Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Raamattu voi muuttaa elämän

Raamattu voi muuttaa elämän

 Raamattu voi muuttaa elämän

Miksi mies, jonka elämä pyöri huumeiden, moottoripyörien ja urheilun ympärillä, päätti ryhtyä kokoaikaiseksi sananpalvelijaksi? Mikä kannusti miestä, joka hankki elatuksensa pelaamalla erästä rahapeliä, luopumaan riippuvuudestaan ja elättämään perheensä kunniallisella työllä? Mikä sai nuoren naisen, joka oli kasvatettu Jehovan todistajaksi mutta joka hylkäsi Raamatun periaatteet, miettimään valintaansa uudelleen? Nämä ihmiset kertovat nyt hiukan elämästään.

TIEDOT

NIMI: TERRENCE J. O’BRIEN

IKÄ: 57

KOTIMAA: AUSTRALIA

TAUSTA: KOKEILI ERI HUUMEITA, RAKASTI MOOTTORIPYÖRIÄ

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Vietin lapsuuteni Brisbanessa, Queenslandin osavaltion vilkkaassa pääkaupungissa. Perheemme kuului katoliseen kirkkoon, mutta kun täytin kahdeksan vuotta, lakkasimme käymästä kirkossa emmekä keskustelleet uskonnosta sen koommin. Ollessani kymmenvuotias muutimme Gold Coast -nimiseen kaupunkiin. Asuimme rannan tuntumassa, joten varhaisnuoruuteni kului uidessa ja surffatessa.

Lapsuuteni ei silti ollut onnellinen. Isä jätti meidät, kun olin kahdeksan. Äiti meni uudelleen naimisiin, ja alkoholi ja riitely kuuluivat meillä normaaliin elämänmenoon. Eräänä iltana vanhempieni otettua rajusti yhteen istuin sängyllä ja päätin lujasti, että jos joskus menisin naimisiin, en ikinä riitelisi vaimoni kanssa. Perheongelmista huolimatta meidän kuuden lapsen, äidin ja isäpuolen välit pysyivät läheisinä.

Viimeisinä teinivuosinani näin monien ikätovereitteni kapinoivan valtaa vastaan. He kokeilivat tupakkaa, marihuanaa ja muita huumeita ja käyttivät kohtuuttomasti alkoholia. Aloin itsekin viettää samanlaista kevytmielistä elämää. Pidin myös moottoripyöräilystä. Vaikka jouduin pariin onnettomuuteen, rakkauteni moottoripyöriin ei sammunut ja päätin ajaa pyörälläni Australian halki.

Kaikesta vapaudestani huolimatta minua masensi maailmantilanne ja se, miten vähän  useimmat ihmiset välittivät ihmiskunnan ongelmista. Halusin tietää totuuden Jumalasta, uskonnosta ja maailman olosuhteista. Kun esitin kysymykseni kahdelle katoliselle papille, petyin heidän vastauksiinsa. Keskustelin samoista aiheista myös useiden protestanttisten pappien kanssa, mutta heidän vastauksensa olivat aivan yhtä suuri pettymys. Sitten eräs ystävä järjesti niin, että tapasin Eddien, joka oli Jehovan todistaja. Keskustelimme neljään otteeseen, ja joka kerta hän käytti Raamattua vastatessaan kysymyksiini. Heti ensimmäisestä keskustelustamme alkaen tiesin, että olin löytänyt jotain aivan erityistä. Tuolloin en kuitenkaan nähnyt mitään syytä muuttaa elämäntapaani.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Ajaessani Australian halki tapasin matkan varrella erään toisen todistajan, jonka kanssa keskustelin muutaman kerran. Mutta palattuani Queenslandiin en nähnyt todistajia puoleen vuoteen.

Kun sitten eräänä päivänä palasin töistä kotiin, kaksi hyvin pukeutunutta miestä käveli kadulla salkku kädessä, ja arvelin heidän olevan Jehovan todistajia. Menin heidän luokseen ja varmistettuani, keitä he olivat, pyysin heitä tutkimaan Raamattua kanssani. Aloin heti käydä Jehovan todistajien kokouksissa ja olin mukana jopa suuressa konventissa, joka pidettiin Sydneyssä vuonna 1973. Sukulaiseni ja varsinkin äiti olivat kuitenkin hyvin huolissaan, kun heille selvisi, mitä oli tekeillä. Tästä ja muista syistä lakkasin olemasta yhteydessä todistajiin. Uppouduin vuoden verran toiseen rakkaaseen harrastukseeni, kriketin pelaamiseen.

