Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Pitääkö aina olla rehellinen?

Pitääkö aina olla rehellinen?

 Pitääkö aina olla rehellinen?

KAIKKI ovat rehellisiä toisinaan, ja monet kenties suurimman osan ajasta. Mutta kuinka monta sellaista ihmistä tunnet, jotka pyrkivät olemaan rehellisiä kaiken aikaa?

Epärehellisyys on nykyään yleistä monilla elämänalueilla. Jumalan näkemys rehellisyydestä on joka tapauksessa hyvin tiedossa. Useimmille on esimerkiksi tuttu kymmenestä käskystä kahdeksas, joka kuuluu: ”Älä varasta.” (2. Mooseksen kirja 20:15, Kirkkoraamattu 1992.) Monet kuitenkin ajattelevat, että olosuhteet antavat joskus oikeuden varastaa tai olla muuten epärehellinen. Pohditaanpa kolmea syytä, joilla varastamista usein puolustellaan.

Onko köyhällä oikeus varastaa?

Eräs roomalainen valtiomies sanoi: ”Köyhyys on rikollisuuden äiti.” Köyhästä saattaa tuntua, että hänellä on oikeus varastaa, ja sivustakatsojat voivat olla samaa mieltä? Mikä oli Jeesuksen kanta asiaan? Hän oli hyvin myötätuntoinen ollessaan tekemisissä puutteenalaisten kanssa. ”Hän tunsi sääliä heitä kohtaan.” (Matteus 9:36.) Jeesus ei silti hyväksynyt varastamista missään olosuhteissa. Mitä köyhän sitten pitäisi tehdä?

Jumala tuntee myötätuntoa kaikkia niitä kohtaan, jotka yrittävät vilpittömästi totella häntä, ja hän siunaa heidän ponnistelujaan, kun he pyrkivät saamaan tarpeensa täytettyä (Psalmit 37:25). Raamatussa luvataan: ”Jehova ei anna vanhurskaan sielun olla nälissään, mutta jumalattomien halun hän torjuu.” (Sananlaskut 10:3.) Voivatko köyhät luottaa tähän lupaukseen? Victorine on vakuuttunut siitä.

Victorine on leski, ja hänellä on viisi kouluikäistä lasta, joten hänen elämänsä ei ole helppoa. Hän asuu kehitysmaassa, jossa sosiaaliturva on olematonta. Ihmiset viettävät paljon aikaa ulkosalla, missä on runsaasti tilaisuuksia varastaa. Victorine ei kuitenkaan tunne kiusausta varastaa, vaan hän yrittää hankkia elantonsa rehellisenä katukauppiaana. Miksi hän pysyy rehellisenä?

”Ensinnäkin uskon, että Jumala on rehellinen ja että hän toimii rehellisesti minua kohtaan, jos jäljittelen häntä. Toiseksi lapseni voivat oppia rehellisyyttä vain, jos he näkevät minun olevan rehellinen.”

Miten Victorine on tullut toimeen? ”Meillä on ruokaa, vaatteet ja suoja. Joskus minun on kyllä täytynyt pyytää apua ystäviltä, esimerkiksi  kun on tullut yllättäviä sairaanhoitokuluja. Olen aina saanut, mitä olen tarvinnut. Ystäväni nimittäin tietävät, että kerron tilanteestani rehellisesti enkä yritä saada enempää kuin tarvitsen.

Lapsistani kasvaa rehellisiä. Eräs naapuri näki äskettäin pöydällämme muutamia kolikoita ja kysyi, enkö pelännyt, että lapset ottaisivat ne. Hän ei ollut uskoa, kun sanoin, että lapseni eivät ikinä tekisi niin. Tietämättäni hän päätti panna heidät kokeeseen. Hän laittoi salaa kaksi sadan frangin kolikkoa kotonamme paikkaan, josta lapset löytäisivät ne helposti. Hän hämmästyi, kun hän seuraavana päivänä palatessaan näki, että ne olivat yhä siellä. Vaikka minulla olisi paljon omaisuutta, se tuskin tuottaisi minulle yhtä paljon iloa kuin lasteni rehellisyys.”

