1. Mooseksen kirja 19:1–38
19 Niin ne kaksi enkeliä saapuivat Sodomaan illalla, ja Loot oli istumassa Sodoman portissa.+ Kun Loot huomasi heidät, niin hän nousi mennäkseen heitä vastaan ja kumartui syvään kasvot maata kohti.+
2 Ja hän sanoi: ”Herrani, pyydän, poiketkaa palvelijanne taloon ja jääkää yöksi ja antakaa pestä jalkanne.+ Ja varmaankin teidän on noustava varhain ja lähdettävä matkaanne.”+ Tähän he sanoivat: ”Ei, vaan me jäämme yöksi torille.”+
3 Mutta hän oli hyvin itsepintainen heitä kohtaan,+ joten he poikkesivat hänen luokseen ja tulivat hänen taloonsa. Sitten hän laittoi heille pidot,+ ja hän leipoi happamattomia leipiä,+ ja he kävivät syömään.
4 Ennen kuin he ehtivät asettua levolle, kaupungin miehet, Sodoman miehet, piirittivät talon,+ niin pojat kuin vanhat miehetkin, koko väki yhtenä metelöivänä joukkona.*+
5 Ja he huutelivat Lootille ja sanoivat hänelle: ”Missä ne miehet ovat, jotka tulivat luoksesi tänä iltana? Tuo heidät ulos meidän luoksemme, jotta voimme yhtyä heihin.”+
6 Lopulta Loot meni ulos heidän luokseen sisäänkäynnin luo, mutta hän sulki oven jälkeensä.
7 Sitten hän sanoi: ”Veljeni, pyydän, älkää menetelkö pahoin.+
8 Katsokaahan, minulla on täällä kaksi tytärtä, jotka eivät ole koskaan yhtyneet mieheen.+ Sallittehan minun tuoda heidät teille ulos. Tehkää sitten heille niin kuin hyväksi näette.+ Älkää vain tehkö näille miehille mitään,+ sillä sitä varten he ovat tulleet kattoni suojaan.”+
9 Tähän he sanoivat: ”Pois tieltä!” Ja he lisäsivät: ”Tuo yksi on tullut tänne asumaan muukalaisena,+ ja nyt hän yrittämällä yrittää olla tuomarinakin.+ Mepä teemmekin sinulle pahemmin kuin heille.” Ja he tungeksivat voimakkaasti miestä,+ Lootia, vasten ja olivat pääsemässä lähelle murtautuakseen ovesta sisään.+
10 Niin miehet ojensivat kätensä ja vetivät Lootin luokseen taloon, ja he sulkivat oven.
11 Mutta ne miehet, jotka olivat talon sisäänkäynnin luona, he löivät sokeudella+ pienimmästä suurimpaan saakka,+ niin että he väsyksiin asti yrittivät löytää sisäänkäyntiä.+
12 Sitten miehet sanoivat Lootille: ”Onko sinulla täällä ketään muuta? Vie pois tästä paikasta vävysi ja poikasi ja tyttäresi ja kaikki, joita sinulla kaupungissa on!+
13 Sillä me hävitämme tämän paikan, koska valitushuuto sen asukkaista on kasvanut suureksi Jehovan edessä,+ niin että Jehova lähetti meidät hävittämään kaupungin.”*+
14 Siksi Loot lähti ulos ja puhui vävyilleen, joiden oli määrä ottaa* hänen tyttärensä, ja sanoi yhä uudelleen: ”Nouskaa! Lähtekää pois tästä paikasta, koska Jehova hävittää kaupungin!”+ Mutta vävyjensä silmissä hän näytti leikinlaskijalta.+
15 Aamun sarastaessa enkelit kuitenkin kiirehtivät Lootia sanoen: ”Nouse! Ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat täällä,+ jottei sinua pyyhkäistäisi pois kaupungin erheen mukana!”+
16 Kun hän yhä viivytteli,+ miehet tarttuivat hänen käteensä ja hänen vaimonsa käteen ja hänen molempien tyttäriensä käteen, sillä Jehova tunsi sääliä häntä kohtaan,+ minkä jälkeen he veivät hänet ulos ja jättivät hänet kaupungin ulkopuolelle.+
17 Ja tapahtui, että niin pian kuin he olivat vieneet heidät sen laitamille, hän* alkoi sanoa: ”Pakene sielusi tähden!+ Älä katso taaksesi+ äläkä seisahdu koko Alanteella!*+ Pakene vuoristoon, jottei sinua pyyhkäistäisi pois!”+
