1. Miten Jeesus antoi täydellisen mallin uhrautuvuudesta?

KUN Jeesus oli maan päällä, hän antoi täydellisen mallin uhrautuvuudesta. Hän työnsi syrjään omat halunsa ja tinki omasta mukavuudestaan tehdäkseen Jumalan tahdon (Joh. 5:30). Pysymällä uskollisena ”aina kidutuspaalussa kuolemaan saakka” hän osoitti, ettei hänen uhrautuvuudellaan ollut rajaa (Fil. 2:8).

2. Miten voimme ilmaista uhrautuvuutta, ja miksi meidän tulisi tehdä niin?

² Jeesuksen seuraajina meidänkin on ilmaistava uhrautuvuutta. Mitä uhrautuvuus merkitsee? Yksinkertaisesti sitä, että on valmis työntämään omat etunsa taka-alalle auttaakseen toisia. Se on eräässä mielessä itsekkyyden vastakohta. (Lue Matteuksen 16:24.) Epäitsekkyys auttaa meitä asettamaan toisten tunteet ja mieltymykset omiemme edelle (Fil. 2:3, 4). Jeesus opettikin, että epäitsekkyys on palvontamme ydinasioita, sillä uhrautuvuuteen kannustava kristillinen rakkaus on hänen aitojen opetuslastensa tuntomerkki (Joh. 13:34, 35). Ajattele lisäksi, millaisia siunauksia saamme osana maailmanlaajuista veljesseuraa, joka ilmaisee uhrautuvuutta.

3. Mikä saattaisi jäytää uhrautuvuuttamme?

³ Vastassamme on kuitenkin vihollinen, joka voi salakavalasti  jäytää uhrautuvuuttamme. Tuo vihollinen on taipumuksemme itsekkyyteen. Aadam ja Eeva ilmaisivat itsekkyyttä: Eevan menettelyn takana oli itsekäs halu olla niin kuin Jumala, ja hänen miehensä taas halusi itsekkäistä syistä miellyttää vaimoaan (1. Moos. 3:5, 6). Saatuaan Aadamin ja Eevan kääntymään pois tosi palvonnasta Saatana on edelleen viekoitellut ihmisiä itsekkyyteen. Tämä oli hänen tavoitteensa jopa silloin, kun hän kiusasi Jeesusta (Matt. 4:1–9). Meidän aikanamme Saatana on onnistunut eksyttämään useimmat ihmiset ja saanut heidät osoittamaan itsekkyyttä monin tavoin. Vallalla oleva itsekkyys voisi tarttua meihinkin, joten asiaan on syytä kiinnittää huomiota. (Ef. 2:2.)

4. a) Voimmeko nykyään päästä eroon itsekkäistä taipumuksista? Selitä. b) Mitä kysymyksiä alamme tarkastella?

⁴ Itsekkyyttä voitaisiin verrata raudan pinnalle muodostuvaan ruosteeseen. Jos rautaesine jää säiden armoille, se voi alkaa ruostua. Varsinainen vaara piilee siinä, että ruoste jätetään huomiotta ja sen muodostumisen annetaan jatkua, kunnes se vahingoittaa esinettä tai turmelee sen kokonaan. Vastaavasti vaikka emme nykyään pääsekään eroon epätäydellisyydestä ja itsekkäistä taipumuksista, meidän täytyy pitää varamme ja taistella jatkuvasti niitä vastaan (1. Kor. 9:26, 27). Millä tavoin voimme tunnistaa itsekkyyden merkit itsessämme? Entä miten voimme kehittää uhrautuvuutta yhä suuremmassa määrin?

5. a) Missä mielessä Raamattu on kuin peili? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.) b) Mitä meidän täytyy karttaa pyrkiessämme havaitsemaan, onko meissä itsekkyyttä?

⁵ Samoin kuin voimme peilistä nähdä, miltä näytämme, voimme Raamatun avulla tarkastella sisintämme ja korjata löytämiämme vikoja. (Lue Jaakobin kirjeen 1:22–25.) Peilistä on kuitenkin apua vain jos sitä käyttää oikein. Mikäli ainoastaan vilkaisemme peiliin, emme ehkä huomaa pientä mutta häiritsevää tahraa. Tai jos katsomme peiliin sivusta päin, saatamme nähdä siinä jonkun toisen. Vastaavasti havaitaksemme Raamatun avulla, onko meissä itsekkyyttä tai muita sen kaltaisia vikoja, meidän ei tulisi lukea sitä vain pintapuolisesti eikä käyttää sitä toisten virheiden etsimiseen.