Aikanaan kuitenkin tajusin, että olin ollut aidosti onnellinen vain silloin kun tutkin Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Otin jälleen yhteyttä heihin ja aloin käydä kokouksissa. Lisäksi katkaisin välit huumeita käyttäviin ystäviini.

Varsinainen sysäys, joka sai minut tekemään nämä muutokset, oli se, mitä opin Raamatun henkilöstä Jobista. Keskustelin säännöllisesti Raamatusta iäkkään Bill-nimisen todistajan kanssa, joka oli ystävällinen mutta luja. Tutkittuamme Jobia koskevaa kertomusta Bill kysyi minulta, ketä muuta Saatana oli syyttänyt Jumalan palvelemisesta puolisydämisesti (Job 2:3–5). Luettelin kaikki tuntemani Raamatun henkilöt, ja Bill vastaili kärsivällisesti: ”Kyllä, kyllä, heitäkin.” Sitten hän katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi: ”Saatana väittää samaa myös sinusta!” Melkein putosin tuolilta. Ennen tuota tutkistelukertaa tiesin, että oppimani asiat olivat tosia, mutta nyt ymmärsin, miksi minun pitäisi toimia niiden mukaan. Minut kastettiin Jehovan todistajaksi neljä kuukautta myöhemmin.

SAAMANI HYÖTY: Minua puistattaa ajatellakin, millaista elämäni olisi nykyisin, ellen olisi oppinut noudattamaan Raamatun normeja. Olisin todennäköisesti jo kuollut. Huumeet tai alkoholi ovat vieneet hengen monelta entiseltä ystävältäni. Myös heidän avioliittonsa ovat olleet onnettomia. Voin vain olettaa, että elämäni olisi ollut samanlaista.

Olen nykyään naimisissa, ja vaimollani Margaretilla ja minulla on ilo palvella Jehovan todistajien Australian-haaratoimistossa. Kukaan sukulaisistani ei ole liittynyt rinnallemme palvomaan Jehovaa. Vuosien  mittaan Margaret ja minä olemme kuitenkin saaneet tutkia Raamattua monien yksilöiden ja pariskuntien kanssa, jotka ovat tehneet elämässään suuria muutoksia kuten minäkin aikoinaan. Samalla olemme saaneet monia hyviä ystäviä. Lisäksi Margaret, joka on kasvanut todistajaperheessä, on auttanut minua pitämään kiinni päätöksestäni, jonka tein lähes 40 vuotta sitten. Olemme olleet onnellisesti naimisissa yli 25 vuotta. Emme aina ole asioista yhtä mieltä, mutta tähän mennessä emme ole koskaan riidelleet. Uskomme molemmat, että se on Raamatun ansiota.

TIEDOT

NIMI: MASAHIRO OKABAYASHI

IKÄ: 39

KOTIMAA: JAPANI

TAUSTA: HIMOPELAAJA

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Kasvoin Iwakurassa, joka on suhteellisen pieni paikkakunta noin puolen tunnin junamatkan päässä Nagoyan kaupungista. Muistan sekä äidin että isän olleen hyvin ystävällisiä ihmisiä. Myöhemmin sain kuitenkin tietää, että isä oli jakuza eli rikollisliigan jäsen ja että jonkin aikaa hän elätti viisihenkisen perheemme syyllistymällä petoksiin. Hän joi rankasti joka päivä, ja kun olin 20-vuotias, hän kuoli maksakirroosiin.

Isä oli korealainen, joten perheemme sai osakseen paljon syrjintää. Nuoruusvuoteni olivat syrjinnän ja muiden ongelmien vuoksi onnetonta aikaa. Menin lukioon mutta kävin tunneilla vain silloin tällöin, ja vuoden päästä jätin koulun kesken. Minulla oli siihen mennessä jo rikosrekisteri, mikä korealaisen syntyperäni lisäksi vaikeutti työnsaantia. Viimein sain kuin sainkin työpaikan, mutta loukkasin polveni enkä pystynyt tekemään ruumiillista työtä.

