Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

 ELÄMÄKERTA

”Tässä me olemme! Lähettäkää meidät!”

”Tässä me olemme! Lähettäkää meidät!”

HALUAISITKO laajentaa palvelustasi ja muuttaa alueelle, jossa tarvitaan lisää julistajia – ehkä jopa ulkomaille? Siinä tapauksessa seuraavasta haastattelusta voi olla sinulle hyötyä.

Jack ja Marie-Line Bergame ovat olleet yhdessä kokoaikaisessa palveluksessa vuodesta 1988 lähtien. Heidät tunnetaan joustavuudestaan, ja he ovat palvelleet monilla alueilla Guadeloupessa ja Ranskan Guayanassa. Ranskan haaratoimisto valvoo nykyään Jehovan todistajien työtä noissa molemmissa paikoissa. Annetaan Jackin ja Marie-Linen nyt kertoa hiukan elämästään.

Mikä sai teidät aloittamaan kokoaikaisen palveluksen?

Marie-Line: Lapsena Guadeloupessa olin usein koko päivän kentällä äidin kanssa, joka oli innokas Jehovan palvelija. Rakastan ihmisiä, ja heti kun kouluni loppui vuonna 1985, aloitin tienraivauksen.

Jack: Olin nuorena paljon tekemisissä kokoaikaisten palvelijoiden kanssa, jotka rakastivat kenttätyötä. Kun koulusta oli lomaa, olin usein osa-aikaisena tienraivaajana. Viikonloppuisin menimme joskus bussilla tienraivaajien luo heidän alueelleen. Olimme koko päivän kentällä, ja sitten lähdimme rannalle. Ne olivat mukavia päiviä!

Pian sen jälkeen kun olin vuonna 1988 mennyt naimisiin Marie-Linen kanssa, tulin ajatelleeksi, että koska meillä ei ollut paljon sitoumuksia, voisimme ehkä lisätä kenttäpalvelusta. Niinpä minäkin aloitin tienraivauksen. Vuotta myöhemmin kävimme tienraivaajien koulun ja meidät nimitettiin erikoistienraivaajiksi. Palvelimme useilla alueilla Guadeloupessa, ja sitten meitä pyydettiin muuttamaan Ranskan Guayanaan.

Kenttäalueenne on muuttunut monta kertaa vuosien aikana. Mikä on auttanut teitä mukautumaan uusiin olosuhteisiin?

Marie-Line: Ranskan Guayanan Betelissä palvelevat veljet tiesivät, että lempiraamatunkohtamme on Jesajan 6:8. Kun he soittivat meille, he usein aloittivat sanomalla leikillisesti: ”Muistatteko, mikä on teidän lempiraamatunkohtanne?” Siitä tiesimme, että meidät lähetettäisiin uudelle alueelle, ja sanoimme: ”Tässä me olemme! Lähettäkää meidät!”

Vältämme vertailemasta uutta aluettamme edellisiin, koska se voisi estää meitä nauttimasta  siitä, mitä meillä on. Yritämme myös ystävystyä veljien ja sisarten kanssa.

Jack: Aikoinaan jotkut hyvää tarkoittavat ystävät yrittivät estellä meitä muuttamasta, koska he halusivat meidän pysyvän lähellä heitä. Kun sitten muutimme pois Guadeloupesta, eräs veli muistutti meitä siitä, mitä Jeesus sanoi Matteuksen 13:38:ssa: ”Pelto on maailma.” Niinpä saadessamme uuden aluemääräyksen pidämme mielessä, että olemmepa missä tahansa, palvelemme edelleen samalla ”pellolla”. Tärkeintä on se, että on aluetta ja ihmisiä, joille kertoa totuudesta!

Kun saavumme uudelle alueelle, näemme, että ihmiset voivat viettää siellä aivan onnellista elämää. Yritämme siksi ottaa mallia heistä. Ruoka saattaa olla meille vierasta, mutta syömme sitä, mitä he syövät, ja juomme sitä, mitä he juovat, vaikka pidämmekin tietysti huolta terveydestämme. Koetamme aina puhua kaikista alueista myönteisesti.

Marie-Line: Me opimme paljon myös paikallisilta veljiltä ja sisarilta. Muistan, mitä tapahtui pian sen jälkeen kun olimme saapuneet Ranskan Guayanaan. Satoi kaatamalla, ja ajattelimme, että meidän pitäisi odottaa sateen loppumista ennen kuin voisimme lähteä kentälle. Eräs sisar kuitenkin kysyi minulta: ”Joko lähdetään?” Vastasin yllättyneenä: ”Ai miten?” Hän sanoi: ”Ota sateenvarjo mukaan. Mennään pyörillä.” Niin opin pitelemään sateenvarjoa ja ajamaan polkupyörällä samaan aikaan. Jos en olisi oppinut sitä, en olisi voinut käydä kentällä sadekauden aikana.

