Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Rakasta ”teossa ja totuudessa”

Rakasta ”teossa ja totuudessa”

”Älkäämme rakastako sanoin tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” (1. JOH. 3:18)

LAULUT: 72, 124

1. Mikä on ylevin rakkauden muoto ja miksi? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

JEHOVA on rakkauden lähde. Oikeisiin periaatteisiin perustuva rakkaus (agápē) on hänen lahjansa meille. (1. Joh. 4:7.) Se on ylevin rakkauden muoto. Siihen voi sisältyä kiintymystä ja lämpöä, mutta se ilmenee ennen kaikkea epäitsekkäinä tekoina, joita tehdään toisten hyväksi. Erään sanakirjan mukaan agápē ”voidaan tunnistaa vain sen aikaansaamista teoista”. Kun osoitamme epäitsekästä rakkautta tai kun joku toinen osoittaa sitä meitä kohtaan, tunnemme iloa ja elämämme saa lisää merkitystä.

2, 3. Miten Jehova on osoittanut epäitsekästä rakkautta ihmisiä kohtaan?

2 Jehova osoitti rakkautta ihmisiä kohtaan jo ennen Aadamin ja Eevan luomista. Hän loi maan ihmisten pysyväksi kodiksi, paikaksi, jossa he voisivat paitsi selviytyä elossa myös nauttia elämästä täysin määrin. Jehova ei ajatellut tässä omaa etuaan vaan meidän parastamme. Hän osoitti epäitsekästä rakkautta myös antamalla ihmislapsilleen toivon elää ikuisesti paratiisissa, jonka hän oli valmistanut heitä varten.

3 Jehovan epäitsekäs rakkaus ei loppunut, vaikka Aadam ja Eeva kapinoivat häntä vastaan. Hänen suurin rakkaudentekonsa oli se, että hän järjesti lunnaat näiden kapinallisten tulevia jälkeläisiä varten. Hän oli varma, että hänen rakkautensa herättäisi joissakin heistä vastakaikua. (1. Moos. 3:15; 1. Joh. 4:10.) Jehovan näkökulmasta lunnaat ikään kuin maksettiin jo silloin, kun hän antoi lupauksen tulevasta pelastajasta. Noin 4 000 vuotta myöhemmin Jehova uhrasi ainosyntyisen Poikansa ihmismaailman puolesta, vaikka se maksoi hänelle paljon (Joh. 3:16). Olemme hyvin kiitollisia Jehovan epäitsekkäästä rakkaudesta.

4. Mistä tiedämme, että ihmiset pystyvät perisynnistä huolimatta osoittamaan epäitsekästä rakkautta?

4 Koska Jumala on luonut ihmisen kuvakseen, mekin pystymme osoittamaan epäitsekästä rakkautta. Perisynnin vuoksi rakkauden ilmaiseminen on meille vaikeaa, mutta se on kuitenkin mahdollista. Abel näytti rakkautensa Jumalaan uhraamalla epäitsekkäästi parasta, mitä hänellä oli (1. Moos. 4:3, 4). Epäitsekäs rakkaus sai Nooan saarnaamaan lähimmäisilleen Jumalan sanomaa kymmenien vuosien ajan, vaikka he eivät kuunnelleet häntä (2. Piet. 2:5). Kun Abrahamia käskettiin uhraamaan poikansa Iisak, rakkaus Jumalaan sai hänet tottelemaan, vaikka se oli hänelle hyvin vaikeaa (Jaak. 2:21). Samoin kuin nämä uskolliset miehet mekin haluamme osoittaa rakkautta haasteista huolimatta.

AITOA RAKKAUTTA VAI TEESKENTELYÄ?

5. Millä tavoin voimme osoittaa aitoa rakkautta?

5 Raamatussa selitetään, että aitoa rakkautta ei osoiteta ”sanoin tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa” (1. Joh. 3:18). Merkitseekö tämä sitä, että rakkautta ei voi ilmaista puheen välityksellä? Ei missään tapauksessa. (1. Tess. 4:18.) Rakkautemme ei kuitenkaan tulisi jäädä sanojen asteelle, varsinkaan silloin kun olosuhteet vaativat meitä toimimaan. Esimerkiksi jos joku toinen kristitty on vailla elämän välttämättömyyksiä, pelkät kauniit sanat eivät riitä (Jaak. 2:15, 16). Ja koska rakastamme Jehovaa ja lähimmäisiämme, emme ainoastaan pyydä, että Jehova ”lähettäisi työntekijöitä elonkorjuuseensa”, vaan teemme myös itse parhaamme saarnaamistyössä (Matt. 9:38).