Aloin elättää itseni pelaamalla pachinkoa, rahapeliä jossa käytetään flipperin tapaista laitetta. Tyttö, jonka kanssa olin muuttanut yhteen, halusi, että hankkisin kunnollisen työpaikan ja menisimme naimisiin. Pelaamalla ansaitsin kuitenkin paljon rahaa enkä halunnut muuttaa elämäntapaani.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Eräänä päivänä ovellemme tuli Jehovan todistaja, joka jätti minulle kirjan Elämä maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos? En ollut pohtinut tuota kysymystä koskaan aiemmin. Kirjan luettuani olin halukas hankkimaan lisää tietoa Raamatusta. Olin aina miettinyt, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Kun sain tähän ja muihin kysymyksiini selvät vastaukset Raamatusta, oli kuin suomukset olisivat pudonneet silmistäni.

Tajusin, että minun oli sovellettava käytäntöön sitä, mitä opin Raamatusta. Niinpä menin naimisiin tyttöystäväni kanssa, lakkasin tupakoimasta, leikkasin pitkän vaalennetun  tukkani ja siistin ulkoista olemustani muutenkin. Lisäksi lopetin pachinkon pelaamisen.

Mikään näistä muutoksista ei tuntunut helpolta. En esimerkiksi kyennyt lopettamaan tupakointia omin voimin. Mutta rukoilemalla hartaasti ja luottamalla Jehova Jumalaan onnistuin siinä. Todellinen haaste oli myös ensimmäinen työpaikka, jonka sain lopetettuani pelaamisen. Ansaitsin vain puolet siitä mitä aiemmin, ja työ oli kovaa ja stressaavaa. Yksi niistä raamatunkohdista, jotka auttoivat minut tuon vaikean ajan yli, oli Filippiläiskirjeen 4:6, 7. Siinä sanotaan: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi, niin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, varjelee teidän sydämenne ja mielenne Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” Minun kohdallani tämä lupaus on pitänyt paikkansa monta kertaa.

SAAMANI HYÖTY: Vaimoni ei aluksi pitänyt siitä, että tutkin Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Mutta nähtyään, miten paljon käytökseni muuttui, hän tuli mukaan tutkisteluun ja alkoi käydä kanssani kokouksissa. Nykyään olemme molemmat Jehovan todistajia. On suuri siunaus, että voimme palvella Jumalaa yhdessä!

Luulin olevani onnellinen ennen kuin aloin tutkia Raamattua. Nyt kuitenkin tiedän, mitä aito onnellisuus on. Raamatun normien noudattaminen ei suinkaan ole helppoa, mutta olen varma, että se on paras elämäntapa.

TIEDOT

NIMI: ELIZABETH JANE SCHOFIELD

IKÄ: 35

KOTIMAA: ISO-BRITANNIA

TAUSTA: ELI VAIN VIIKONLOPPUJA VARTEN

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Kasvoin Hardgatessa, Skotlannissa Glasgow’n liepeillä sijaitsevassa pikkukaupungissa. Ollessani seitsemänvuotias äiti alkoi opettaa minulle asioita Raamatusta, sillä hänestä oli tullut Jehovan todistaja. Siihen mennessä kun täytin 17, olin kuitenkin kiinnostuneempi ajan viettämisestä koulukavereiden kanssa – juomisesta, yökerhoissa käymisestä ja heavymetalin kuuntelemisesta. Hengelliset asiat eivät kiinnostaneet minua tippaakaan, vaan elin vain viikonloppuja varten. Kaikki tämä muuttui, kun olin 21-vuotias.