Olette muuttaneet viitisentoista kertaa. Onko teillä hyviä muuttovinkkejä?

Marie-Line: Muuttaminen voi tuntua raskaalta. On tärkeää löytää kodikas paikka, jonne on mukava tulla kenttäpäivän jälkeen.

Jack: Minä yleensä maalaan huoneet uudelleen. Joskus kun haaratoimiston veljet tietävät, ettemme ehkä viivy jollain paikkakunnalla pitkään, he sanovat: ”Jack, älä turhaan maalaa tällä kertaa.”

Marie-Line on pakkaamisen ammattilainen! Hän laittaa kaiken laatikoihin ja kirjoittaa päälle ”kylpyhuone”, ”makuuhuone”, ”keittiö” ja niin edelleen. Kun sitten saavumme uuteen kotiin, meidän on helppo sijoittaa laatikot oikeisiin huoneisiin. Hän myös tekee listan jokaisen  laatikon sisällöstä niin että löydämme nopeasti sen, mitä tarvitsemme.

Marie-Line: Koska olemme oppineet olemaan järjestyksellisiä, pääsemme heti uudestaan kiinni rutiineihin.

Miten järjestätte aikataulunne niin, että voitte ”hoitaa palvelustehtävänne perusteellisesti”? (2. Tim. 4:5.)

Marie-Line: Maanantaisin lepäämme ja valmistaudumme kokouksiin. Tiistaista eteenpäin käymme kentällä.

Jack: Meillä on tuntivaatimus, mutta emme keskity siihen. Kenttätyö on elämämme keskipiste. Yritämme puhua kaikille tapaamillemme ihmisille siitä alkaen, kun lähdemme kotoa, aina siihen asti, kun tulemme takaisin.

Marie-Line: Kun lähdemme esimerkiksi piknikille, otan aina mukaan traktaatteja. Jotkut tulevat pyytämään meiltä julkaisuja, vaikkemme ole edes kertoneet, että olemme Jehovan todistajia. Siksi meidän täytyy miettiä tarkkaan, miten pukeudumme ja käyttäydymme. Ihmiset kiinnittävät huomiota tällaisiin asioihin.

Jack: Todistamme myös siten, että yritämme olla hyviä naapureita. Poimin maasta roskia, vien jätteet ja haravoin kotipihaamme. Naapurimme huomaavat sen ja kysyvät joskus, sattuisiko minulla olemaan Raamattua, jonka voisin antaa heille.

Olette olleet usein kenttäpalveluksessa syrjäisillä alueilla. Onko jokin matka jäänyt erityisesti mieleen?

Jack: Joillekin Guyanan alueille on hankala päästä. Meidän täytyy usein matkustaa 600 kilometriä viikossa huonoja teitä pitkin. Vierailumme Amazonin sademetsässä sijaitsevaan Saint-Élien kylään oli ikimuistoinen. Menimme sinne maastoautolla ja moottoriveneellä, ja matka kesti tuntikausia. Suurin osa asukkaista oli kullankaivajia. Jotkut olivat niin kiitollisia saamistaan julkaisuista, että he antoivat lahjoituksena kultahippuja. Illalla näytimme erään järjestömme videon, ja monet paikalliset tulivat katsomaan sitä.

Marie-Line: Jonkin aikaa sitten Jackia pyydettiin pitämään muistojuhlapuhe Camopissa. Päästäksemme sinne ajoimme neljä tuntia moottoriveneellä Oyapockjokea pitkin. Se oli jännittävä kokemus.

Jack: Paikoissa, joissa joen vesi oli matalalla, kosket saattoivat olla vaarallisia. Oli todella vaikuttavaa, kun nuo kosket tulivat näkyviin. Veneen ohjaajan piti tietää täsmälleen, mitä tehdä. Se oli upea matka. Vaikka muistojuhlassa oli vain kuusi Jehovan todistajaa, siellä oli läsnä kaikkiaan noin 50 ihmistä, joista jotkut olivat alkuperäisasukkaita.

Marie-Line: Nuoret todistajat, jotka haluavat laajentaa palvelustaan, voivat saada tällaisia mahtavia kokemuksia. Näissä olosuhteissa on pakko luottaa Jehovaan, ja se vahvistaa uskoa. Näemme usein, miten Jehova auttaa meitä.

Olette oppineet monia kieliä. Onko teillä hyvä kielipää?