”Kaikkihan niin tekevät”

Työpaikalta varastaminen on yleistä. Siksi monista tuntuu, että he voivat varastaa, kun kerran kaikki muutkin tekevät niin. Raamatussa päinvastoin neuvotaan: ”Et saa seurata joukkoa pahoissa tavoitteissa.” (2. Mooseksen kirja 23:2.) Victoire on noudattanut tätä neuvoa. Onko siitä ollut hyötyä?

Victoire sai 19-vuotiaana työpaikan palmuöljynjalostuslaitoksessa. Pian hän huomasi, että laitoksessa työskentelevät neljäkymmentä muuta naista salakuljettivat palmunsiemeniä koreissaan pois työpaikalta. Viikonloppuisin he myivät siemenet, ja tuotot vastasivat kolmen neljän päivän palkkaa. Victoire kertoo: ”Kirjaimellisesti jokainen teki niin. He odottivat minun alkavan tehdä samoin, mutta kieltäydyin ja sanoin, että rehellisyys on minulle elämäntapa. He pilkkasivat minua ja väittivät, että menettäisin hyvän tilaisuuden.

Eräänä päivänä, kun olimme lähdössä töistä, johtaja saapui yllättäen paikalle. Hän tutki kaikkien korit ja löysi palmunsiemeniä kaikista muista paitsi minun koristani. Kiinni jääneet joko erotettiin saman tien, tai he joutuivat työskentelemään kaksi viikkoa ilman palkkaa. Noiden kahden viikon aikana muut naiset vakuuttuivat siitä, etten ollut menettänyt mitään.”

”Löytäjä saa pitää”

Mitä ajattelet, jos löydät jotain arvokasta, jonka joku on kadottanut? Monet ajattelevat heti, että ”löytäjä saa pitää” löytämänsä, ja työntävät mielestään ajatukset sen palauttamisesta. Joidenkuiden mielestä tästä ei koidu mitään vahinkoa. He järkeilevät, että omistaja joka tapauksessa pitää kadottamaansa jo menetettynä. Toiset väittävät, ettei ole heidän tehtävänsä etsiä omistajaa – sehän saattaisi olla työlästä.

Miten Jumala suhtautuu asiaan? 5. Mooseksen kirjan 22:1–3 osoittaa, ettei löytäjän tullut vain pitää löytämäänsä, vaan hänen tuli säilyttää sitä, ”kunnes omistaja tulee sitä etsimään, ja antaa se sitten hänelle takaisin” (KR-1992). Jos löytäjä ei ilmoittanut löydöstään, häntä voitiin syyttää varastamisesta (2. Mooseksen kirja 22:9). Onko tämä periaate käytännöllinen nykyään? Christine on varma siitä, että on.

Christine on yksityiskoulun johtaja. Eräänä keskiviikkona hän meni hakemaan kuukauden palkkaansa. Länsiafrikkalaiseen tapaan hän laittoi setelit nippuun ja tunki ne laukkuunsa. Sitten hän pysäytti moottoripyörätaksin ja kiirehti kokoukseen. Perillä hän kopeloi laukustaan kolikoita maksaakseen kuljettajalle. Pimeässä hän ei huomannut, että pudotti vahingossa setelinipun maahan.

Hetkeä myöhemmin paikalle tuli 19-vuotias nuorimies Blaise, joka oli vain käymässä tuolla alueella. Hän oli sopinut tapaavansa erään ystävänsä samassa kokouksessa, johon Christine osallistui. Blaise näki setelinipun ja laittoi sen taskuunsa. Kokouksen loputtua hän kertoi ystävälleen löytäneensä ulkoa  jotain ja sanoi, että jos joku oli vastaavasti kadottanut jotain, tämä voisi soittaa hänelle ja kertoa, mitä oli kadottanut.

Kun Christine saapui illalla kotiin, hän kauhistui huomatessaan, että kuukauden palkka oli kateissa. Viikkoa myöhemmin hän kertoi ystävälleen Josephinelle, mitä oli tapahtunut. Josephine sanoi, että kokouksessa ollut vierailija oli löytänyt jotain. Christine soitti Blaiselle ja kertoi, minkä suuruisia seteleitä oli kadottanut. Hän oli suunniltaan ilosta, kun Blaise palautti rahat. Entä Blaise? Hän oli säilyttänyt rahoja viikon, mutta sanoi: ”Ilo, jota sain rahojen palauttamisesta, oli suurempaa kuin ilo, jota olisin saanut niiden pitämisestä.”