6, 7. a) Millaista on ”rakkaus jossa ei ole ulkokultaisuutta”? b) Mainitse esimerkkejä epäaidosta rakkaudesta.

6 Apostoli Johannes kirjoitti, että meidän tulee rakastaa ”teossa ja totuudessa”. Meidän tulee siis osoittaa ”rakkautta jossa ei ole ulkokultaisuutta” (Room. 12:9; 2. Kor. 6:6). Rakkautemme ei olisi aitoa, jos näyttelisimme olevamme jotain, mitä emme oikeasti ole. Onko ylipäätään olemassa rakkautta, jossa on ulkokultaisuutta? Sellainen ei olisi todellista rakkautta vaan hyödytöntä teeskentelyä.

7 Ketkä ovat osoittaneet tällaista epäaitoa rakkautta? Eedenin puutarhassa Saatana teeskenteli ajattelevansa Eevan parasta, mutta todellisuudessa hän toimi hyvin itsekkäästi ja ulkokultaisesti (1. Moos. 3:4, 5). Daavidin päivinä Ahitofel antoi ymmärtää, että hän oli kuninkaan ystävä, mutta se oli pelkkää petosta. Hän petti Daavidin, kun siitä näytti olevan hänelle itselleen hyötyä. (2. Sam. 15:31.) Myös nykyään luopiot ja muut, jotka aiheuttavat jakaumia seurakunnissa, pyrkivät ”lipevin sanoin ja mairittelevin puhein” antamaan sellaisen vaikutelman, että he rakastavat toisia. Todellisuudessa heillä on itsekkäät vaikuttimet. (Room. 16:17, 18.)

8. Mitä meidän tulisi kysyä itseltämme?

8 Ulkokultainen rakkaus on erityisen häpeällistä siksi, että se on Jumalasta lähtöisin olevan uhrautuvan rakkauden vääristelyä. Tällaisella teeskentelyllä voidaan pettää ihmisiä mutta ei Jehovaa. Jeesuksen sanojen mukaan niitä, jotka toimivat ulkokultaisesti, tullaan rankaisemaan ”mitä ankarimmin” (Matt. 24:51). Jehovan palvelijat eivät tietysti koskaan halua osoittaa ulkokultaista rakkautta. Meidän on silti hyvä kysyä itseltämme: Onko rakkauteni aina aitoa – sellaista, jota ei tahraa itsekkyys tai petos? Tarkastellaanpa seuraavaksi yhdeksää tapaa, joilla voimme osoittaa ”rakkautta jossa ei ole ulkokultaisuutta”.

MITEN RAKASTAA ”TEOSSA JA TOTUUDESSA”?

9. Mitä aito rakkaus saa meidät tekemään?

9 Ole halukas palvelemaan toisia taka-alalla. Meidän tulisi olla valmiita tekemään rakkaudentekoja veljiemme hyväksi ”salassa”, huomiota herättämättä. (Lue Matteuksen 6:1–4.) Ananiaalla ja Safiralla oli erilainen asenne. He eivät tyytyneet lahjoittamaan nimettöminä vaan halusivat kaikkien tietävän heidän lahjoituksestaan ja liioittelivat julkeasti sen suuruutta. He saivat ulkokultaisuudestaan ankaran rangaistuksen. (Apt. 5:1–10.) Jos rakastamme veljiämme aidosti, heidän palvelemisensa tuo meille iloa, vaikkemme saisi toiminnastamme tunnustusta tai ylistystä. Esimerkiksi veljet, jotka auttavat hallintoelintä hengellisen ruoan valmistamisessa, eivät kohdista huomiota itseensä eivätkä paljasta, minkä aineiston hyväksi he ovat työskennelleet.

