Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

”Kunnes kuolema meidät erottaa”

”Kunnes kuolema meidät erottaa”

 ”Kunnes kuolema meidät erottaa”

KUINKA moni aviopari onkaan hyvillä mielin luvannut hääpäivänään pysyä yhdessä ”kunnes kuolema meidät erottaa” uhraamatta kenties ajatustakaan sille, että jonain päivänä nuo sanat voivat käydä toteen. Korkea ikä, sairaus tai jokin onnettomuus voi päättää rakkaan kumppanin elämän ja jättää toisen puolison yksin syvän surun valtaan (Saarnaaja 9:11; Roomalaisille 5:12).

Tilastojen mukaan lähes puolet kaikista 65-vuotiaista tai sitä vanhemmista naisista on leskiä. Koska naiset jäävät leskiksi kolme kertaa todennäköisemmin kuin miehet, puolison menetyksestä johtuvaa surua onkin sanottu ”naisille ominaiseksi ilmiöksi”. Tämä ei tarkoita, etteivät miehetkin kärsisi. Todellisuudessa miljoonat ihmiset ovat joutuneet tällaiseen ahdistavaan tilanteeseen. Oletko sinä ehkä yksi heistä?

Oletpa mies tai nainen, mitä voit tehdä, jos suret puolisosi kuolemaa? Voiko Raamattu auttaa sinua jollakin tavoin kestämään surua? Miten jotkut ovat selviytyneet jäätyään leskeksi? Vaikka jokainen tapaus on erilainen, joistakin periaatteista ja ehdotuksista voi olla apua.

Menetyksen kohtaaminen

Jotkut ajattelevat, että itkeminen on heikkouden merkki tai jopa haitallista, mutta psykologi Joyce Brothers, joka on itsekin leski, sanoo kyyneleitä tunneperäiseksi ensiavuksi. Tosiasiassa itkeminen on luonnollinen osa surutyötä ja lievittää osaltaan tuskaa. Kyyneleitä ei tarvitse hävetä. Tästä löytyy hyvä esimerkki Raamatusta. Abraham oli huomattava uskon mies, ja hän sai kunnian tulla kutsutuksi Jumalan ystäväksi. Mutta kun hänen rakas vaimonsa Saara kuoli, hän ”meni valittaen suremaan Saaraa ja itkemään häntä” (1. Mooseksen kirja 23:2).

Vaikka onkin normaalia haluta olla jonkin aikaa yksin, älä eristäydy. Sananlaskujen 18:1 varoittaa:  ”Eristäytyvä etsii omaa itsekästä haluaan.” Hae sen sijaan tukea empaattisilta sukulaisilta ja ystäviltä. Kristillinen seurakunta on tässä suhteessa suurenmoinen järjestely, koska sen hengellisesti kypsät miehet voivat antaa tarvittavaa tukea ja neuvontaa (Jesaja 32:1, 2).

Joitakuita on auttanut surunvalittelukirjeisiin ja -kortteihin vastaaminen. Se voi tarjota tilaisuuden panna paperille niitä hyviä asioita, joita muistat puolisostasi ja yhteisistä hetkistänne. Apua voi saada myös siitä, että kokoaa kansion, jossa on valokuvia, kirjeitä ja muita muistoja.

Hiljattain leskeksi jäänyt tuntee tavallisesti olonsa hämmentyneeksi ja neuvottomaksi, mutta on hyvä noudattaa tavanomaista aikataulua ja pitää kiinni rutiineista. Jos esimerkiksi olet tottunut siihen, että menet nukkumaan, heräät, syöt tai toimitat joitakin askareita johonkin tiettyyn aikaan, yritä edelleen pitää kiinni tuosta aikataulusta. Suunnittele etukäteen, mitä aiot tehdä viikonloppuisin ja joinakin nimenomaisina päivinä, kuten hääpäivänä, jolloin menetys saattaa tuntua ylivoimaisen raskaalta. Erityisen tärkeää on noudattaa hengellistä rutiinia (1. Korinttilaisille 15:58).

