1. Mooseksen kirja 18:1–33
18 Myöhemmin Jehova näyttäytyi+ hänelle Mamren suurten puiden keskellä+ hänen istuessaan teltan suulla päivän ollessa helteisimmillään.+
2 Kun hän nosti silmänsä+ ja katseli, niin katso, hänestä jonkin matkan päässä seisoi kolme miestä. Kun hän huomasi heidät, hän juoksi heitä vastaan teltan suulta ja kumartui maahan.+
3 Sen jälkeen hän sanoi: ”Jehova*, jos olen nyt saanut suosion silmissäsi, niin ethän mene palvelijasi ohi.+
4 Sallittehan tuoda hieman vettä, ja teidän on saatava jalkanne pestyiksi.+ Levähtäkää sitten puun alla.+
5 Ja sallikaa minun hankkia palanen leipää, ja virkistäkää sydäntänne.+ Sen jälkeen voitte jatkaa matkaa, sillä sitä vartenhan olette kulkeneet tätä tietä palvelijanne luo.” Tällöin he sanoivat: ”Hyvä on. Voit tehdä niin kuin olet puhunut.”
6 Niin Abraham kiirehti telttaan Saaran luo ja sanoi: ”Pidä kiirettä! Hae kolme sea-mittaa* hienoja jauhoja, sotke taikina ja tee pyöreitä leipiä.”+
7 Seuraavaksi Abraham juoksi karjalaumaan ja ryhtyi hakemaan pehmeälihaista ja hyvää nuorta sonnia ja antoi sen sitten palvelijalle, ja hän kiirehti saadakseen sen valmiiksi.+
8 Sen jälkeen hän otti voita ja maitoa ja nuoren sonnin, jonka hän oli valmistanut, ja pani ne heidän eteensä.+ Ja hän itse jäi seisomaan heidän viereensä puun alle, kun he söivät.+
9 He sanoivat nyt hänelle*: ”Missä on vaimosi Saara?”+ Tähän hän sanoi: ”Täällä teltassa!”+
10 Niin hän jatkoi: ”Palaan varmasti luoksesi ensi vuonna tähän aikaan*, ja katso, vaimollasi Saaralla on silloin poika.”+ Mutta Saara kuunteli teltan suulla, joka oli miehen takana.
11 Ja Abraham ja Saara olivat vanhoja, ikääntyneitä.+ Saaralta olivat kuukautiset* lakanneet.+
12 Siksi Saara alkoi nauraa itsekseen+ ja sanoi: ”Heräisikö minussa näin kuihtuneena todellakin halu, kun vielä herranikin* on vanha?”+
13 Silloin Jehova sanoi Abrahamille: ”Miksi Saara oikein nauroi ja sanoi: ’Tulenko minä ihan varmasti synnyttämään, vaikka olen tullut vanhaksi?’+
14 Onko mikään liian poikkeuksellista Jehovalle?+ Palaan luoksesi määräaikana, ensi vuonna tähän aikaan, ja Saaralla on silloin poika.”