6. Miten voimme ”pysyä” täydellisessä laissa?

⁶ Voisimme lukea Jumalan sanaa säännöllisesti, jopa päivittäin, näkemättä kuitenkaan meissä kehittyvää itsekkyyttä. Miten se on mahdollista? Jaakobin esimerkissä ongelmana ei ollut se, ettei mies olisi katsonut peiliin tarkasti. Hänhän kirjoitti, että mies ”katsoo itseään”. Jaakobin käyttämä kreikkalainen sana merkitsee huolellista ja tarkkaa tutkimista. Mikä siis oli miehen ongelma? Jaakobin mukaan hän ”menee pois ja unohtaa heti, millainen hän on”. Mies siis kääntyi pois peilin edestä eikä toiminut näkemänsä perusteella. Parempaan tulokseen pääsee sitä vastoin mies, joka ei ainoastaan ”kiinnitä katsettaan vapauteen kuuluvaan täydelliseen lakiin” vaan myös ”pysyy siinä”. Sen sijaan että hän kääntäisi selkänsä Jumalan sanan täydelliselle laille, hän ”pysyy siinä” noudattamalla jatkuvasti sen opetuksia. Jeesus esitti samankaltaisen ajatuksen sanoessaan: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te olette todella minun opetuslapsiani.” (Joh. 8:31.)

7. Miten voimme Raamatun avulla havaita, onko meissä merkkejä itsekkyydestä?

⁷ Voidaksesi menestyksellisesti vastustaa itsekkyyttä sinun täytyy siis ensinnäkin lukea huolellisesti Jumalan sanaa. Näin voit tunnistaa seikat, jotka kaipaavat huomiota. Tämä ei kuitenkaan  riitä, vaan on tutkimisen avulla mentävä pintaa syvemmälle. Kun sinulla on jokin Raamatun kertomus selvänä mielessäsi, eläydy siihen pohtimalla esimerkiksi: Miten olisin itse menetellyt tässä tilanteessa? Olisinko toiminut oikein? Mikä tärkeintä, kun olet mietiskellyt lukemaasi, pyri soveltamaan sitä käytännössä (Matt. 7:24, 25). Katsotaanpa, miten kuningas Saulia ja apostoli Pietaria koskevat kertomukset auttavat meitä säilyttämään uhrautuvan asenteen.

8. Millainen asenne Saulilla oli hallituskautensa alussa, ja miten se ilmeni?

⁸ Israelin kuningas Saul on varoittava esimerkki siitä, miten itsekkyys voi jäytää uhrautuvuutta. Hallituskautensa alussa hänellä oli nöyrä ja vaatimaton näkemys itsestään (1. Sam. 9:21). Hän kieltäytyi rankaisemasta hänen kuninkuuttaan vastustavia israelilaisia, vaikka olisikin voinut katsoa oikeudekseen puolustaa Jumalalta saamaansa asemaa (1. Sam. 10:27). Kuningas Saul noudatti Jumalan hengen ohjausta johtaessaan Israelia voittoisassa taistelussa ammonilaisia vastaan. Sitten hän nöyrästi antoi voitosta kunnian Jehovalle. (1. Sam. 11:6, 11–13.)

9. Miten Saulista tuli itsekäs?

⁹ Myöhemmin Saul salli itsekkyyden ja ylpeyden kehittyä syövyttävän ruosteen tavoin. Lyötyään amalekilaiset taistelussa hän pani omat halunsa Jehovan tottelemisen edelle. Hän otti ahneesti saalista sen sijaan että olisi Jumalan käskyn mukaisesti tuhonnut sen. Lisäksi pöyhkeys sai hänet rakentamaan muistomerkin itselleen. (1. Sam. 15:3, 9, 12.) Kuultuaan profeetta Samuelilta, että Jehova oli tyytymätön, Saul puolusteli itseään kiinnittämällä huomion siihen Jumalan käskyn osaan, jota hän oli totellut, ja syyttämällä erheestään toisia (1. Sam. 15:16–21). Ylpeälle Saulille oli tärkeämpää säilyttää kasvonsa kansan edessä kuin miellyttää Jumalaa (1. Sam. 15:30). Miten kertomus Saulista voi olla meille kuin peili, joka auttaa säilyttämään uhrautuvan asenteen?

10, 11. a) Mitä Saulin kokemus opettaa uhrautuvan asenteen säilyttämisestä? b) Miten voimme välttää toimimasta samoin kuin Saul?

