1. Mooseksen kirja 1:1–31
1 Alussa*+ Jumala*+ loi+ taivaat ja maan.+
2 Ja osoittautui, että maa oli vailla muotoa* ja autio, ja pimeys oli vesisyvyyden* pinnalla,+ ja Jumalan vaikuttava voima* liikehti+ vesien pinnan yllä.+
3 Sitten Jumala sanoi:*+ ”Tulkoon valoa.” Ja valoa tuli.+
4 Sen jälkeen Jumala näki, että valo oli hyvä, ja Jumala erotti valon ja pimeyden toisistaan.+
5 Ja Jumala nimitti valoa ”päiväksi”,+ mutta pimeyden hän nimitti ”yöksi”.+ Ja tuli ilta ja tuli aamu; ensimmäinen päivä.
6 Ja Jumala sanoi edelleen: ”Tulkoon vesien väliin laajuus,*+ ja erotkoot vedet vesistä.”+
7 Sitten Jumala ryhtyi tekemään laajuutta ja erottamaan toisistaan vesiä, jotka olisivat laajuuden alapuolella, ja vesiä, jotka olisivat laajuuden yläpuolella.+ Ja tuli olemaan niin.
8 Ja Jumala nimitti laajuutta ”taivaaksi”.+ Ja tuli ilta ja tuli aamu; toinen päivä.
9 Ja Jumala sanoi edelleen: ”Kokoontukoot taivaiden alla olevat vedet yhteen paikkaan, ja tulkoon kuiva maankamara näkyviin.”+ Ja tuli olemaan niin.
10 Ja Jumala nimitti kuivaa maankamaraa ”maaksi”,+ mutta kokoontuneet vedet* hän nimitti ”meriksi”.+ Jumala näki myös, että niin oli hyvä.+
11 Ja Jumala sanoi edelleen: ”Versokoon maa ruohoa, siementä tekeviä kasveja,+ hedelmäpuita, jotka maan päällä lajiensa mukaan* kantavat hedelmää,+ jossa niiden siemen on.”+ Ja tuli olemaan niin.
12 Ja maa alkoi tuottaa ruohoa, kasveja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan,+ ja puita, jotka kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen on, lajiensa mukaan.+ Jumala näki sitten, että niin oli hyvä.
13 Ja tuli ilta ja tuli aamu; kolmas päivä.
14 Ja Jumala sanoi edelleen: ”Tulkoon valonlähteitä taivaiden laajuuteen erottamaan päivän ja yön toisistaan,+ ja niiden on oltava merkkeinä sekä vuodenaikojen ja päivien ja vuosien osoittajina.+
15 Ja niiden on oltava valonlähteinä taivaiden laajuudessa paistamassa maan päälle.”+ Ja tuli olemaan niin.
16 Ja Jumala ryhtyi tekemään* kahta suurta valonlähdettä, suurempaa valonlähdettä hallitsemaan päivää ja vähäisempää valonlähdettä hallitsemaan yötä, ja myös tähtiä.+
17 Siten Jumala pani ne taivaiden laajuuteen paistamaan maan päälle+
18 ja hallitsemaan päivällä ja yöllä sekä erottamaan valon ja pimeyden toisistaan.+ Jumala näki sitten, että niin oli hyvä.+
19 Ja tuli ilta ja tuli aamu; neljäs päivä.
20 Ja Jumala sanoi edelleen: ”Viliskööt vedet eläviä sieluja* parvittain,+ ja lentäköön maan yllä lentäviä luomuksia taivaiden laajuuden pinnalla.”+
21 Ja Jumala ryhtyi luomaan* suuria merihirviöitä+ ja kaikkia liikkuvia eläviä sieluja,*+ joita vilisi vesissä lajiensa mukaan, ja kaikkia siivekkäitä lentäviä luomuksia lajiensa mukaan.+ Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
22 Sen jälkeen Jumala siunasi ne sanoen: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää merialtaiden vedet,+ ja lisääntykööt lentävät luomukset maan päällä.”
23 Ja tuli ilta ja tuli aamu; viides päivä.
24 Ja Jumala sanoi edelleen: ”Tuottakoon maa+ eläviä sieluja lajiensa mukaan, kotieläimiä*+ ja muita liikkuvia+ eläimiä sekä maan villieläimiä*+ lajiensa mukaan.” Ja tuli olemaan niin.
25 Ja Jumala ryhtyi tekemään maan villieläimiä lajiensa mukaan ja kotieläimiä lajiensa mukaan sekä kaikkia muita maan liikkuvia eläimiä lajiensa mukaan.+ Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
26 Ja Jumala* sanoi edelleen: ”Tehkäämme*+ ihminen* kuvaksemme,*+ kaltaiseksemme,+ ja vallitkoot he meren kaloja ja taivaiden lentäviä luomuksia ja kotieläimiä ja koko maata sekä kaikkia muita liikkuvia eläimiä, jotka maan päällä liikkuvat.”+
27 Ja Jumala ryhtyi luomaan ihmistä kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän loi hänet,+ mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.+
28 Lisäksi Jumala siunasi+ heidät ja Jumala sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset+ ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja alistakaa se valtaanne,+ ja vallitkaa+ meren kaloja ja taivaiden lentäviä luomuksia sekä kaikkia elollisia, jotka liikkuvat* maan päällä.”
