Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Tee parhaasi palvelustehtävässäsi!

Tee parhaasi palvelustehtävässäsi!

MILTÄ tuntuisi saada rohkaiseva kirje hyvältä ystävältä? Kristitty opetuslapsi Timoteus sai tällaisen kirjeen apostoli Paavalilta. Se on nykyään osa Raamattua, ja se tunnetaan nimellä Toinen kirje Timoteukselle. Timoteus halusi varmasti heti päästä lukemaan, mitä hänen rakkaalle ystävälleen kuului ja mitä sanottavaa hänellä olisi. Kirjeessä olikin paljon hyviä neuvoja, jotka auttaisivat häntä suhtautumaan palvelustehtäviin oikein, menestymään saarnaamis- ja opetustyössä ja palvelemaan toisia paremmin. Katsotaanpa tarkemmin joitain tuon kirjeen arvokkaita neuvoja.

”KESTÄN EDELLEEN KAIKEN”

Heti kirjeen lämpimistä alkusanoista Timoteus huomasi, että Paavali todella välitti hänestä. Paavali sanoi häntä ”rakkaaksi lapseksi”. (2. Tim. 1:2.) Vaikka Timoteus oli tuolloin, noin vuonna 65, luultavasti vähän yli 30-vuotias, hän oli jo kokenut kristitty vanhin. Hän oli työskennellyt Paavalin kanssa toistakymmentä vuotta ja oppinut paljon.

Timoteuksesta oli varmasti hyvin rohkaisevaa saada tietää, että Paavali pysyi uskollisena koettelemuksissa. Paavali oli vangittuna Roomassa, ja häntä odotti kuolema. (2. Tim. 1:15, 16; 4:6–8.) Kirjeestä huokui hänen rohkeutensa. Hän sanoi: ”Kestän edelleen kaiken.” (2. Tim. 2:8–13.) Paavalin upea esimerkki kestävyydestä voi vahvistaa myös meitä.

KOHENNA ”KUIN TULTA SITÄ JUMALAN LAHJAA, JONKA SAIT”

Paavali kannusti Timoteusta pitämään palvelustehtäväänsä suuressa arvossa. Hän halusi, että Timoteus ”kohentaisi kuin tulta sitä Jumalan lahjaa”, jonka hän oli saanut. (2. Tim. 1:6.) Puhuessaan ”lahjasta” Paavali käytti kreikan sanaa khárisma, joka merkitsee pohjimmiltaan ’ilmaista, ansaitsematonta lahjaa’. Timoteus oli saanut tämän lahjan, kun hänet oli nimitetty erikoistehtävään kristillisessä seurakunnassa. (1. Tim. 4:14.)

Mitä Timoteuksen piti tehdä tälle lahjalle? Kun hän luki ilmauksen ”kohentaa kuin tulta”, hänen mieleensä saattoi tulla kodin tulisijassa palava tuli, joka saattoi joskus hiipua hiillokseksi. Hiillosta täytyi kohentaa, jotta se leimahtaisi liekkeihin ja palaisi  kuumemmin. Erään sanakirjan mukaan Paavalin käyttämän kreikan verbin (anazōpyréō) merkitys on ’sytyttää uudelleen’, ’puhaltaa liekkiin’ eli kuvaannollisessa mielessä ’innostaa vireään toimintaan’. Paavali siis kannusti Timoteusta olemaan innokas ja tekemään parhaansa palvelustehtävässään. Meidänkin tulisi olla palavan innokkaita palveluksessa.

VARJELE ”TÄTÄ HYVÄÄ, MIKÄ ON USKOTTU HALTUUSI”

Kun Timoteus jatkoi kirjeen lukemista, hän huomasi toisen neuvon, joka auttaisi häntä palveluksessa. Paavali kirjoitti: ”Varjele meissä asuvan pyhän hengen avulla tätä hyvää, mikä on uskottu haltuusi.” (2. Tim. 1:14.) Mitä Timoteuksen haltuun oli uskottu? Edellisessä jakeessa Paavali mainitsi ”terveet sanat”, Raamatun totuuden (2. Tim. 1:13). Timoteuksen piti opettaa totuutta niin seurakunnan sisä- kuin ulkopuolellakin (2. Tim. 4:1–5). Lisäksi Timoteus oli nimitetty vanhimmaksi paimentamaan Jumalan laumaa (1. Piet. 5:2). Hän pystyi varjelemaan haltuunsa uskottua hyvää – totuutta, jota hänen piti opettaa – kun hän luotti Jehovan pyhään henkeen ja hänen Sanaansa (2. Tim. 3:14–17).

Meillekin on uskottu kallisarvoinen totuus, jota opetamme toisille (Matt. 28:19, 20). Voimme säilyttää arvostuksemme sitä kohtaan rukoilemalla hellittämättä ja tutkimalla Jumalan sanaa säännöllisesti (Room. 12:11, 12; 1. Tim. 4:13, 15, 16). Saatamme lisäksi olla vanhimpia tai kokoaikaisia palvelijoita. Kun saamme tällaisia tehtäviä, meidän tulisi tunnustaa nöyrästi, ettemme pysty huolehtimaan niistä ilman Jumalan apua. Voimme siis varjella haltuumme uskottua hyvää, kun pidämme sitä arvossa ja turvaudumme Jehovaan.

USKO ”KUULEMASI ASIAT – – LUOTETTAVILLE MIEHILLE”

Timoteuksen saamiin tehtäviin sisältyi myös toisten valmentaminen. Paavali kehotti Timoteusta: ”Usko minulta kuulemasi asiat – – luotettaville miehille, jotka vuorostaan tulevat olemaan riittävän päteviä opettamaan toisia.” (2. Tim. 2:2.) Timoteuksen piti siis opettaa kristityiltä veljiltä oppimansa asiat toisille. Nykyäänkin on tärkeää, että jokainen seurakunnan vanhin pyrkii toimimaan samoin. Hyvä valvoja ei pidä johonkin tehtävään liittyviä tietoja mustasukkaisesti itsellään, vaan hän valmentaa toisia niin että hekin pystyvät huolehtimaan tuosta tehtävästä. Hän ei pelkää, että heistä tulisi häntä pätevämpiä ja että he jättäisivät hänet varjoonsa. Siksi hän ei tyydy opettamaan pelkästään perustietoja. Hän auttaa valmennettavia kasvamaan hengellisesti – kehittämään hyvää arvostelukykyä ja ymmärtämään asiat syvällisesti. Näin ”luotettavat miehet”, joita hän valmentaa, voivat palvella seurakuntaa entistä paremmin.

Epäilemättä Timoteus arvosti Paavalin lämmintä kirjettä hyvin paljon. Voimme kuvitella, miten hän luki sitä yhä uudelleen, kertasi sen hyödyllisiä neuvoja ja pohti, miten hän voisi soveltaa niitä palvelustehtävissään.

Mekin pyrimme parhaamme mukaan noudattamaan näitä Paavalin neuvoja. Haluamme kohentaa saamaamme lahjaa kuin tulta, varjella haltuumme uskottua hyvää ja opettaa toisille sen, mitä olemme itse oppineet. Näin voimme Paavalin sanojen mukaisesti ”hoitaa palvelustehtävämme perusteellisesti” (2. Tim. 4:5).