Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Synagoga – paikka jossa Jeesus ja opetuslapset saarnasivat

Synagoga – paikka jossa Jeesus ja opetuslapset saarnasivat

 Synagoga – paikka jossa Jeesus ja opetuslapset saarnasivat

”Sitten hän kierteli kautta koko Galilean, opetti heidän synagogissaan ja saarnasi valtakunnan hyvää uutista.” (MATTEUS 4:23)

EVANKELIUMEISSA kerrotaan Jeesuksen olleen monesti synagogassa. Olipa Jeesus Nasaretissa, jossa hän kasvoi, Kapernaumissa, josta tuli hänen toimintansa keskuspaikka, tai missä tahansa muussa kaupungissa tai kylässä, jossa hän kävi kolme ja puoli vuotta kestäneen kiireisen palveluksensa aikana, hän usein saarnasi Jumalan valtakuntaa ja opetti ihmisiä juuri synagogassa. Palveluksensa loppuvaiheessa Jeesus sanoi: ”Minä opetin aina synagogassa ja temppelissä, jonne kaikki juutalaiset tulevat koolle.” (Johannes 18:20.)

Myös Jeesuksen apostolit ja muut varhaiskristityt opettivat usein juutalaisten synagogissa. Mutta miten juutalaiset alkoivat harjoittaa uskontoaan synagogissa? Entä millaisia nuo palvontapaikat olivat Jeesuksen päivinä?

Keskeinen osa juutalaisten elämässä. Juutalaismiehet matkustivat kolme kertaa vuodessa Jerusalemiin juhliin, joita pidettiin tuon kaupungin pyhässä temppelissä. Mutta sekä Palestiinassa että sen ulkopuolisissa  juutalaisten siirtokunnissa päivittäinen uskonnonharjoitus tapahtui synagogissa.

Milloin synagogia alettiin käyttää? Jotkut uskovat, että ne otettiin käyttöön niihin aikoihin, kun juutalaiset olivat pakkosiirtolaisuudessa Babylonissa (607–537 eaa.) ja Jehovan temppeli oli raunioina. Se on voinut tapahtua myös pian pakkosiirtolaisuudesta paluun jälkeen, kun pappi Esra kehotti kansaa hankkimaan syvällisempää tietoa ja ymmärrystä Jumalan laista (Esra 7:10; 8:1–8; 10:3).

Alun perin synagogasta käytettiin sanaa, jonka merkitys oli yksinkertaisesti ’kansankokous’ tai ’seurakunta’. Tässä merkityksessä sitä käytettiin Septuagintassa, Raamatun heprealaisten kirjoitusten kreikankielisessä käännöksessä. Aikanaan sana alkoi kuitenkin merkitä rakennusta, johon kokoonnuttiin palvomaan Jumalaa. Ensimmäisellä vuosisadalla käytännössä jokaisessa kaupungissa, jossa Jeesus kävi, oli oma synagoga. Suuremmissa kaupungeissa niitä oli useampia ja Jerusalemissa lukuisia. Millaisia nuo rakennukset olivat?

Vaatimaton palvontapaikka. Kun juutalaiset alkoivat rakentaa synagogaa, he etsivät yleensä korkean paikan ja suunnittelivat siihen rakennuksen niin, että sisäänkäynti (1) oli kohti Jerusalemia. Näistä vaatimuksista voitiin ilmeisesti kuitenkin tinkiä, sillä niiden noudattaminen ei aina ollut mahdollista.

Valmis synagoga oli usein vaatimaton ja niukasti kalustettu. Keskeinen piirre oli arkku (2), jossa säilytettiin yhteisön arvokkainta omaisuutta: pyhien kirjoitusten kirjakääröjä. Kun synagogassa pidettiin kokous, kannettava arkku tuotiin paikalleen, ja jälkeenpäin se vietiin takaisin turvalliseen säilytystilaan (3).

Arkun lähellä seurakuntaa vastapäätä olivat etumaiset istuimet (4) synagogan esimiehiä ja arvovieraita varten (Matteus 23:5, 6). Salin keskipaikkeilla oli koroke, jossa oli pieni pöytä ja istuin puhujalle (5). Kolmella sivulla koroketta kohti oli penkkejä seurakunnalle (6).

Yleensä paikallinen seurakunta vastasi synagogan toiminnasta ja tuki sitä taloudellisesti. Kaikkien, niin rikkaiden kuin köyhienkin, vapaaehtoisilla lahjoituksilla synagoga pidettiin hyvässä kunnossa. Entä millaisia kokouksia synagogissa järjestettiin?