29 Ja Jumala sanoi vielä: ”Katso*, minä olen antanut teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita on koko maan pinnalla, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä puun hedelmä.+ Olkoot ne teille ravinnoksi.+
30 Ja jokaiselle maan villieläimelle ja jokaiselle taivaiden lentävälle luomukselle sekä kaikelle maan päällä liikkuvalle, jossa on elämä sieluna*, [olen antanut] kaikki vihreät kasvit ravinnoksi.”+ Ja tuli olemaan niin.
31 Sen jälkeen Jumala katsoi kaikkea, minkä hän oli tehnyt, ja katso, se oli erittäin hyvää.+ Ja tuli ilta ja tuli aamu; kuudes päivä*.
Alaviitteet
^ ”Jumala”. Hepr. אֱלֹהִים (ʼElo·himʹ), ilman määräistä artikkelia. Sanan ʼElo·himʹ ’Jumala’ yhteydessä esiintyy määräinen artikkeli ensimmäisen kerran 5:22:ssa. Monikkomuoto ʼElo·himʹ ilmaisee ylhäisyyttä tai majesteettiutta, ei monia persoonia tai jumalia. Kreik. ὁ θεός (ho The·osʹ), yks., tarkoittaa yhtä tiettyä Jumalaa. Vrt. Tu 16:23, alav.
^ ”Alussa”. Hepr. Bereʼ·šitʹ. Tämä Raamatun ensimmäinen kirja on hepreassa saanut nimensä tästä ensimmäisestä sanastaan. LXXVg:ssa kirjan nimi on ”Synty” (kreik. ja lat. Genesis).
^ ”vailla muotoa”. Tai ”tyhjä”.
^ Tai ”kuohuvien vesien”, ”alkumeren”. Hepr. tehōmʹ; kreik. a·bysʹsou ’syvyyden’; lat. abyssi. Ks. 7:11: ”vesisyvyyden”, alav. Vrt. 6:17: ”vedenpaisumuksen”, alav.
^ ”ja – – vaikuttava voima”. Hepr. weruʹaḥ. Sana ruʹaḥ voidaan kääntää myös ”hengeksi”, ”tuuleksi” ja muilla näkymätöntä vaikuttavaa voimaa ilmaisevilla sanoilla. Ks. 3:8: ”tuuliseen aikaan”, alav.; 8:1, alav.
^ ”Sitten – – sanoi”. Hepr. waj·joʼʹmer. Ensimmäinen niistä 1Mo 1. luvun yli 40 kohdasta, joissa imperfektiivisessä tilassa oleva heprean verbi ilmaisee etenevää tekemistä. Ks. liite 3C.
^ Tai ”laaja (avoin) tila”.
^ ”kokoontuneet vedet”. Kirjm. ”vesien kokouman”.
^ Kirjm. ”lajinsa mukaan”. Hepr. lemi·nōʹ; kreik. geʹnos; lat. genus. ”Laji” merkitsee tässä luotua eli kantalajia, ts. laajempaa ryhmää kuin nykyinen luonnontieteellinen laji.
^ ”Ja – – ryhtyi tekemään”. Hepr. waj·jaʹʽas (verbistä ʽa·sahʹ). Eroaa verbistä ”luoda” (ba·raʼʹ), joka esiintyy jakeissa 1, 21, 27; 2:3. Etenevää tekemistä, jota on ilmaistu imperfektiivisellä tilalla. Ks. liite 3C.
^ ”eläviä sieluja”. Hepr. neʹfeš ḥaj·jahʹ, yks., käytetään merieläimistä; kreik. ψυχῶν ζωσῶν (psy·khōnʹ zō·sōnʹ, mon.). Samaa hepr. ilmausta käytetään 2:7:ssä ihmisestä. Ks. liite 4A.
^ ”Ja – – ryhtyi luomaan”. Hepr. waj·jiv·raʼʹ (verbistä ba·raʼʹ). Etenevää tekemistä, jota on ilmaistu imperfektiivisellä tilalla. Ks. liite 3C.
^ ”eläviä sieluja”. Hepr. neʹfeš ha·ḥaj·jahʹ, yks.; kreik. ψυχὴν ζῴων (psy·khēnʹ, yks., zōiʹōn, mon., ’elävien sielua’).
^ ”sekä – – villieläimiä”. Tai ”sekä – – eläviä luomuksia”. Hepr. weḥa·jetōʹ, yks. Jakeessa 28 käännetty ”elollisia”.
^ ”kuvaksemme (varjoksemme, näköiseksemme)”. Hepr. betsal·meʹnu.
^ Tai ”maan (maa-aineksen) ihminen”. Hepr. ʼa·damʹ, nähtävästi sukua sanalle ʼa·da·mahʹ ’maa’.
^ Tai ”jotka ryömivät”. Hepr. ha·ro·meʹset; lat. quae moventur.
^ Hepr. hin·nehʹ, huudahdussana.
^ Kirjm. ”elävä sielu”. Hepr. neʹfeš ḥaj·jahʹ, joka on käännetty myös ilmauksella ”eläv(i)ä sielu(ja)” jakeissa 1:20; 2:7.
^ Kirjm. ”päivä, kuudes”.