Miksi he pyrkivät olemaan aina rehellisiä?

Victorine, Victoire ja Blaise asuvat eri alueilla eivätkä tunne toisiaan. Heillä on kuitenkin jotain yhteistä. He ovat Jehovan todistajia, ja siksi he elävät sen mukaan, mitä Raamattu sanoo rehellisyydestä. He odottavat, että Jumalan lupaus uudesta maailmasta tulee täyttymään. ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” Tuolloin kaikki ihmiset tulevat olemaan vanhurskaita – ja rehellisiä. (2. Pietarin kirje 3:13.)

Victorinen taloudellinen tilanne tuskin paranee merkittävästi ennen kuin Jumala saa aikaan muutoksen. Hän on kuitenkin rikas hengellisesti, eikä hengellisiä rikkauksia saa rahalla. Hänen lapsensa ovat rehellisiä ja hyväkäytöksisiä. Joka sunnuntai ”heidän puheensa pulppuaa”, kun he kertovat lähimmäisilleen Jumalan hyvyydestä ja selittävät, että hän tulee täyttämään kaikkien niiden tarpeet, jotka ”totuudellisuudessa huutavat häntä avukseen”, ja ”varjelemaan kaikkia, jotka rakastavat häntä” (Psalmit 145:7, 18, 20).

Victoire lähti aikanaan palmuöljynjalostuslaitoksesta. Hän alkoi myydä torilla garia (raastettua maniokkia). Hänen rehellisyytensä ansiosta hänelle kertyi paljon asiakkaita. Pian hän pystyi jopa vähentämään torilla viettämäänsä aikaa ja käyttämään enemmän aikaa kertoakseen toisille tulevasta maailmasta, jossa ei ole epärehellisyyttä. Myöhemmin hän meni naimisiin, ja nyt hän ja hänen miehensä toimivat kokoaikaisessa sananpalveluksessa.

Christine kadotti rahansa Jehovan todistajien valtakunnansalin edessä. Blaise ei tuntenut läsnäolijoista montakaan, mutta tiesi, että he olivat hänen kristittyjä veljiään ja sisariaan, jotka pyrkivät olemaan aina rehellisiä.

Kuinka monta sellaista ihmistä sinä tunnet, jotka pyrkivät tosissaan olemaan aina rehellisiä? Ajattelehan, millaista olisi olla viidenkymmenen, sadan tai kahdensadan sellaisen ihmisen seurassa. Jehovan todistajat saavat nauttia tällaisesta seurasta valtakunnansaleissaan. Sinäkin voit tutustua heihin lähimmässä valtakunnansalissa.

[Huomioteksti s. 12]

”Vaikka minulla olisi paljon omaisuutta, se tuskin tuottaisi minulle yhtä paljon iloa kuin lasteni rehellisyys.” (VICTORINE)

[Tekstiruutu s. 14]

Voiko varastamista puolustella Sananlaskujen 6:30:llä?

Sananlaskujen 6:30 sanoo: ”Varasta ollaan halveksimatta vain siksi, että hän varastaa täyttääkseen nälissään sielunsa.” Voiko tällä kohdalla puolustella varastamista? Ei todellakaan. Tekstiyhteydestä käy ilmi, että Jumala joka tapauksessa katsoo varkaan olevan vastuussa teostaan. Seuraava jae sanoo: ”Mutta kun hänet yllätetään, hän korvaa sen seitsenkertaisesti; kaikki talonsa arvoesineet hän antaa.” (Sananlaskut 6:31.) Vaikka se, joka varastaa nälän vuoksi, ei ehkä olekaan yhtä moitittava kuin se, joka varastaa ahneuttaan tai vahingoittaakseen uhria, hän on kuitenkin velvollinen korvaamaan varastamansa. Niiden, jotka haluavat Jumalan hyväksymyksen, ei tule syyllistyä varkauteen missään olosuhteissa.