10. Miten voimme ”ottaa johdon kunnian osoittamisessa toisia kohtaan”?

10 ”Ota johto kunnian osoittamisessa toisia kohtaan.” (Lue Roomalaiskirjeen 12:10.) Jeesus näytti mallia kunnioituksen osoittamisesta tekemällä toisten hyväksi vaatimattomia palveluksia (Joh. 13:3–5, 12–15). Meidän täytyy ehkä nähdä paljon vaivaa kehittääksemme nöyryyttä, jota tällainen toisten kunnioittaminen vaatii. Niin täytyi apostolienkin. He ymmärsivät Jeesuksen tekojen merkityksen vasta myöhemmin, sen jälkeen kun pyhä henki oli vuodatettu heidän päälleen (Joh. 13:7). Jotta voisimme osoittaa kunnioitusta toisia kohtaan, emme saa ajatella, että koulutuksemme, aineellinen omaisuutemme tai Jehovan palveluksessa saamamme tehtävät tekisivät meistä parempia kuin muut (Room. 12:3). Emme myöskään ole kateellisia, jos joku toinen saa kiitosta. Olemme iloisia hänen puolestaan siinäkin tapauksessa, että aikaansaannokset olisivat osaksi meidän ansiotamme.

11. Miksi kiitoksen tulee olla vilpitöntä?

11 Kiitä toisia vilpittömästi. Meidän tulisi etsiä tilaisuuksia kiittää veljiä ja sisaria, koska kiitoksen sanat ovat ”hyvää rakennukseksi” (Ef. 4:29). Kiitoksen tulee kuitenkin olla vilpitöntä. Muuten saattaisimme syyllistyä imarteluun tai laiminlyödä velvollisuutemme antaa tarpeellisia neuvoja (Sananl. 29:5). Olisi ulkokultaista kiittää toisia mutta sitten puhua heistä selän takana pahaa. Apostoli Paavali näytti hyvää mallia aidon rakkauden osoittamisesta. Hän esimerkiksi kiitti vilpittömästi Korintin kristittyjä asioista, joissa he olivat onnistuneet hyvin (1. Kor. 11:2). Mutta kun heidän oli tarpeen tehdä korjauksia, hän antoi heille ystävällisiä ja selviä neuvoja (1. Kor. 11:20–22).

Voimme osoittaa rakkautta ja vieraanvaraisuutta antamalla omastamme ystäville, jotka tarvitsevat apua. (Ks. kpl 12)

12. Millainen vieraanvaraisuus kertoo aidosta rakkaudesta?

12 Ole vieraanvarainen. Jehova kehottaa meitä olemaan anteliaita veljiämme ja sisariamme kohtaan. (Lue 1. Johanneksen kirjeen 3:17.) Meidän tulee kuitenkin toimia oikeista vaikuttimista, ilman mitään itsekkäitä tarkoitusperiä. Voisimme kysyä itseltämme: Olenko vieraanvarainen etupäässä läheisille ystävilleni, vastuuasemassa oleville tai niille, jotka voisivat tehdä minulle vastapalveluksen? Vai osoitanko vieraanvaraisuutta veljille ja sisarille, joita en tunne hyvin tai jotka eivät pysty tekemään mitään hyväkseni? (Luuk. 14:12–14.) Joskus joku toinen kristitty voi tarvita apua omien epäviisaiden ratkaisujensa vuoksi, tai ehkä joku ei kiitä meitä vieraanvaraisuudestamme. Tällaisissa tilanteissa meidän tulisi noudattaa seuraavaa neuvoa: ”Olkaa vieraanvaraisia toisianne kohtaan napisematta.” (1. Piet. 4:9.) Tämän neuvon noudattaminen tuo meille onnellisuutta, koska silloin annamme toisille oikeista vaikuttimista (Apt. 20:35).

13. a) Milloin heikkojen tukeminen voi olla erityisen haastavaa? b) Miten voimme käytännössä tukea heikkoja?

13 Tue heikkoja. Raamatussa oleva käsky ”tukekaa heikkoja, olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan” voi koetella rakkautemme aitoutta (1. Tess. 5:14). Monet heikot tulevat myöhemmin vahvoiksi uskossa, mutta jotkut tarvitsevat meiltä kärsivällistä apua pitkän aikaa. Miten voisimme auttaa heitä? Voimme kertoa heille rohkaisevia ajatuksia Raamatusta, pyytää heitä kanssamme kenttäpalvelukseen tai vain kuunnella heitä. Emme jaottele mielessämme veljiä ja sisaria vahvoihin ja heikkoihin vaan muistamme, että meillä jokaisella on sekä vahvuuksia että heikkouksia. Jopa apostoli Paavali tunnusti omat heikkoutensa (2. Kor. 12:9, 10). Me kaikki tarvitsemme apua ja tukea toisilta kristityiltä.