Jack: Ei todellakaan. Olen opetellut noita kieliä, koska olen tarvinnut niitä. Minun piti johtaa Vartiotornin tutkistelu sranantongoksi * ennen kuin minulla oli ollut edes raamatunlukutehtävää sillä kielellä. Jälkeenpäin kysyin eräältä veljeltä, miten tutkistelu oli mennyt. Hän vastasi: ”Välillä emme ymmärtäneet ihan kaikkea, mutta muuten se oli oikein hyvä.” Lapsista on ollut paljon apua. Kun olen tehnyt virheitä, he ovat kertoneet siitä minulle, vaikka aikuiset eivät ole sanoneet mitään. Olen oppinut lapsilta paljon.

Marie-Line: Eräällä alueella johdin raamattukursseja ranskaksi, portugaliksi ja sranantongoksi. Muuan sisar ehdotti, että pitäisin päivän aluksi raamattukurssit minulle vaikeimmalla kielellä, portugaliksi, ja lopettaisin helpoimpaan kieleen. Huomasin pian, että se oli viisas neuvo.

Eräänä päivänä ensimmäinen raamattukurssi oli sranantongoksi ja seuraava portugaliksi.  Kun aloin johtaa toista kurssia, kanssani ollut sisar sanoi minulle: ”Marie-Line, nyt ei taida olla kaikki kunnossa.” Tajusin, että puhuin brasilialaiselle naiselle sranantongoa, vaikka olisi pitänyt puhua portugalia.

Veljet ja sisaret, joiden kanssa olette palvelleet, pitävät teistä kovasti. Miten olette ystävystyneet heidän kanssaan?

Jack: Sananlaskujen 11:25:ssä sanotaan: ”Antelias ihminen menestyy.” Vietämme mielellämme aikaa toisten kanssa ja teemme jotain heidän hyväkseen. Joskus jotkut veljet ovat ehdottaneet minulle, että antaisin julistajien hoitaa valtakunnansalin huoltotyöt. Olen vastannut heille: ”Minäkin olen julistaja. Jos salilla on jotain tehtävää, haluan olla siinä mukana.” Vaikka jokainen tarvitsee jonkin verran yksityisyyttä, yksityisyyden tarpeemme ei pitäisi estää meitä tekemästä hyvää toisille.

Marie-Line: Pyrimme osoittamaan, että olemme henkilökohtaisesti kiinnostuneita veljistä ja sisarista. Näin saamme tietää, milloin he tarvitsevat apua lasten hoitamisessa tai hakemisessa koulusta. Voimme silloin muuttaa suunnitelmiamme niin että pystymme olemaan avuksi. Tällä tavalla suhteemme toisiin lujittuu.

Mitä siunauksia olette saaneet palvellessanne alueilla, joilla tarvitaan enemmän julistajia?

Jack: Kokoaikainen palvelus on rikastuttanut elämäämme. Olemme saaneet olla paljon luonnossa ja nauttia Jehovan ihmeellisistä luomisteoista. Haasteista huolimatta olemme voineet säilyttää mielenrauhan, koska tiedämme, että Jehovan kansa tukee meitä, olimmepa missä tahansa.

Nuorena olin puolueettomuuteni takia vankilassa Ranskan Guayanassa. En osannut kuvitellakaan, että palaisin sinne lähetystyöntekijänä ja että minulla olisi virallinen lupa vierailla vankiloissa. Jehova on hyvin antelias palvelijoitaan kohtaan!

Marie-Line: Saan eniten iloa toisten auttamisesta. Jehovan palveleminen tekee meidät onnellisiksi. Se on myös lujittanut avioliittoamme. Välillä Jack kysyy, voisimmeko kutsua jonkin rohkaisua tarvitsevan pariskunnan meille syömään. Vastaan monesti, että olin itsekin ajatellut aivan samaa. Näin käy usein.

Jack: Jokin aika sitten minulla todettiin eturauhassyöpä. Vaikka Marie-Line ei halua juurikaan puhua tästä aiheesta, olen sanonut hänelle: ”Kultaseni, jos kuolisin huomenna, en kuolisi vanhana, mutta kuolisin tyytyväisenä. Tiedän, että elämäni on ollut merkityksellistä, koska se on ollut täynnä hengellistä toimintaa.” (1. Moos. 25:8.)

Marie-Line: Jehova on antanut meille odottamattomia palvelustehtäviä, ja olemme saaneet tehdä asioita, joita emme olisi voineet kuvitellakaan. Elämämme on tosiaan ollut täynnä kaikenlaista hyvää. Luotamme täysin Jumalaan ja haluamme mennä minne hyvänsä, mihin hänen järjestönsä pyytää meitä menemään!

^ kpl 32 Sranantongo on englannin, hollannin, portugalin ja joidenkin afrikkalaisten kielten sekoitus, ja alun perin sitä käyttivät orjat.