15 Mutta Saara kielteli sanoen: ”En minä nauranut!” Hän oli näet peloissaan. Tähän hän sanoi: ”Ei ole niin, kyllä sinä nauroit!”+
16 Sitten miehet nousivat sieltä ja katsoivat alas kohti Sodomaa,+ ja Abraham käveli heidän kanssaan saattaakseen heitä.+
17 Ja Jehova* sanoi: ”Pidänkö Abrahamilta salassa sitä, mitä olen tekemässä?+
18 Tuleehan Abrahamista varmasti suuri ja mahtava kansakunta, ja kaikkien maan kansakuntien on siunattava itsensä hänen välityksellään.+
19 Sillä minä olen tutustunut häneen, jotta hän käskisi poikiaan ja jälkeensä jäävää huonekuntaansa, niin että nämä todella noudattavat Jehovan tietä tehdäkseen vanhurskautta ja oikeutta,+ jotta Jehova toteuttaisi Abrahamille sen, mitä on hänestä puhunut.”+
20 Niinpä Jehova sanoi: ”Valitushuuto Sodoman ja Gomorran takia+ on todella kova ja heidän syntinsä todella hyvin raskas.+
21 Olen päättänyt mennä alas nähdäkseni, toimivatko he täysin sen mukaan, mistä huuto on tullut eteeni, ja jos eivät, voin saada sen tietää.”+
22 Niin miehet kääntyivät sieltä ja lähtivät Sodomaan, mutta Jehova+ seisoi yhä Abrahamin edessä.*+
23 Silloin Abraham lähestyi ja sanoi: ”Aiotko todellakin pyyhkäistä vanhurskaan pois jumalattoman mukana?+
24 Entä jos kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta? Aiotko silloin pyyhkäistä heidät pois armahtamatta sitä paikkaa niiden viidenkymmenen vanhurskaan tähden, jotka ovat sen sisäpuolella?+
25 On mahdotonta ajatella sinusta, että toimit tällä tavoin surmataksesi vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa, niin että vanhurskaalle täytyy käydä niin kuin jumalattomalle!+ Sitä on mahdotonta ajatella sinusta.+ Eikö kaiken maan Tuomari tee sitä, mikä on oikein?”+
26 Silloin Jehova sanoi: ”Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä vanhurskasta, niin heidän takiaan minä armahdan sen paikan.”+
27 Mutta Abraham vastasi ja sanoi vielä: ”Katso, olenhan rohjennut puhua Jehovalle*, vaikka olen tomua ja tuhkaa.+
28 Entä jos viidestäkymmenestä vanhurskaasta puuttuisi viisi? Hävitätkö niiden viiden vuoksi koko kaupungin?” Tähän hän sanoi: ”En hävitä sitä, jos löydän sieltä neljäkymmentäviisi.”+
29 Mutta taas hän puhui hänelle ja sanoi: ”Entä jos sieltä löytyy neljäkymmentä?” Hän sanoi vuorostaan: ”En tee sitä niiden neljänkymmenen takia.”
30 Mutta hän jatkoi: ”Pyydän: älköön Jehova* suuttuko,+ vaan sallikoon minun puhua edelleen:+ entä jos sieltä löytyy kolmekymmentä?” Ja hän sanoi: ”En tee sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä.”
31 Mutta hän jatkoi: ”Katso, olenhan rohjennut puhua Jehovalle:*+ entä jos sieltä löytyy kaksikymmentä?” Ja hän sanoi: ”En hävitä sitä niiden kahdenkymmenen takia.”+
32 Lopuksi hän sanoi: ”Pyydän: älköön Jehova* suuttuko,+ vaan sallikoon minun puhua vielä tämän kerran:+ entä jos sieltä löytyy kymmenen?” Ja hän sanoi: ”En hävitä sitä niiden kymmenen takia.”+
33 Ja lakattuaan puhumasta Abrahamille Jehova+ lähti pois, ja Abraham palasi omaan paikkaansa.
Alaviitteet
^ Tämä on ensimmäinen niistä 134 kohdasta, joissa juutalaiset soferit muuttivat nimen JHWH sanaksi ʼAdo·najʹ. Tämä korvaaminen johtui väärinkäsitetystä kunnioituksesta Jumalan nimeä kohtaan. Ks. liite 1B.
^ Sea-mitta oli 7,33 l.
^ ”hänelle”. M:ssä soferit merkitsivät tämän sanan erikoispisteillä, mutta se ei vaadi mitään muutosta suomenkielisessä käännöksessä. Ks. liite 2A.
^ Tai ”tähän aikaan keväällä”. Vg: ”tähän [samaan] aikaan, elämä seuralaisena”. Vrt. Ro 4:17–20.
^ Kirjm. ”[oli lakannut] se, mikä naisille on ominaista”. Tavallinen hepr. ilmaus kuukautisajasta vielä tänäkin päivänä.
^ ”kun vielä herranikin”. Kirjm. ”ja herrani”. Hepr. waʼ·do·niʹ. Saaraa kiitetään siitä, että hän kutsui miestään ”herrakseen”. Ks. 1Pi 3:6.
^ ”Ja Jehova”. Hepr. wa·Jho·wahʹ.
^ Ensimmäinen kahdeksastatoista soferien tekemästä tekstin korjauksesta, ainoa 1Mo:ssa. M: ”mutta Abraham seisoi yhä Jehovan edessä”. Ks. liite 2B.
