Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Miksi osoittaa kiitollisuutta?

Miksi osoittaa kiitollisuutta?

 Miksi osoittaa kiitollisuutta?

Rakas Raquel

Lämpimät kiitokset antamastasi rohkaisusta! Et ehkä ole tiennyt sitä, mutta myönteisyytesi ja ystävälliset sanasi ovat merkinneet minulle paljon. Jennifer

JOS olet joskus saanut yllättävän kiitosviestin, se epäilemättä lämmitti sydäntäsi. On luonnollista toivoa, että toiset arvostaisivat meitä (Matteus 25:19–23).

Kiittäminen usein lähentää kiitoksen antajaa ja saajaa toisiinsa. Lisäksi ihminen, joka osoittaa kiitollisuutta, jäljittelee Jeesusta Kristusta, jolta toisten hyvät teot eivät koskaan jääneet huomaamatta (Markus 14:3–9; Luukas 21:1–4).

Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että kiitollisuuden ilmaiseminen niin suullisesti kuin kirjallisestikin on käymässä yhä harvinaisemmaksi. Raamatussa varoitettiin, että ”viimeisinä päivinä” ihmiset olisivat ”kiittämättömiä” (2. Timoteukselle 3:1, 2). Ellemme ole varuillamme, vallalla oleva kiittämättömyys voi tukahduttaa meissä heräävät lämpimät kiitollisuudentunteet.

Mihin käytännön toimiin vanhemmat voivat ryhtyä opettaakseen lapsiaan osoittamaan kiitollisuutta? Keille meidän tulisi ilmaista kiitollisuutemme, ja miksi meidän pitäisi olla kiitollisia, vaikka muut eivät olisi?

Perhepiirissä

Vanhemmat tekevät kovasti työtä pitääkseen huolta lapsistaan. Joskus vanhemmista saattaa kuitenkin tuntua, ettei heidän vaivannäköään arvosteta. Mitä he voivat tehdä tilanteen korjaamiseksi? Seuraavassa mainitaan kolme tärkeää keinoa.

1) Esimerkki. Useimmilla lastenkasvatuksen osa-alueilla vanhempien oma esimerkki on erinomainen opettaja. Raamatussa sanotaan entisaikojen työteliäästä israelilaisäidistä: ”Hänen poikansa kiittävät häntä.” Miten hänen lapsensa olivat oppineet osoittamaan kiitollisuutta? Jakeen loppuosa tarjoaa vihjeen: ”Hänen miehensä puhkeaa ylistämään [häntä].” (Sananlaskut 31:28, vuoden 1992 kirkkoraamattu.) Vanhemmat, jotka antavat toisilleen kiitosta, osoittavat lapsille, että kiitos tuo iloa sen saajalle ja että kiittäminen parantaa perheenjäsenten välisiä suhteita ja kertoo kypsyydestä.

Isä nimeltä Stephen sanoo: ”Olen yrittänyt näyttää lapsille esimerkkiä kiittämällä vaimoani ateriasta.” Mitä tästä on seurannut? ”Kaksi tytärtämme ovat huomanneet sen, ja se on auttanut heitä tiedostamaan kiittämisen tärkeyden”, kertoo Stephen. Jos olet naimisissa, kiitätkö puolisoasi säännöllisesti – myös arkiaskareiden hoitamisesta, mitä pidetään helposti itsestäänselvyytenä? Kiitätkö lapsiasi – myös silloin kun he tekevät, mitä heiltä odotetaankin?

2) Opettaminen. Kiitollisuudentunteet ovat kuin kukkia. Niitä täytyy vaalia, jotta tulokset olisivat parhaat mahdolliset. Miten  vanhemmat voivat auttaa lapsiaan kasvattamaan ja ilmaisemaan kiitollisuutta? Viisas kuningas Salomo korosti erästä keskeistä seikkaa, kun hän kirjoitti: ”Vanhurskaan sydän miettii vastatakseen.” (Sananlaskut 15:28.)