¹⁰ Opimme Saulin kokemuksesta ensinnäkin sen, että vaikka olisimme aikaisemmin osoittaneet uhrautuvuutta, emme saa olla omahyväisiä ja olettaa osoittavamme sitä automaattisesti vastaisuudessakin (1. Tim. 4:10). Muista, että Saul menestyi ja sai nauttia Jumalan suosiosta jonkin aikaa, mutta hän ei juurinut pois itsekkäitä taipumuksia, jotka olivat alkaneet päästä vallalle. Lopulta Jehova hylkäsi hänet hänen tottelemattomuutensa vuoksi.

¹¹ Toiseksi meidän tulee varoa keskittymästä vain vahvoihin puoliimme ja sivuuttamasta seikkoja, joiden hyväksi meidän täytyy työskennellä. Silloinhan ikään kuin ihailisimme peilistä uusia vaatteitamme mutta meiltä jäisi huomaamatta, että kasvoissamme on likaa. Vaikkemme olisikaan Saulin tavoin itsetyytyväisiä, meidän on kaikin keinoin kartettava taipumuksia, jotka voisivat saada meidät toimimaan hänen tavallaan. Jos meitä neuvotaan, emme halua puolustella menettelyämme, vähätellä ongelmaa emmekä vierittää syytä toisten niskoille, vaan otamme neuvot auliisti vastaan. (Lue psalmi 141:5.)

12. Miten uhrautuvuus auttaa meitä, jos syyllistymme vakavaan syntiin?

¹² Entä jos syyllistymme vakavaan syntiin? Saul halusi säilyttää maineensa, mikä esti häntä toipumasta hengellisesti. Sitä vastoin uhrautuvuus auttaa voittamaan häpeän tunteet ja pyytämään tarvittavaa apua (Sananl. 28: 13; Jaak. 5:14–16). Esimerkiksi eräs veli alkoi katsella pornografista aineistoa 12-vuotiaana ja jatkoi sitä salassa yli kymmenen vuotta. Hän sanoo: ”Minun oli hyvin vaikea kertoa vaimolleni ja vanhimmille, mitä olin tehnyt. Mutta nyt kun olen tunnustanut asian, minusta tuntuu kuin harteiltani olisi nostettu valtava taakka. Jotkut ystäväni olivat harmissaan, kun minut poistettiin avustavan palvelijan tehtävästä, ikään kuin olisin pettänyt heidät. Tiedän kuitenkin, että palvelukseni miellyttää Jehovaa enemmän nyt kuin silloin, kun katselin pornografiaa, ja juuri hänen näkemyksellään on merkitystä.”

13, 14. Miten Pietarissa ilmeni itsekkäitä taipumuksia?

¹³ Apostoli Pietari osoitti uhrautuvuutta ollessaan Jeesuksen valmennettavana (Luuk. 5:3–11). Hänen oli kuitenkin kamppailtava itsekkäitä taipumuksia vastaan. Hän esimerkiksi närkästyi, kun apostolit Jaakob ja Johannes yrittivät järjestää itselleen huomattavat asemat Jeesuksen rinnalla Jumalan valtakunnassa. Ehkä Pietari ajatteli toisen noista paikoista kuuluvan hänelle, koska hän tulisi Jeesuksen sanojen mukaan toimimaan erityisessä osassa (Matt. 16:18, 19). Joka tapauksessa Jeesus varoitti Jaakobia ja Johannesta samoin kuin Pietaria ja muita apostoleja, ettei heidän tulisi pyrkiä itsekkäästi ”hallitsemaan – – herroina” veljiään (Mark. 10:35–45).

¹⁴ Vielä senkin jälkeen kun Jeesus oli yrittänyt oikaista Pietarin ajattelua, tämän oli vaikea saada oikeaa näkemystä itsestään. Kun Jeesus kertoi apostoleilleen heidän jättävän hänet joksikin aikaa, Pietari painoi toisia alas ja korotti itsensä väittämällä, että vain hän pysyisi uskollisena (Matt. 26:31–33). Hänen itsevarmuutensa oli kuitenkin perusteetonta, sillä tuona samana yönä hän epäonnistui uhrautuvuuden ilmaisemisessa. Suojellakseen itseään Pietari kielsi Jeesuksen kolme kertaa. (Matt. 26:69–75.)

