Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Juutalainen rituaalikylpy – kasteen edeltäjä?

Juutalainen rituaalikylpy – kasteen edeltäjä?

Juutalainen rituaalikylpy – kasteen edeltäjä?

JOHANNES KASTAJA saarnasi ”katumuksen vertauskuvaksi kastetta”. Jeesuskin käski seuraajiensa tehdä opetuslapsia ja kastaa heidät. (Markus 1:4; Matteus 28:19.)

Raamattu osoittaa, että kristillisessä kasteessa ihminen on upotettava kokonaan veteen. Kirjassa Jesus and His World väitetään: ”Samanlaisia menoja esiintyy monissa uskonnoissa, muinaisissa ja nykyisissä, yli maantieteellisten ja kulttuurirajojen.” Kirjassa sanotaan, että ”kristillisen kasteen juuret ovat – – juutalaisuudessa.” Pitääkö tämä paikkansa?

Juutalaisten rituaalikylpyaltaat

Arkeologit, jotka ovat tehneet kaivauksia lähellä Jerusalemin temppelivuorta, ovat löytäneet lähes sata rituaalikylpyallasta, jotka on ajoitettu ensimmäiselle vuosisadalle eaa. ja ensimmäiselle vuosisadalle ya. Eräs synagogasta löydetty piirtokirjoitus, joka on peräisin 100- tai 200-luvulta ya., kertoo, että tällaiset altaat olivat niitä tarvitsevia vierailijoita varten. Altaita on löytynyt myös siitä Jerusalemin osasta, jossa asui rikkaita ja pappisperheitä; lähes jokaisessa talossa oli oma rituaaliallas.

Altaat olivat suorakulmaisia, ja ne joko hakattiin kallioon tai kaivettiin maahan ja vuorattiin tiilillä tai kivillä. Ne päällystettiin laastilla vuotojen estämiseksi. Useimmat olivat parisen metriä leveitä ja kolmisen metriä pitkiä. Altaisiin johdettiin pieniä kanavia pitkin sadevettä. Veden syvyys oli ainakin hieman yli metrin, niin että vedessä saattoi kyyristymällä kastautua kokonaan. Veteen johtavat portaat oli toisinaan jaettu matalalla väliseinällä. On ajateltu, että kylpijä meni puhdistavaan kylpyyn portaiden toista puolta, kun hän oli vielä epäpuhdas, ja poistui toista puolta välttyäkseen saastumiselta.

Altaita käytettiin rituaaliseen puhdistautumiseen. Mitä siihen liittyi?

Laki ja kylpemisperinne

Mooseksen laissa tähdennettiin, että Jumalan palvelijoiden tuli olla puhtaita sekä hengellisesti että fyysisesti. Oli monia syitä, joiden vuoksi israelilainen saattoi tulla epäpuhtaaksi. Kun näin kävi, hänen oli puhdistauduttava peseytymällä vedessä ja pesemällä vaatteensa (3. Mooseksen kirja 11:28; 14:1–9; 15:1–31; 5. Mooseksen kirja 23:10, 11).

Jehova Jumala on ehdottoman puhdas ja pyhä. Siksi pappeja ja leeviläisiä vaadittiin kuolemanrangaistuksen uhalla pesemään kätensä ja jalkansa ennen kuin he lähestyivät hänen alttariaan (2. Mooseksen kirja 30:17–21).

Tutkijat arvelevat, että ensimmäiseen vuosisataan mennessä juutalaisten uskonnolliset johtajat olivat ulottaneet pappien puhdistautumista koskevat vaatimukset ei-leeviläisiin. Sekä essealaisilla että fariseuksilla oli tapana peseytyä usein. Eräässä lähteessä kerrotaan Jeesuksen ajasta: ”Juutalaisilta vaadittiin rituaalista puhtautta, jotta he olisivat voineet mennä temppelivuorelle, esittää uhreja ja hyötyä pappien toimittamista uhreista, sekä muissa vastaavanlaisissa tilanteissa.” Talmudissa sanotaan, että kylpijöiden odotettiin kastautuvan kokonaan.

Jeesus kritisoi fariseuksia siitä, että he vaativat rituaalista puhtautta. He ilmeisesti harjoittivat ”erilaisia kasteita”. He esimerkiksi kastoivat ”maljoja ja kannuja ja kupariastioita”. Jeesus sanoi, että fariseukset rikkoivat Jumalan käskyt voidakseen tyrkyttää toisille omia perinteitään. (Heprealaisille 9:10; Markus 7:1–9; 3. Mooseksen kirja 11:32, 33; Luukas 11:38–42.) Mikään Mooseksen lain osa ei vaatinut israelilaisia kastautumaan veteen kokonaan.

Juontaako kristillinen kaste juurensa juutalaisten rituaalikylvystä? Ei!

Rituaalikylpy ja kristillinen kaste

Juutalaiset suorittivat puhdistusmenot itselleen. Johanneksen suorittama upotuskaste ei kuitenkaan ollut eräänlainen juutalaisille tuttu rituaalikylpy vaan jotain aivan muuta. Tämä käy ilmi siitä, että hän tuli tunnetuksi Kastajana. Juutalaisten uskonnolliset johtajat jopa lähettivät miehiä kysymään häneltä, miksi hän kastoi (Johannes 1:25).

Mooseksen laki vaati palvojia puhdistautumaan toistuvasti, aina kun he tulivat epäpuhtaiksi. Tämä ei pätenyt niihin kasteisiin, joita Johannes ja myöhemmin kristityt suorittivat. Johanneksen kaste oli osoitus katumuksesta ja aiemman elämäntavan hylkäämisestä. Kristillinen kaste oli vertauskuva siitä, että ihminen oli vihkiytynyt Jumalalle. Kristitty vihkiytyi vain kerran, ei yhä uudestaan.

Juutalaispappien kodeissa ja yleisissä altaissa lähellä temppelivuorta suoritettu rituaalikylpy muistuttaa kristillistä kastetta vain pintapuolisesti. Ne eroavat merkitykseltään toisistaan täysin. Eräässä Raamatun sanakirjassa sanotaan: ”Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että Johannes [Kastaja] ei omaksunut tai soveltanut käyttöönsä mitään nimenomaista kastetta ympäristöstään”, toisin sanoen juutalaisuudesta (The Anchor Bible Dictionary). Samaa voidaan sanoa kristillisessä seurakunnassa tuolloin suoritetusta kasteesta.

Kristillinen kaste edustaa ”hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta” (1. Pietarin kirje 3:21). Se kuvaa sitä, että ihminen on vihkiytynyt täysin palvelemaan Jehovaa Hänen Poikansa opetuslapsena. Se, että ihminen upotetaan kokonaan veteen, on sopiva vertauskuva tästä. Veden alle meneminen kuvaa kuolemista aiemmalle elämäntavalle. Vedestä nouseminen taas kuvaa sitä, että ihminen tehdään eläväksi Jumalan tahdon tekemistä varten.

Jehova Jumala antaa hyvän omantunnon niille, jotka vihkiytyvät hänelle ja jotka kastetaan. Siksi apostoli Pietari saattoi henkeytettynä sanoa toisille uskoville: ”Kaste – – pelastaa nyt myös teidät.” Tätä ei juutalainen rituaalikylpy voisi saada aikaan, vaikka se suoritettaisiin kuinka monta kertaa tahansa.