14. Mitä meidän pitäisi olla halukkaita tekemään, jotta voisimme säilyttää rauhan veljiemme kanssa?

14 Rakenna rauhaa. Pyrimme parhaamme mukaan säilyttämään rauhan veljiemme kanssa, vaikka meistä tuntuisi, että olemme tulleet väärinymmärretyiksi tai meitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. (Lue Roomalaiskirjeen 12:17, 18.) Jos olemme loukanneet jonkun tunteita, meidän tulisi pyytää häneltä anteeksi vilpittömästi. Sen sijaan että sanoisimme: ”Ikävää, että sinusta tuntuu siltä”, voisimme myöntää oman syyllisyytemme sanomalla: ”Anteeksi, että puhuin sinulle loukkaavasti.” Rauha on erityisen tärkeää avioliitossa. Olisi väärin, jos mies ja vaimo näyttelisivät rakastavansa toisiaan, kun läsnä on muita, mutta pitäisivät mykkäkoulua, puhuisivat toisilleen loukkaavasti tai jopa käyttäytyisivät väkivaltaisesti ollessaan kahden kesken.

15. Miten voimme osoittaa, että anteeksiantomme on aitoa?

15 Anna auliisti anteeksi. Jos joku loukkaa meitä, annamme hänelle anteeksi emmekä kanna kaunaa. Toimimme näin, vaikka hän ei edes tajuaisi loukanneensa meitä. Voimme antaa auliisti anteeksi, kun ”kestämme toisiamme rakkaudessa, pyrkien hartaasti säilyttämään hengen ykseyden rauhan yhdistävässä siteessä” (Ef. 4:2, 3). Jotta anteeksiantomme olisi aitoa, emme saa ”pitää kirjaa pahasta” (1. Kor. 13:4, 5). Jos kantaisimme kaunaa, saattaisimme vahingoittaa pysyvästi suhdettamme veljeemme tai sisareemme samoin kuin suhdettamme Jehovaan (Matt. 6:14, 15). Todistamme antaneemme aidosti anteeksi myös rukoilemalla niiden puolesta, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan (Luuk. 6:27, 28).

16. Miten meidän tulisi suhtautua tehtäviin, joita saamme Jehovan palveluksessa?

16 Tingi omista eduistasi. Jos saamme Jehovan palvelukseen liittyviä tehtäviä, meidän tulisi pitää niitä mahdollisuuksina osoittaa, että rakkautemme on aitoa. Niinpä emme ”etsi omaa etuamme, vaan jatkuvasti toisen etua” (1. Kor. 10:24). Esimerkiksi konventeissa yleisönpalvelijat tulevat konventtipaikalle ennen muita ystäviä, ja heillä saattaisi olla kiusaus varata parhaat istumapaikat itselleen ja perheelleen. Monet näistä veljistä kuitenkin tinkivät omista eduistaan valitsemalla heidän valvontaansa määrätyltä alueelta vähemmän mukavat istuimet. Tällä tavalla he osoittavat rakkautta, jossa ei ole jälkeäkään itsekkyydestä. Miten voisit jäljitellä heidän hyvää malliaan?

17. Miten aito rakkaus saa kristityn toimimaan, jos hän on tehnyt vakavaa syntiä?

17 Tunnusta ja hylkää salaiset synnit. Jotkut kristityt, jotka ovat tehneet vakavaa syntiä, yrittävät pitää sen salassa. He ehkä pelkäävät joutuvansa kiusalliseen tilanteeseen tai tuottavansa toisille pettymyksen. (Sananl. 28:13.) Väärinteon salaaminen on kuitenkin rakkaudetonta, sillä se vahingoittaa sekä väärintekijää itseään että muita. Se voi estää Jumalan henkeä virtaamasta vapaasti ja uhata koko seurakunnan rauhaa (Ef. 4:30). Jos kristitty tekee vakavaa syntiä, aito rakkaus saa hänet puhumaan siitä vanhimmille ja ottamaan heiltä vastaan tarvittavaa apua (Jaak. 5:14, 15).

18. Miten tärkeää aito rakkaus on?

18 Rakkaus on kaikista ominaisuuksista suurin (1. Kor. 13:13). Kun osoitamme rakkautta, ihmiset voivat nähdä, että olemme Jeesuksen aitoja seuraajia ja jäljittelemme Jehovaa, josta rakkaus on lähtöisin (Ef. 5:1, 2). Paavali kirjoitti: ”Jos minulla – – ei ole rakkautta, en ole mitään.” (1. Kor. 13:2.) Rakasta siis edelleen toisia, älä ainoastaan ”sanoin – – vaan teossa ja totuudessa”.