Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

 Lähesty Jumalaa

”Minä en unohda sinua”

”Minä en unohda sinua”

VÄLITTÄÄKÖ Jehova todella kansastaan, ja jos välittää, niin kuinka syvästi? On vain yksi keino saada se selville: Jumalan on itse paljastettava se meille. Raamatussa hän kertoo selvästi, millaisia tunteita hänellä on. Tarkastellaanpa Jesajan 49:15:n sanoja.

Valaistakseen niiden tunteiden syvyyttä, joita hänellä on kansaansa kohtaan, hän käyttää Jesajan välityksellä esimerkkiä, jota koskettavampaa on vaikea kuvitella. Aluksi hän esittää ajatuksia herättävän kysymyksen: ”Voiko vaimo unohtaa imeväisensä, niin ettei säälisi kohtunsa poikaa?” Vastaus tuntuu ensi alkuun päivänselvältä. Miten imettävä äiti voisikaan unohtaa pienen lapsensa! Sehän on täysin riippuvainen hänestä ympäri vuorokauden – ja ilmoittaa kyllä, kun kaipaa hänen huomiotaan! Mutta Jehovan esittämään kysymykseen liittyy muutakin.

Miksi äiti imettää lastaan ja huolehtii sen kaikista tarpeista? Vainko siksi, että saisi itkun loppumaan? Ei, vaan koska hän luonnostaan ”säälii kohtunsa poikaa”. Sanaa ”sääliä” vastaava heprean verbi voidaan kääntää myös ilmauksella ”osoittaa armoa” (2. Mooseksen kirja 33:19; Jesaja 54:10). Se välittää ajatuksen hellästä sääliväisyydestä avuttomia tai haavoittuvia kohtaan. Äidin sääliväisyys rintalastaan kohtaan on voimakkaimpia tunteita, mitä tiedämme.

Surullista kyllä kaikki äidit eivät sääli lasta, jolla on suuri tarve tulla imetetyksi. ”Jopa nämä naiset voivat unohtaa”, Jehova sanoo. Nykymaailmassa monet miehet ja naiset ovat ”uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä” (2. Timoteukselle 3:1–5). Välillä kuulemme äideistä, jotka laiminlyövät tai kohtelevat kaltoin vastasyntynyttä lastaan tai hylkäävät sen. Eräässä raamatunselitysteoksessa sanotaan Jesajan 49:15:stä: ”Äidit ovat syntisiä, ja joskus alhaiset ominaisuudet vievät voiton rakkaudesta. Suurinkin rakkaus voi ihmisillä pettää.” (Young, Edward J., The Book of Isaiah.)

”Mutta minä en unohda sinua”, Jehova vakuuttaa. Alamme nyt ymmärtää, mikä tuon samassa jakeessa esitetyn kysymyksen ydin on. Jumala ei esitä niinkään rinnastusta vaan vastakohdan. Toisin kuin epätäydelliset äidit, jotka eivät ehkä aina tunnekaan sääliä avutonta lastaan kohtaan, Jehovan sääliväisyys apua tarvitsevia palvojiaan kohtaan ei koskaan petä eikä hän milloinkaan unohda ilmaista sitä. Edellä mainitussa selitysteoksessa jatketaankin: ”Tämä on Vanhan testamentin voimakkaimpia, ellei peräti voimakkain ilmaus Jumalan rakkaudesta.”

Eikö olekin lohdullista tietää ”Jumalamme hellästä säälistä”? (Luukas 1:78.) Ota selvää, miten voit saada häneen läheisen suhteen. Hän vakuuttaa palvojilleen: ”En missään tapauksessa jätä sinua enkä suinkaan hylkää sinua.” (Heprealaisille 13:5.)

Ehdotus: Lue Raamatusta helmikuussa

Jesaja 43–62