Menin käymään sukulaisten luona  Pohjois-Irlannissa. Siellä seurasin sivusta protestanttisen Oranialaisveljeskunnan perinnemarssia. Minua järkytti nähdä, miten fanaattisesti ja vihamielisesti protestantit ja katolilaiset suhtautuivat sen aikana toisiinsa. Itse asiassa se sai minut tulemaan järkiini. Muistin, mitä äiti oli opettanut minulle Raamatusta, ja tiesin, ettei Jumala koskaan hyväksyisi ihmisiä, jotka sivuuttavat hänen rakkaudelliset norminsa. Silloin minulle valkeni, että olin keskittynyt vain siihen, mikä itseäni huvitti, ja jättänyt huomiotta sen, miten Jumala halusi minun elävän. Päätin, että palattuani Skotlantiin paneutuisin tosissani Raamatun opetuksiin.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Kun menin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Jehovan todistajien kokoukseen kotikaupungissani, olin hämilläni ja hermostunut. Kaikki saivat minut kuitenkin tuntemaan oloni tervetulleeksi. Kun aloin soveltaa käytäntöön sitä, mitä opin Raamatusta, eräs hyvin ystävällinen seurakunnan sisar kiinnitti minuun erityistä huomiota. Hän auttoi minua tuntemaan, että olin jälleen osa seurakuntaa. Entiset ystäväni pyysivät minua edelleen lähtemään kanssaan yökerhoihin, mutta kerroin heille, että halusin vakavissani noudattaa Raamatun normeja. Lopulta he lakkasivat kutsumasta minua mukaansa.

Aiemmin olin pitänyt Raamattua pelkkänä sääntökokoelmana. Nyt asenteeni muuttui. Aloin nähdä Raamatun henkilöt todellisina ihmisinä, joilla oli tunteita ja heikkouksia niin kuin minullakin. Hekin olivat tehneet virheitä, mutta Jehova antoi heille anteeksi, kun he katuivat aidosti. Vakuutuin siitä, että vaikka olin nuorena kääntänyt selkäni Jumalalle, hän antaisi minulle anteeksi ja unohtaisi aiemmat virheeni, jos yrittäisin vilpittömästi miellyttää häntä.

Myös äitini käytös teki minuun suuren vaikutuksen. Vaikka minä hylkäsin Jumalan, hän ei hylännyt. Hänen vankkumaton uskollisuutensa sai minut tajuamaan, että Jehovan palveleminen oli vaivan arvoista. Kun kävin nuorena saarnaamassa äidin kanssa ovelta ovelle, en koskaan nauttinut siitä enkä voinut kuvitellakaan, että käyttäisin siihen useita tunteja. Päätin kuitenkin koetella, pitikö Matteuksen 6:31–33:ssa oleva Jeesuksen lupaus paikkansa. Hän sanoi: ”Älkää siis koskaan olko huolissanne ja sanoko: ’Mitä me syömme?’ tai: ’Mitä me juomme?’ tai: ’Mitä me puemme yllemme?’ – – Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää teidän tarvitsevan näitä kaikkia. Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” Pian sen jälkeen kun minut kastettiin Jehovan todistajaksi, jätin kokopäivätyöni, hankin osa-aikatyötä ja aloitin kokoaikaisen sananpalveluksen.

SAAMANI HYÖTY: Kun elin nuorempana vain viikonloppuja varten, en koskaan ollut tyytyväinen. Elämäni oli tyhjää. Nyt kun palvelen Jehovaa täysipainoisesti, tunnen todellista tyydytystä. Elämälläni on tarkoitus. Olen nykyään naimisissa, ja mieheni ja minä matkustamme joka viikko eri seurakuntaan rohkaisemaan sikäläisiä Jehovan todistajia. Pidän tätä työtä elämäni suurimpana siunauksena. Olen todella kiitollinen Jehovalle siitä, että hän antoi minulle toisen mahdollisuuden.

[Huomioteksti s. 27]

”Heti ensimmäisestä keskustelustamme alkaen tiesin, että olin löytänyt jotain aivan erityistä. Tuolloin en kuitenkaan nähnyt mitään syytä muuttaa elämäntapaani.”

[Huomioteksti s. 29]

”En – – kyennyt lopettamaan tupakointia omin voimin. Mutta rukoilemalla hartaasti ja luottamalla Jehova Jumalaan onnistuin siinä.”

[Huomioteksti s. 30]

”Aiemmin olin pitänyt Raamattua pelkkänä sääntökokoelmana. Nyt asenteeni muuttui. Aloin nähdä Raamatun henkilöt todellisina ihmisinä, joilla oli tunteita ja heikkouksia niin kuin minullakin.”