15. Miksi Pietarin esimerkki on kaikesta huolimatta rohkaiseva?

¹⁵ Kokemistaan vaikeuksista ja epäonnistumisista  huolimatta Pietari on rohkaiseva esimerkki. Ponnistelemalla kovasti ja turvautumalla Jumalan pyhän hengen apuun hän pääsi voitolle vääristä taipumuksistaan ja oppi osoittamaan itsehillintää ja uhrautuvaa rakkautta (Gal. 5:22, 23). Hän kesti vieläkin ankarampia koettelemuksia kuin ne, jotka olivat aikaisemmin saaneet hänet kompastumaan. Hänen nöyryytensä ilmeni siinä, miten hän suhtautui apostoli Paavalilta saamaansa julkiseen nuhteeseen (Gal. 2:11–14). Jälkeenpäin hän ei myöskään kantanut kaunaa ajatellen, että Paavalin moitteet olivat vahingoittaneet hänen asemaansa, vaan ilmaisi edelleen rakkautta Paavalia kohtaan (2. Piet. 3:15). Pietarin esimerkki voi auttaa meitä kehittämään uhrautuvaa asennetta.

16. Miten voimme koettelevissa tilanteissa ilmaista uhrautuvaa asennetta?

¹⁶ Miten sinä toimit koettelevissa tilanteissa? Kun Pietari ja toiset apostolit vangittiin ja sitten piestiin saarnaamisensa vuoksi, he iloitsivat siitä, että ”heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häpäisyä hänen [Jeesuksen] nimensä puolesta” (Apt. 5:41). Sinäkin voit pitää vainoa tilaisuutena Pietarin tavoin seurata Jeesuksen askeleita ja ilmaista uhrautuvaa asennetta. (Lue 1. Pietarin kirjeen 2:20, 21.) Tällaisesta suhtautumisesta voi olla hyötyä silloinkin, jos vanhimmat joutuvat antamaan sinulle kuria. Älä loukkaannu vaan noudata Pietarin esimerkkiä (Saarn. 7:9).

17, 18. a) Mitä voisimme miettiä hengellisten tavoitteidemme suhteen? b) Mitä meidän on hyvä tehdä, jos havaitsemme sydämessämme itsekkyyttä?

¹⁷ Pietarin esimerkki voi hyödyttää sinua myös silloin, kun on kyse hengellisistä tavoitteista. Voit pyrkiä edistymään tavalla, josta heijastuu uhrautuvuus. Varo kuitenkin samalla, ettet ala tavoitella huomattavaa asemaa. Mieti siis, voisiko tavoitettasi edistyä tai lisätä Jehovan palvelusta varjostaa halu saada tunnustusta tai valtaa, mikä oli ilmeisesti Jaakobin ja Johanneksen vaikuttimena heidän esittäessään pyyntönsä Jeesukselle.

¹⁸ Jos havaitset sydämessäsi itsekkyyttä, pyydä, että Jehova auttaisi sinua oikaisemaan ajatteluasi ja tunteitasi. Pyri sitten entistä kovemmin tuottamaan kunniaa hänelle, älä itsellesi. (Ps. 86:11.) Voisit myös asettaa tavoitteita, jotka eivät tee sinusta huomion keskipistettä. Saattaisit esimerkiksi kehittää täydemmässä määrin jotakin hengen hedelmän piirrettä, joka on sinulle erityisen haastava. Tai jos valmistaudut huolellisesti sinulle määrättyihin kokousohjelmiin mutta et ole kovin innokas osallistumaan valtakunnansalin siivoukseen, voisit ottaa tavoitteeksesi noudattaa neuvoa, joka on Roomalaiskirjeen 12:16:ssa. (Lue.)

19. Millainen suhtautuminen estää meitä lannistumasta?

¹⁹ Kun katsomme tarkasti itseämme Jumalan sanan peilistä ja näemme vikoja, jopa itsekkyyden merkkejä, saattaisimme lannistua. Jos näin käy sinulle, ajattele Jaakobin vertauksen menestyksekästä miestä. Jaakob ei korostanut sitä, miten nopeasti mies korjasi huomaamansa viat, eikä edes sitä, saiko hän ne kaikki korjattua. Sen sijaan Jaakob sanoi, että mies ”pysyi” täydellisessä laissa (Jaak. 1:25). Hän muisti, mitä hän peilistä näki, ja pyrki jatkuvasti edistymään. Säilytä siis myönteinen näkemys itsestäsi ja suhtaudu tasapainoisesti puutteisiisi. (Lue Saarnaajan 7:20.) Jehova haluaa auttaa sinua, kuten hän on auttanut monia veljiäsi, jotka epätäydellisyydestään huolimatta voivat saada ja saavatkin osakseen hänen suosionsa ja siunauksensa. Kiinnitä siis edelleen katseesi täydelliseen lakiin ja säilytä uhrautuva asenne.