Suuren tunneperäisen paineen alaisena arvostelukyky saattaa sumentua. Ehkäpä jotkut pahaa tarkoittavat ihmiset voivat jopa yrittää hyötyä tilanteestasi. Sen vuoksi älä tee hätäisiä ratkaisuja. Älä esimerkiksi myy hätäisesti kotiasi, tee suurta sijoitusta, muuta tai mene uudelleen naimisiin. Viisas sananlasku kuuluu: ”Ahkeran suunnitelmat ovat varmasti hyödyksi, mutta jokainen hätäilijä kulkee varmasti kohti puutetta.” (Sananlaskut 21:5.) Kaikkia tällaisia suuria elämänmuutoksia tulisi lykätä, kunnes tunteet ovat päässeet tasaantumaan.

Puolison henkilökohtaisten tavaroiden läpikäyminen voi olla henkisesti hyvin raskasta, varsinkin jos takana on monien vuosien yhteinen elämä. Se kuuluu kuitenkin osana surutyöhön, ja sen lykkääminen voi vain tarpeettomasti pitkittää tuskaa. (Psalmit 6:6.) Jotkut haluavat tehdä tämän yksin; toiset taas tuntevat saavansa apua siitä, että rinnalla on joku läheinen ystävä, jonka kanssa voi puhua mieleen palaavista muistoista. Ehkä myös haluat pyytää joltakulta ystävältä tai sukulaiselta apua paperitöiden hoitamiseen. Tähän voi sisältyä kuolintodistuksen ja sukuselvitysten hankkiminen, sairaanhoitokulujen maksaminen, hautaustoimiston kanssa asioiminen, perunkirjoituksen järjestäminen ja omistusoikeuden siirtoon liittyvien asioiden hoitaminen.

Muista, että elämme moraaliltaan turmeltuneessa maailmassa. Kun nyt olet yksin, siveellinen puhtautesi saattaa joutua kokeeseen. Apostoli Paavalin sanat ovat nykyään varmasti ajankohtaisemmat kuin koskaan aikaisemmin: ”Kunkin teistä [tulee] tietää, miten saada hallintaan oma astiansa pyhityksessä ja kunniassa, ei ahneessa sukupuolisessa himossa, jollainen myös niillä kansakunnilla on, jotka eivät tunne Jumalaa.” (1. Tessalonikalaisille 4:4, 5.) Tämän vuoksi on viisasta karttaa romanttisia tai seksiä korostavia elokuvia ja kirjoja sekä samankaltaista musiikkia.

Ennen kaikkea on syytä pitää mielessä, että toipuminen vie aikaa. USA Today -lehti kertoo, että Michiganin yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella tehtyjen tutkimusten mukaan surevalta puolisolta kuluu ainakin  puolitoista vuotta ennen kuin hän alkaa toipua fyysisesti ja henkisesti. Rukoile Jumalalta kestävyyttä, jota hänen henkensä hedelmä vahvistaa (Galatalaisille 5:22, 23). Ajan kuluessa tilanne paranee päivä päivältä, vaikkei sinusta nyt ehkä tunnukaan siltä.

Miten jotkut ovat selvinneet?

Anna ehti olla onnellisesti naimisissa 40 vuotta, kunnes hänen miehensä äskettäin kuoli. Menetys on ollut tuskallinen. ”Menetin äitini 13-vuotiaana, sitten kuoli isä, sen jälkeen kaksi veljeäni sekä sisareni. Voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että mieheni kuolema vaikutti minuun syvemmin kuin yksikään näistä aikaisemmista menetyksistä. Tuntui kuin minut olisi revitty kahtia. Tuska oli kauhea.” Mikä on auttanut Annaa kestämään suruaan? ”Olen koonnut saamistani sähköpostiviesteistä ja korteista valtavan kirjan. Niissä kaikkia Darrylin hyviä ominaisuuksia kuvaillaan monin ihanin sanoin, jotka kertovat siitä, kuinka paljon häntä rakastettiin ja arvostettiin. Jokaisessa niistä hänestä mainitaan jokin nimenomainen seikka. Olen varma, että myös Jehova muistaa hänet ja tuo hänet takaisin ylösnousemuksen välityksellä.”

