Kristittyjen elämää ensimmäisellä vuosisadalla

”Kodissa työskenteleviä”

”Kun he nyt jatkoivat matkaansa, hän meni erääseen kylään. Täällä eräs Martta-niminen nainen otti hänet vieraakseen taloon. Tällä naisella oli myös Maria-niminen sisar, joka kuitenkin istui Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen sanaansa. Martan huomion sitä vastoin hajottivat monet palvelusaskareet. Niinpä hän tuli lähelle ja sanoi: ’Herra, eikö sinulle merkitse mitään se, että sisareni on jättänyt minut yksin huolehtimaan palvelemisesta? Käske hänen siksi ryhtyä auttamaan minua.’ Vastaukseksi Herra sanoi hänelle: ’Martta, Martta, sinä olet huolissasi ja levoton monista asioista. Vain muutama kuitenkaan on tarpeen, tai vain yksi. Maria puolestaan on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.’ ” (LUUKAS 10:38–42)

MARTTA oli epäilemättä ahkera nainen, jota pidettiin suuressa arvossa. Ensimmäisen vuosisadan juutalaisen perinteen mukaan naisen arvo mitattiin sillä, kuinka omistautunut hän oli taloustöille ja kuinka hyvin hän pystyi huolehtimaan perheestään.

Ensimmäisellä vuosisadalla myös kristittyjä naisia kehotettiin olemaan ”kodissa työskenteleviä” (Titukselle 2:5). Sen lisäksi heillä oli arvokas vastuu kertoa toisille kristillisestä uskostaan (Matteus 28:19, 20; Apostolien teot 2:18). Mitä olivat  jotkin niistä ”monista palvelusaskareista”, joista ensimmäisen vuosisadan juutalaisnaisten oli huolehdittava? Entä mitä voimme oppia siitä, mitä Jeesus sanoi Mariasta?

”Monista palvelusaskareista” huolehtiminen. Juutalaisen perheenemännän päivä alkoi aikaisin, todennäköisesti jo ennen auringonnousua (Sananlaskut 31:15). Valmistettuaan perheelle yksinkertaisen puuroaamiaisen hän kenties vei poikansa kouluun synagogaan. Tyttäret jäivät kotiin oppimaan taitoja, joita he tarvitsivat tullakseen pystyviksi vaimoiksi.

Äiti ja tyttäret aloittivat päivänsä yhdessä tavanomaisilla talousaskareilla: he täyttivät öljylamput (1), lakaisivat lattiat (2) ja lypsivät perheen vuohen (3). Seuraavaksi he alkoivat tehdä leipää päivän tarpeeseen. Tytöt siivilöivät ensin jyvistä epäpuhtaudet (4), minkä jälkeen he jauhoivat jyvät karkeiksi jauhoiksi käsikäyttöisellä kivimyllyllä (5). Äiti lisäsi jauhoihin veden ja hapatteen. Hän vaivasi taikinan (6) ja jätti sen nousemaan siksi aikaa kun huolehti muista askareista. Samaan aikaan tytöt saattoivat juoksettaa tuoretta vuohenmaitoa juustoksi (7).

Myöhemmin aamupäivällä äiti ja tyttäret suuntasivat ehkä paikalliselle torille. Mausteiden tuoksu täytti sieraimet, ja ilmassa kaikuivat eläinten äänet sekä tinkivien asiakkaiden huudot. Täältä äiti hankki ruokatarpeita päivää varten (8). Ruokalistalla oli ehkä tuoreita kasviksia ja kuivattua kalaa. Jos vaimo oli kristitty, hän saattoi samalla kertoa toisille torilla oleville uskostaan (Apostolien teot 17:17).

Lisäksi tunnollinen äiti käytti hyväkseen torimatkoja ja muita tilaisuuksia opettaakseen lapsille Raamatun totuuksia ja kasvattaakseen heidän arvostustaan niitä kohtaan (5. Mooseksen kirja 6:6, 7). Tytärten kanssa hän saattoi keskustella myös periaatteista, joiden avulla he voisivat oppia tekemään ostoksia säästäväisesti (Sananlaskut 31:14, 18).