Vanhemmat, voitteko opettaa lapsianne pohtimaan, millaisesta vaivannäöstä ja anteliaisuudesta heidän saamansa lahjat kertovat? Tällainen miettiminen on ikään kuin maaperä, josta kiitollisuus versoo. Maria, joka on kasvattanut kolme lasta, sanoo: ”Vaatii aikaa istua juttelemaan lasten kanssa ja selittää heille, mitä kaikkea lahjaan liittyy: joku ajatteli heitä ja halusi osoittaa, miten paljon hän välittää heistä. Mutta minusta se on vaivan arvoista.” Tällaiset keskustelut voivat opettaa lapsille, mitä heidän tulisi sanoa kiittäessään ja myös miksi heidän tulisi sanoa siten.

Viisaat vanhemmat auttavat lapsiaan karttamaan sellaista ajattelua, että heidän kuuluukin saada kaikki se hyvä, mitä he saavat. * Sananlaskujen 29:21:ssä oleva varoitus palvelijan kohtelemisesta soveltuu yhtä lailla lasten kasvattamiseen: ”Jos hemmottelee palvelijaansa nuoruudesta lähtien, niin hänestä tulee myöhemmin elämässään kiittämätön.”

Miten aivan pieniäkin lapsia voidaan auttaa osoittamaan kiitollisuutta? Kolmen lapsen äiti Linda kertoo: ”Kun mieheni ja minä kirjoitimme kiitoskortteja, kannustimme lapsia joko tekemään piirustuksen, jonka voisimme liittää mukaan, tai kirjoittamaan korttiin nimensä.” Piirustukset voivat tosin olla yksinkertaisia ja kirjaimet melkoisia harakanvarpaita, mutta tällä tavoin opetus painuu syvälle lasten mieleen.

3) Hellittämättömyys. Meillä kaikilla on synnynnäinen taipumus itsekkyyteen, ja se voi estää meitä antamasta kiitosta (1. Mooseksen kirja 8:21; Matteus 15:19). Raamattu kuitenkin kehottaa Jumalan palvelijoita: ”Teidän tulee uudistua mieleenne vaikuttavassa voimassa ja pukea yllenne uusi persoonallisuus, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan.” (Efesolaisille 4:23, 24.)

Kokeneet vanhemmat tietävät, että lasten auttaminen pukeutumaan ”uuteen persoonallisuuteen” on helpommin sanottu kuin tehty. Aiemmin mainittu Stephen sanoo: ”Tuntui kestävän kauan ennen kuin tyttömme oppivat kiittämään oma-aloitteisesti, ilman että meidän täytyi kehottaa heitä.” Stephen ja hänen vaimonsa eivät silti antaneet periksi. Stephen jatkaa: ”Meidän piti olla hellittämättömiä, mutta viimein tytöt oppivat. Nyt olemme ylpeitä siitä, miten he osoittavat kiitollisuutta toisille.”

Entä ystävät ja naapurit?

Kun emme tule kiittäneeksi, emme ehkä ole kiittämättömiä, vaan kiitos vain unohtuu. Onko meidän tosiaan tärkeää myös ilmaista kiitollisuutemme? Tähän luo valoa tilanne, jossa Jeesus oli tekemisissä eräiden spitaalisten kanssa.

Ollessaan matkalla Jerusalemiin Jeesus kohtasi kymmenen spitaalista miestä. Raamattu kertoo: ”He korottivat äänensä ja sanoivat: ’Jeesus, Opettaja, ole meille armollinen!’ Ja kun hän näki heidät, hän sanoi heille: ’Menkää näyttämään itsenne papeille.’ Kun he sitten olivat menossa pois, he puhdistuivat. Nähtyään parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin ja kirkasti suureen ääneen Jumalaa. Ja hän lankesi kasvoilleen Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä: hän oli lisäksi samarialainen.” (Luukas 17:11–16.)