18 Silloin Loot sanoi heille: ”Ei kai niin, Jehova*!
19 Katso, onhan palvelijasi saanut suosion silmissäsi,+ niin että suurennat rakkaudellista huomaavaisuuttasi,*+ jota olet osoittanut minua kohtaan säilyttääksesi sieluni elossa,+ mutta minä en pysty pakenemaan vuoristoon, sillä pelkään, että onnettomuus voi vaania kintereilläni ja minä varmasti kuolen.+
20 Katso, tuo kaupunkihan on lähellä paetakseni sinne ja se on vähäpätöinen.+ Saanhan paeta sinne – eikö se ole vähäpätöinen*? – niin sieluni saa elää.”+
21 Niin hän sanoi hänelle: ”Katso, minä otan sinut huomioon tässäkin asiassa,*+ niin etten hävitä sitä kaupunkia, josta olet puhunut.+
22 Pidä kiirettä! Pakene sinne, koska en voi tehdä mitään, ennen kuin olet saapunut sinne!”+ Niinpä hän antoi kaupungille nimen Soar.*+
23 Aurinko oli noussut maan ylle, kun Loot saapui Soariin.+
24 Silloin Jehova antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle rikkiä ja tulta taivaista, Jehovan luota.+
25 Niin hän hävitti nämä kaupungit, vieläpä koko Alanteen ja kaikki kaupunkien asukkaat sekä maan kasvit.+
26 Ja hänen vaimonsa alkoi katsella ympärilleen hänen takanaan*, ja hänestä tuli suolapatsas.+
27 Mutta Abraham meni varhain aamulla siihen paikkaan, jossa hän oli seissyt Jehovan edessä.+
28 Sitten hän katsoi alas kohti Sodomaa ja Gomorraa ja kohti koko Alanteen maata ja näki – ja katso, sankka savu nousi maasta niin kuin polttouunin sankka savu!+
29 Ja tapahtui, kun Jumala tuhosi Alanteen kaupungit, että Jumala piti Abrahamin mielessään ryhtymällä toimiin lähettääkseen Lootin pois hävityksen keskeltä hävittäessään ne kaupungit, joissa Loot oli asunut.+
30 Myöhemmin Loot lähti Soarista ja asettui asumaan vuoristoon molempien tyttäriensä kanssa,+ sillä hän pelkäsi asua Soarissa.+ Niin hän asettui asumaan luolaan, hän ja hänen molemmat tyttärensä.
31 Ja esikoinen sanoi nuoremmalle: ”Isämme on vanha, eikä tässä maassa ole ketään miestä, joka olisi kanssamme suhteissa niin kuin kaikkialla maassa on tapana.+
32 Tule, juotetaan isällemme viiniä+ ja maataan hänen kanssaan, jotta saisimme jälkeläisiä isästämme.”+
33 Niin he juottivat isälleen viiniä sinä yönä;+ sitten esikoinen meni sisään ja makasi isänsä kanssa, mutta tämä ei tiennyt, milloin hän paneutui maata ja milloin hän nousi*.
34 Ja seuraavana päivänä tapahtui, että esikoinen sanoi nuoremmalle: ”Katso, minä makasin isäni kanssa viime yönä. Juotetaan hänelle viiniä tänäkin yönä. Mene sinä sitten sisään, makaa hänen kanssaan, jotta saisimme jälkeläisiä isästämme.”
35 Niinpä he juottivat isälleen viiniä sinäkin yönä; sitten nuorempi nousi ja makasi hänen kanssaan, mutta tämä ei tiennyt, milloin hän paneutui maata ja milloin hän nousi.
36 Ja Lootin molemmat tyttäret tulivat isästään raskaiksi.+
37 Aikanaan esikoinen synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Moab.*+ Hän on Moabin kantaisä tänäkin päivänä.+
38 Nuorempi synnytti hänkin pojan ja antoi sitten hänelle nimen Ben-Ammi*. Hän on Ammonin poikien kantaisä+ tänäkin päivänä.
Alaviitteet
^ ”yhtenä metelöivänä joukkona”. Tai ”joka taholta”.
^ Kirjm. ”sen”, fem.; viittaa ”kaupunkiin”, joka on fem.
^ Tai ”jotka aikoivat ottaa”.
^ ”he [alkoivat]”, LXXSyVgc.
^ Yksi niistä 134 kohdasta, joissa soferit muuttivat nimen JHWH sanaksi ʼAdo·najʹ. Ks. liite 1B.
^ Tai ”uskollista rakkauttasi”. Hepr. ḥas·dekhaʹ.
^ Tai ”vähäpätöistä”.
^ Tai ”tässäkin määrin”.
^ Merk. ’pienuus’.
^ ”katsella taakseen”, SyVg.
^ ”ja milloin hän nousi”, hepr. u·vequ·mahʹ. M:ssä soferit (kirjurit) ovat merkinneet toisen waw-kirjaimen erikoispisteellä kenties kiinnittääkseen huomiota kirjoitusasuun. Ks. liite 2A.
^ Merk. ’isästä’. Hepr. Mō·ʼavʹ. LXX lisää: ”sanomalla: ’Isästäni.’”
^ Merk. ’kansani poika’, ts. sukulaisteni poika, ei vierasmaalaisten, esim. sodomalaisten. Hepr. Ben-ʽAm·miʹ.