Palvonta synagogassa. Synagogassa laulettiin ylistyslauluja, rukoiltiin, luettiin Raamattua sekä opetettiin ja saarnattiin. Aluksi seurakunta lausui šeman, jota voidaan pitää juutalaisten uskontunnustuksena. Se oli saanut nimensä ensimmäisenä lausutun raamatunkohdan ensimmäisestä sanasta: ”Kuuntele [šema], oi Israel: Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova.” (5. Mooseksen kirja 6:4.)

Seuraavaksi luettiin ja selitettiin Tooraa eli Raamatun viittä ensimmäistä kirjaa, jotka Mooses oli kirjoittanut (Apostolien teot 15:21). Sen jälkeen luettiin ote profeettojen kirjoituksista (haftara) ja selitettiin ja sovellettiin sitä. Toisinaan vierailevat puhujat huolehtivat tästä osuudesta, kuten Jeesus teki Luukkaan 4:16–21:ssä kuvaillussa tilanteessa.

 Jeesukselle annetussa kirjakäärössä ei tietenkään ollut numeroituja lukuja ja jakeita kuten nykyisissä Raamatuissamme. Voimmekin kuvitella, kuinka Jeesus kääri kirjakääröä auki vasemmalla kädellään ja kokoon oikealla kädellään, kunnes hän löysi etsimänsä kohdan. Lukemisen jälkeen käärö rullattiin takaisin alkuun.

Useimmiten nämä tekstit luettiin alkukielellä hepreaksi ja tulkattiin arameaksi. Kreikankielisissä seurakunnissa käytettiin Septuagintaa.

Keskeisellä sijalla päivittäisessä elämässä. Synagoga oli niin keskeisellä sijalla juutalaisten päivittäisessä elämässä, että sitä ja sen yhteydessä olevia tiloja tai rakennuksia käytettiin moniin tarkoituksiin. Toisinaan synagogassa järjestettiin oikeuskäsittelyjä samoin kuin muunlaisia tilaisuuksia; silloin tällöin jopa tilaisuuksia, joissa tarjottiin ruokaa synagogan yhteydessä olevissa ruokailuhuoneissa. Joskus matkailijat saattoivat yöpyä synagogaan kuuluvissa majoitustiloissa.

Käytännössä jokaisessa kaupungissa usein samassa rakennuksessa synagogan kanssa toimi myös koulu. Voimme kuvitella huoneen täynnä nuoria oppilaita, jotka harjoittelevat lukemista opettajan vahataululle piirtämistä suurista kirjaimista. Tällaiset koulut vaikuttivat merkittävästi siihen, että juutalainen yhteiskunta oli lukutaitoinen ja että jopa tavallinen kansa tunsi Raamatun kirjoitukset.

Synagogan päätarkoitus oli kuitenkin toimia paikkana, jossa palvottiin säännöllisesti Jumalaa. Ei siksi ihme, että ensimmäisen vuosisadan kristittyjen kokouksissa oli monia yhteisiä piirteitä niiden kokousten kanssa, joita synagogissa pidettiin. Samoin kristillisissä kokouksissa tarkoituksena oli palvoa Jehovaa rukousten, ylistyslaulujen sekä Jumalan sanan lukemisen ja siitä keskustelemisen välityksellä. Muitakin yhtäläisyyksiä oli. Myös kristittyjen palvontapaikoissa erilaisista tarpeista ja kuluista huolehdittiin vapaaehtoisin lahjoituksin ja vastuulliset vanhimmat järjestivät kokoukset ja ohjasivat niitä. Kristitytkään eivät rajoittaneet Jumalan sanan lukemista ja siitä keskustelemista pappisluokan etuoikeudeksi.

Jehovan todistajat pyrkivät nykyään pitämään kiinni Jeesuksen ja hänen ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden seuraajiensa asettamasta mallista. Siksi heidän valtakunnansaleissa järjestämissään kokouksissa on joitakin yhtäläisyyksiä muinaisten synagogissa pidettyjen kokousten kanssa. Ennen kaikkea Jehovan todistajilla on yhteen kokoontuessaan sama tavoite, joka on aina yhdistänyt totuutta rakastavia ihmisiä. Hekin haluavat ”lähestyä Jumalaa” (Jaakobin kirje 4:8).

[Kuva s. 16, 17]

Ensimmäisellä vuosisadalla Gamlassa sijainnut synagoga saattoi näyttää tältä.

[Kuva s. 18]

Synagogien kouluissa opetettiin noin 6–13-vuotiaita poikia.