Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

”Jehukalille kuuluva” sinetti

”Jehukalille kuuluva” sinetti

 ”Jehukalille kuuluva” sinetti

KALDEALAINEN hallitsija Nebukadnessar valloitti ja poltti Jerusalemin ja tuhosi sen muurit 600-luvulla eaa. Hän vangitsi Juudan kuninkaan Sidkian ja sokaisi hänet. Lisäksi ”kaikki Juudan jalosukuiset Babylonin kuningas surmasi”. (Jeremia 39:1–8.)

Yksi Juudan jalosukuisista, joka todennäköisesti menetti henkensä babylonialaisten käsissä, oli Selemjan poika Jukal, joka tunnetaan myös nimellä Jehukal. Tätä ruhtinasta koskeva kertomus on nyt saanut eräänlaiset uudet loppusanat. Ennen kuin tarkastelemme niitä lähemmin, katsotaan, mitä Raamattu kertoo Jukalista ja hänen ajastaan.

”He – – eivät voita sinua”

Jehova valtuutti profeetta Jeremian julistamaan tuomiosanoman Juudaa ja Jerusalemia vastaan. Jumala kertoi Jeremialle, että Juudan kuninkaat, ruhtinaat, papit ja kansa tulisivat taistelemaan Jeremiaa vastaan, mutta sanoi sitten: ”He – – eivät voita sinua, sillä ’minä olen sinun kanssasi’.” (Jeremia 1:17–19.)

Kun babylonialaiset piirittivät Juudan pääkaupunkia Jerusalemia, kuningas Sidkia lähetti kahteen otteeseen sanansaattajia Jeremian luo tiedustelemaan, vetäytyisikö Nebukadnessar kaupungista, ja pyytämään, että Jeremia rukoilisi tällaisen lopputuloksen puolesta. Yksi kuninkaan sanansaattajista oli Jukal. Jeremia sai Jumalalta sanoman, jonka mukaan babylonialaiset eli kaldealaiset tuhoaisivat Jerusalemin. Jokainen kaupunkiin jäänyt asukas kuolisi nälkään, ruttoon ja miekkaan. Toisaalta ne, jotka menisivät kaldealaisten luo, jäisivät eloon. Jeremian sanat saivat Juudan ruhtinaat raivon valtaan. (Jeremia 21:1–10; 37:3–10; 38:1–3.)

Jukal oli yksi niistä ruhtinaista, jotka pyysivät Sidkiaa: ”Surmattakoon tämä mies [Jeremia], sillä näin hän heikentää – – sotilaiden kädet.” Jumalaton Jukal oli mukana heittämässä Jeremiaa liejuiseen vesisäiliöön, josta tämä myöhemmin pelastettiin. (Jeremia 37:15; 38:4–6.) Koska Jeremia totteli Jehovaa, hän selvisi hengissä Jerusalemin tuhosta. Jukal taas ilmeisesti kuoli, kun järjestelmä, johon hän oli pannut luottamuksensa, tuhottiin.

Kiinnostavat loppusanat

Voitaisiin sanoa, että Jukalia koskevan kertomuksen uudet loppusanat ”kirjoitettiin” Jerusalemissa niinkin äskettäin kuin vuonna 2005. Arkeologit tekivät kaivauksia paikalla, josta he toivoivat löytävänsä kuningas Daavidin  palatsin. He löysivät kiviset rauniot, joiden paikalla olleen suuren rakennelman arvellaan tuhoutuneen, kun babylonialaiset valloittivat Jerusalemin Jeremian päivinä.

Sitä, ovatko kyseessä Daavidin palatsin jäännökset, ei tiedetä varmasti. Arkeologit tunnistivat kuitenkin yhden löydöistään, senttimetrin levyisen savisinetin, joka näkyy sivun 14 kuvassa. Se oli ollut sinettinä asiakirjassa, joka oli lahonnut jo kauan sitten. Sinetissä lukee: ”Šovin pojan Šelemejahun pojalle Jehukalille kuuluva.” Sinetti on ilmeisesti tehty Jeremiaa vastustavan Selemjan pojan Jehukalin eli Jukalin leimasimella.

Tämän sinettitekstin tulkinnut arkeologi Eilat Mazar kirjoittaa, että Jehukal on Safanin pojan Gemarjan jälkeen ”toinen kuninkaan ministeri”, jonka nimi esiintyy Daavidin kaupungista löydetyssä savisinetissä. *

Usko Jumalan sanaan, Raamattuun, ei riipu arkeologisista löydöistä. Vankka peruste siihen uskomiselle on pikemminkin Jumalan antamien profetioiden täyttymys. Historia todistaa, että Jerusalemin tuhoa koskeva Jeremian ennustus oli täsmällinen. Jeremian vastustajien häpeällisen lopun pitäisi vahvistaa luottamustamme siihen, että mikäli pysymme Jeremian tavoin uskollisina, vihollisemme eivät voita meitä, sillä Jehova on meidän kanssamme.

[Alaviite]

^ kpl 11 Lisätietoa Gemarjasta ja Safanista on Vartiotornissa 15.12.2002 sivuilla 19–22 artikkelissa ”Tunnetko Safanin ja hänen perheensä?”

[Kuva s. 15]

Jeremia ei taipunut painostuksen edessä ja vesittänyt Jumalan sanomaa

[Kuvan lähdemerkintä s. 14]

Gabi Laron/Institute of Archaeology/Hebrew University ©Eilat Mazar