Sivuuttiko Jeesus sen, että toiset eivät ilmaisseet kiitollisuuttaan? Kertomus jatkuu: ”Vastaukseksi Jeesus sanoi: ’Eivätkö ne kymmenen puhdistuneet? Missä sitten ne muut yhdeksän ovat? Eikö ollut muita, jotka olisivat kääntyneet takaisin antamaan kunniaa Jumalalle, kuin tämä toisen kansakunnan mies?’” (Luukas 17:17, 18.)

 Yhdeksän muuta spitaalista eivät olleet pahoja. Hetkeä aiemmin he olivat ilmaisseet avoimesti uskonsa Jeesukseen ja noudattaneet hänen neuvoaan eli lähteneet kohti Jerusalemia näyttääkseen itsensä papeille. He olivat epäilemättä hyvin kiitollisia Jeesuksen ystävällisestä teosta, mutta he eivät ilmaisseet kiitollisuuttaan hänelle. Se miten he toimivat, oli Jeesukselle pettymys. Miten on meidän laitamme? Kun joku on ystävällinen meitä kohtaan, olemmeko nopeita kiittämään ja mahdollisesti osoittamaan kiitollisuutemme lähettämällä kirjoitetun viestin?

Raamatun mukaan rakkaus ”ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omia etujaan” (1. Korinttilaisille 13:5). Vilpitön kiitos onkin osoitus paitsi hyvistä käytöstavoista myös rakkaudesta. Kuten tämä spitaalisia koskeva tapaus opettaa, niiden, jotka haluavat miellyttää Jeesusta Kristusta, tulee osoittaa rakkautta ja arvostusta kaikkia kohtaan riippumatta heidän kansallisuudestaan, rodustaan ja uskonnostaan.

Mietihän, milloin viimeksi kiitit naapuria, työtoveria, koulutoveria, lääkäriä, hoitajaa, myyjää tai jotakuta muuta, joka auttoi sinua. Mitä jos pitäisit päivän tai pari kirjaa siitä, kuinka usein oikeastaan ilmaiset kiitollisuutesi sanoin tai teoin. Se voi auttaa sinua näkemään, miten voisit edistyä kiitollisuuden osoittamisessa.

Suurimman kiitollisuutemme ansaitsee tietenkin Jehova Jumala. ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja” on lähtöisin häneltä (Jaakobin kirje 1:17). Milloin viimeksi kiitit Jumalaa vilpittömästi jostakin nimenomaisesta asiasta, jonka hän on tehnyt sinun hyväksesi? (1. Tessalonikalaisille 5:17, 18.)

Miksi olla erilainen?

Se että osoitamme kiitollisuutta, ei välttämättä saa toisia toimimaan samalla tavoin. Miksi sitten meidän pitäisi ilmaista kiitollisuutemme, vaikka toiset eivät tekisikään niin?

Yksi syy on se, että tekemällä hyvää kiittämättömille jäljittelemme suosiollista Luojaamme, Jehova Jumalaa. Monet eivät arvosta Jehovan osoittamaa rakkautta, mutta se ei estä häntä tekemästä heille hyvää. (Roomalaisille 5:8; 1. Johanneksen kirje 4:9, 10.) Hän antaa ”aurinkonsa nousta pahoille ja hyville ja antaa sataa vanhurskaille ja epävanhurskaille”. Jos pyrimme osoittamaan kiitollisuutta, vaikka elämmekin kiittämättömässä maailmassa, osoittaudumme ”taivaissa olevan Isämme pojiksi”. (Matteus 5:45.)

[Alaviite]

^ kpl 14 Monet vanhemmat ovat lukeneet lastensa kanssa Jehovan todistajien julkaisemaa kirjaa Opimme Suurelta Opettajalta ja keskustelleet sen pohjalta. Luvun 18 otsikko on ”Muistatko kiittää?

[Huomioteksti s. 15]

Pidä päivä tai pari kirjaa siitä, kuinka usein kiität toisia.

[Kuva s. 15]

Pieniäkin lapsia voidaan opettaa osoittamaan kiitollisuutta.

[Kuva s. 15]

Näytä lapsillesi esimerkkiä kiitollisuuden osoittamisesta.