Esther on 88-vuotias, ja hän kertoo, mikä on auttanut häntä jaksamaan: ”46 vuotta jatkuneen kumppanuuden jälkeen vaikein koettelemus on ollut yksinäisyys. Mutta olen huomannut saavani paljon apua siitä, että pysyn kiireisenä hengellisten asioiden parissa. En ole jäänyt pois kristillisistä kokouksista, kerron edelleen Raamatusta toisille ja luen sitä itse. Minua on auttanut myös se, etten eristäydy. Etsin sellaisten ystävien toveruutta, jotka kuuntelevat minua. Aina heillä ei ole mitään lohduttavaa sanomista, mutta arvostan suuresti sitä, että he vain antavat aikaansa ja kuuntelevat minua.”

Robert, jonka vaimo kuoli syöpään heidän oltuaan naimisissa 48 vuotta, kertoo: ”On hyvin  vaikeaa menettää puoliso, jonka kanssa saattoi puhua, tehdä ratkaisuja, matkustella ja lomailla sekä puhua päivän tapahtumista. Tämä on ollut kovaa, mutta olen päättänyt, etten anna periksi vaan jatkan elämääni. Minua on auttanut se, että pysyn fyysisesti ja henkisesti aktiivisena. Myös rukous on ollut suuri lohdun lähde.”

Merkityksellistä elämää menetyksen jälkeen

Vaikka rakkaan puolison menetys on yksi traumaattisimpia kokemuksia, se ei merkitse kaiken loppua. Myönteistä on se, että nyt sinulla on ehkä tilaisuus tehdä jotain sellaista, mihin ei aiemmin ollut aikaa, esimerkiksi harrastaa jotain tai matkustella. Tämä voi auttaa täyttämään tyhjiön. Joillekuille voi nyt avautua tilaisuus osallistua enemmän kristilliseen sananpalvelukseen. Toisten auttamisesta saa aivan varmasti iloa ja tyydytystä, sillä Jeesus sanoi: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.)

Älä ajattele, ettet enää koskaan voi olla onnellinen. Voit olla varma siitä, että Jehova Jumala huolehtii sinusta, jos käännyt hänen puoleensa. Psalmista Daavid sanoi: ”Leskelle hän [Jehova] antaa huojennusta.” (Psalmit 146:9.) On sydäntä lämmittävää tietää, että Raamattu sanoo Jehovaa ”hellän armon Isäksi ja kaiken lohdutuksen Jumalaksi” ja lisäksi toteaa hänestä: ”Sinä avaat kätesi ja tyydytät kaikkien elollisten halun.” (2. Korinttilaisille 1:3; Psalmit 145:16.) Rakastava Jumala Jehova haluaa auttaa ja myös kykenee ja on valmis auttamaan kaikkia niitä, jotka hartaasti etsivät hänen apuaan. Voit tuntea samoin kuin muinaiset israelilaiset, jotka lauloivat: ”Minä nostan silmäni vuoria kohti. Mistä tulee minun apuni? Apuni tulee Jehovalta, taivaan ja maan Tekijältä.” (Psalmit 121:1, 2.)

[Huomioteksti s. 19]

Miljoonat ovat joutuneet kokemaan surua ja yksinäisyyttä menetettyään puolisonsa. Oletko sinä yksi heistä?

[Tekstiruutu s. 21]

Entä uudelleen avioituminen?

Raamattu osoittaa, että kuolema päättää avioliiton, ja näin ollen elossa oleva puoliso voi mennä uudelleen naimisiin (1. Korinttilaisille 7:39). Jokainen ratkaisee tämän asian silti täysin itse. Lasten on kuitenkin tärkeää tietää vanhempansa päätöksestä ja tukea häntä mahdollisuuksien mukaan (Filippiläisille 2:4). Esimerkiksi Andrés vastusti aluksi isänsä uutta avioliittoa. Hän oli rakastanut suuresti äitiään, ja hänestä tuntui, ettei kukaan saisi ottaa tämän paikkaa. ”Tajusin kuitenkin pian, että isä oli tehnyt hyvän ratkaisun”, hän sanoo. ”Avioliitto piristi häntä. Hän alkoi jälleen tehdä kaikenlaista, mitä hän ei ollut tehnyt aikoihin, kuten matkustella. Ja olen tietysti kiitollinen hänen uudelle vaimolleen siitä, että hän on huolehtinut isästä niin hyvin sekä fyysisesti että tunneperäisesti.”

[Kuvat s. 20, 21]

Toipumista edistää se, että pysyy kiireisenä ja rukoilee Jumalalta kestävyyttä.