessä eli hitpaʽel-muodossa ja eroaa siten saman verbin 12:3b:ssä olevasta nifʽal-muodosta, jolla on toisinaan passiivinen merkitys mutta useammin refleksiivinen merkitys kuten tuossakin kohdassa. LXXSyVg: ”tulevat siunatuiksi”, samoin kuin 12:3b:ssä. Vrt. 5Mo 29:19.