Yksi naisten päivittäisistä askareista oli kaivolla käynti (9). Sieltä he hakivat perheelle lisää vettä, ja samalla he saattoivat puhella toisten samoilla asioilla liikkuvien naisten kanssa. Palattuaan kotiin äiti ja tyttäret alkoivat leipoa. He muotoilivat taikinasta litteitä levyjä ja laittoivat ne valmiiksi lämmitettyyn uuniin (10), joka sijaitsi yleensä ulkona. Leivän kypsyessä he nauttivat sen tuoksusta ja juttelivat leppoisasti.

Seuraavaksi naiset suuntasivat purolle pesemään vaatteita (11). Ensin he pesivät vaatteet huolellisesti lipeäsaippualla eli natrium- tai kaliumkarbonaattisaippualla, joka oli tehty eräiden kasvien tuhkasta. Huuhdeltuaan vaatteet ja väännettyään ne kuivaksi  he levittivät ne kuivumaan pensaiden ja kivien päälle.

Tuotuaan pyykit kotiin äiti ja tyttäret saattoivat mennä kotinsa tasakatolle korjaamaan (12) rikki menneet vaatteet ennen kuin ne laitettiin takaisin paikoilleen. Myöhemmin äiti kenties opetti tytöille kirjontaa ja kutomista (13). Pian olikin jo aika aloittaa illallisen valmistus (14). Vieraanvaraisuus kuului perheen elämäntapaan, joten se oli valmis jakamaan vieraiden kanssa yksinkertaisen ateriansa, joka sisälsi leipää, kasviksia, juustoa, kuivattua kalaa ja viileää vettä.

Päivän päättyessä lapset valmistautuivat nukkumaanmenoon. Tarpeen vaatiessa naarmuuntuneeseen polveen voitiin sivellä rauhoittavaa öljyä. Sitten vanhemmat ehkä kertoivat lampun lepattavassa valossa jonkin kertomuksen Raamatusta ja rukoilivat lasten kanssa. Kun hiljaisuus laskeutui vaatimattomaan kotiin, aviomies saattoi hyvällä syyllä lausua vaimolleen kuuluisat sanat: ”Kuka voi löytää pystyvän vaimon? Hänen arvonsa on paljon suurempi kuin korallien.” (Sananlaskut 31:10.)

”Hyvän osan” valitseminen. ”Monet palvelusaskareet” pitivät epäilemättä ensimmäisellä vuosisadalla eläneet tunnolliset naiset kiireisinä (Luukas 10:40). Samoin nykyään monien naisten, erityisesti äitien, elämä on kiireistä. Nykyajan keksinnöt ovat helpottaneet joitakin kotitöitä, mutta monien äitien on olosuhteiden vuoksi työskenneltävä kodin ulkopuolella sen lisäksi, että he huolehtivat perheestään.

Kohtaamistaan haasteista huolimatta monet kristityt naiset noudattavat johdannossa mainitun Marian esimerkkiä. He antavat suuren arvon hengellisille asioille (Matteus 5:3). He pitävät hyvää huolta perheestään, kuten Raamatussa kannustetaan tekemään (Sananlaskut 31:11–31). Samalla he kuitenkin elävät sen periaatteen mukaan, jonka Jeesus esitti Martalle. Hengellismielisenä naisena hän varmasti suhtautui vakavasti tuohon ystävälliseen neuvoon. Kristityt naiset eivät anna kodin hoitamiseen sisältyvien vastuiden olla esteenä, kun heillä on tilaisuus hankkia tietoa Jumalasta (15) tai kertoa toisille uskostaan (Matteus 24:14; Heprealaisille 10:24, 25). Siten he valitsevat ”hyvän osan” (Luukas 10:42). Tällaisia naisia arvostavat sekä Jumala että Kristus samoin kuin heidän oma perheensä (Sananlaskut 18:22).